Talvivaara-kirja: Päättäjillä kaivosyhtiön osakkeita – Jaakko Jonkka ei pidä itseään esteellisenä
Useat Talvivaara-päätöksiä tekemässä olleet tahot omistavat kaivosyhtiön osakkeita, kertoo tänään ilmestyvä Talvivaaraa käsittelevä kirja.
Juha Kauppisen ja Sampsa Oinaalan kirjoittaman Talvivaaran vangit -kirjan mukaan osakkeita omistavat muun muassa useat kainuulaiset maakuntavaltuutetut ja Geologian tutkimuskeskuksen GTK:n pääjohtaja Elias Ekdahl, joka on allekirjoittanut ainakin yhden asiantuntijaviranomaislausunnon Talvivaarasta.
Osakkeita on myös oikeuskansleri Jaakko Jonkalla, joka on tehnyt ja allekirjoittanut useita välillisesti Talvivaaraan liittyviä päätöksiä.
Jonkalle on kanneltu muun muassa kaivosta valvovasta Kainuun ELY-keskuksesta, sen johtajasta Kari Pääkkösestä, GTK:n johtajasta Elias Ekdahlista ja entisestä ympäristöministeristä Ville Niinistöstä.
Jonkka katsoo itse, ettei ole osakeomistuksestaan huolimatta esteellinen arvioimaan Talvivaaraan liittyviä asioita.
– Minun on mahdoton edes kuvitella, että jollakin kanteluratkaisullani voisi ajatella olevan mitään vaikutusta Talvivaaran osakkeiden arvoon ylipäänsä tai jopa niin, että parhaimmillaankin muutaman sadan euron omistusosuuteni arvo nousisi siten, että ratkaisusta olisi minulle hallintolain tarkoittamaa erityistä hyötyä, hän toteaa kirjassa.
Talvivaaran vangit jatkaa samalla viranomaisia kritisoivalla linjalla kuin parhaillaan elokuvateattereissa pyörivä Talvivaara-elokuva Jättiläinen, jonka käsikirjoitustiimissä Juha Kauppinen on niin ikään ollut mukana.
Suurinta ryöpytystä saa osakseen Kainuun ELY-keskus, jonka linja on Kauppisen ja Oinaalan mukaan ollut vahinkoja vähättelevä. Esimerkiksi vuonna 2008 tapahtuneesta kipsisakka-altaan vuodosta ei tiedotettu julkisuuteen.
ELY-keskus neuvoi, neuvotteli ja kehotti Talvivaaraa, ja samaan aikaan kaivoksen lähijärvet pilaantuivat yhä huonompaan kuntoon. Päästöt saivat jatkua vuosia ennen kuin hallintopakkoa käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 2014.
Kirjoittajat epäilevät, että Talvivaara on ollut liian iso ja elinkeinopoliittisesti tärkeä hanke, jotta sen toimintaan olisi uskallettu puuttua riittävästi ja riittävän ajoissa.
Kovia väitteitä kohdistuu myös Geologian tutkimuskeskukseen sekä Työ- ja elinkeinoministeriöön.
Kirjan mukaan GTK tiesi jo ennakkoon, millaisia riskejä kaivoksen perustamiseen liittyi. Tietoa ei kuitenkaan tuotu selväsanaisesti esille GTK:n lausunnossa tai muissakaan virallisissa yhteyksissä.
Kirjassa väitetään myös, että Mauri Pekkarisen johtama TEM tiesi Talvivaaran uraaninlouhinta-aiheista jo hyvissä ajoin ennen kuin yhtiö julkisti asian pörssitiedotteessaan. Pekkarinen on julkisuudessa kertonut saaneensa tiedon asiasta pörssitiedotetta edeltäneenä iltana.
Talvivaaran vankien kirjoittajat Juha Kauppinen ja Sampsa Oinaala ovat seuranneet Talvivaaraa koko kaivoksen murheellisen historian ajan. He ovat toimittajia, joilla ei ole enää asiaa kaivosalueelle ja joiden puheluihin Pekka Perä ei vastaa.
Kauppinen paljasti vuonna 2012 Talvivaaran vesistövaikutusten laajuuden omatoimisesti keräämillään vesinäytteillä. Hänet palkittiin myöhemmin Bonnierin Suurella journalistipalkinnolla.
Oinaala oli saman vuoden huhtikuussa mukana löytämässä kaivosalueen keräilyaltaasta kuolleita lintuja.
Kun taitavat kirjoittajat yhdistävät voimansa, tuloksena on monitahoinen ja mukaansatempaava jännityskertomus. Biologi Kauppinen vyöryttää tiskiin faktat, reportaasijournalismiin erikoistunut Oinaala antaa äänen työntekijöille ja paikallisille ihmisille.
Talvivaaran saaga on vasta alussa. Tämä tarina ei pääty koskaan.
Myös kirjoittajien oma kipuilu asian tiimoilta tuodaan esiin. Kaivos vie yöunet ja kesälomat. Toimittajat ovat kaivoksen työntekijöiden, osakkaiden ja vastustajien lailla Talvivaaran vankeja.
Yhteen asiaan Kauppinen ja Oinaala eivät ota kantaa: mitä Talvivaaralle pitäisi tehdä?
Talvivaara syö veronmaksajien rahoja vauhdilla, jota kukaan ei ole osannut aavistaa. Viimeisen runsaan vuoden aikana valtio on ohjannut kaivokselle lähes 400 miljoonaa euroa. Kuten tiedetään, rahoille olisi muutakin käyttöä.
Kaivoksen kohtalon hetket ovatkin käsillä ehkä jo tänä keväänä. Helsingin Sanomat kertoi aiemmin tällä viikolla, että hallituspiireissä on ryhdytty vakavasti pohtimaan Talvivaaran alasajopäätöstä.
Kauppinen ei ole ”missään tapauksessa” sitä mieltä, että kaivos pitäisi ehdottomasti sulkea.
– Jos kaivoksen prosessi toimii, eikä sotke ympäristöään kohtuuttomasti, totta kai se voi jatkaa toimintaansa.
Eri asia on, miten kyseiset ehdot täytetään. Kauppinen laskee kirjassa, ettei Talvivaara tule koskaan tuottamaan Pekka Perän visioimaa 50 000 tonnia nikkeliä vuodessa. Tuotanto ei hänen mukaansa voi yltää edes puoleen siitä.
Lisäksi kaivoksen ympäristöasioiden kuntoon saaminen tulisi maksamaan satoja miljoonia.
Oinaala huomauttaa, että vaikka kaivos nyt suljettaisiin, on lähes mahdotonta ajatella, että se pysyisi ikuisesti suljettuna.
Uusiutumattomat luonnonvarat jatkavat vähenemistään, joten tulevaisuudessa niiden hinta nousee väistämättä. Siinä vaiheessa katseet kohdistuvat taas Talvivaaraan.
Ja vaikka kaivos suljettaisiin lopullisesti, sen vaikutukset eivät lopu. Haitta-aineet jatkavat valumistaan vesistöihin.
– Päättivät poliitikot, sijoittajat ja viranomaiset mitä tahansa, Talvivaaran saaga on vasta alussa. Tämä tarina ei pääty koskaan.
Juha Kauppinen, Sampsa Oinaala: Talvivaaran vangit. Kustannusosakeyhtiö Siltala, 373 s.
