"Tehdäänkö huomenna historiaa?" – Kekkonen äänitti hallitusneuvottelut

Maarit Tyrkön tänään ilmestyvä kirja Presidentti ja toimittaja sisältää runsaasti aiemmin julkaisematonta aineistoa Urho Kekkosesta.

Kirjaan taltioitu Tyrkön ja Kekkosen välinen kirjeenvaihto paljastaa, että nuoren toimittajan ja iäkkään presidentin ystävyys jatkui läheisenä Kekkosen sairastumiseen asti.

Yksityisen kirjeenvaihdon ja päiväkirjamerkintöjen ohella kirja sisältää myös poliittisesti kiinnostavaa materiaalia. Mukana on esimerkiksi kaksi Kekkosen sota-aikana vastaanottamaa kirjettä, toinen professori Arvi Korhoselta ja toinen ilmeisesti presidentti Risto Rydiltä.

Poikkeuksellista aineistoa ovat myös vuoden 1976 hallitusneuvottelujen aikana taltioidut ääninauhat.

Tyrkön mukaan Kekkonen soitti hänelle 20. syyskuuta 1976 ja kysyi:

– Tehdäänkö huomenna historiaa?

Seuraavana päivänä Kekkonen ja Tyrkkö piilottivat nauhurin presidentin työhuoneen ikkunaverhon taakse. Kun puolueiden edustajat vuorollaan saapuivat neuvottelemaan hallituksen muodostamisesta, keskustelut nauhoitettiin.

Kaseteilta paljastuu, että sosiaalidemokraatit kokivat erimielisyytensä keskustapuolueen kanssa niin suuriksi, etteivät puolueet mahtuneet samaan hallitukseen.

Kekkosen ja SMP:n Veikko Vennamon kohtaamisessa ei sanoja juuri vaihdettu. Vennamo ojensi presidentille lapun, jossa puolue vaati uusien eduskuntavaalien järjestämistä.

Historioitsijoiden epäonneksi presidentin ja keskustapuolueen välillä käyty neuvottelu ei tallentunut lainkaan ääninauhalle.

– Edellinen käynti oli venynyt niin pitkäksi, että keskustapuoluelaiset ryntäsivät sisään ilman, että nauhaa ehdittiin vaihtaa, Tyrkkö kertoo 40 vuoden takaisista tapahtumista.

Suomen Kuvalehden toimittajana työskennellyt Maarit Tyrkkö tutustui presidentti Kekkoseen haastattelun merkeissä vuonna 1973.

Tuttavuus syveni pian lämpimäksi ystävyydeksi.

Presidentti ja toimittaja työstivät yhteisiä kirjaprojekteja ja keräsivät niitä varten materiaalia Tyrkön ylläpitämään arkistoon. Aineistoa kertyi valtavasti, yli kaksikymmentä suurta laatikollista.

Materiaali pysyi koskemattomana yli 30 vuotta, kunnes Tyrkkö ryhtyi kirjoittamaan vuonna 2014 ilmestynyttä Tyttö ja nauhuri -kirjaansa.

Tänään ilmestyvä Presidentti ja toimittaja on tarinan toinen osa.

Yhteensä viisi vuotta kestänyt kirjoitusprosessi oli Tyrkön mukaan jännittävä, mutta myös raskas.

Monet yksityiskohdat olivat vuosien varrella unohtuneet.

– Sitten kun aineistoa rupesi kaivamaan, asiat ja muistot alkoivat kaatua päälle. Kokemuksena se oli aika tunteikas, hän kertoo.

– Vasta kirjoja kirjoittaessani olen itsekin tajunnut, missä olen ollut mukana. Silloin vain elin sitä elämää ja kirjasin asiat muistiin. Pohtimisen aika, että mitä tämä on merkinnyt ja miten se on vaikuttanut elämääni, tulee vasta nyt.

Kahden kirjan tiiviin kirjoitusrupeaman jälkeen Tyrkkö aikoo huilia.

Uutta teosta ei ainakaan toistaiseksi ole suunnitteilla.

– Ja jos vielä kirjoitan, niin ehkä kirjoitan siitä, miltä minusta itsestäni tuntui. Jatkan ihmis- ja tunnelinjalla.

Aineiston sisältämiin poliittisen historian kannalta mielenkiintoisiin osiin Tyrkkö ei aio tarttua.

– Siihen minulla ei ole taitoa eikä kykyä. Olen kuitenkin iloinen siitä, että varmasti löytyy sellainen poliittinen toimittaja tai tutkija, joka ilahtuu saadessaan materiaalin käsiinsä.

Tyrkön mukaan hän on alustavasti keskustellut aineiston luovuttamisesta tutkimuskäyttöön.

– Koen, että materiaali ei ole annettu minulle sitä varten, että tekisin Kekkosella rahaa tai ryhtyisin myymään sitä, pois se. Pidän saamaani aineistoa luottamuksenosoituksena ja luultavasti se on UKK-arkisto, joka sen saa.

Presidentti ja toimittaja -kirjan arvio julkaistaan Suomenmaan aikakauslehdessä perjantaina.