Suomi tarvitsee miljardikaupalla lisää rahaa puolustukseen – tulee syömään lähes yhtä paljon varoja kuin koulutus
Sotilasliitto Naton huippukokouksessa on määrä keskiviikkona hyväksyä lopullisesti uusi puolustusmenotavoite jäsenmaille. Uusi tavoite tarkoittaa Suomelle sitä, että varsinaiseen puolustukseen menisi noin 11,5 miljardia euroa. Lisäksi niin sanottuihin turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvien muiden hallinnonalojen menoja koskeva tavoitetaso olisi lähes 5 miljardia euroa. Näihin lukuihin viittasi esimerkiksi valtiovarainministeri Riikka Purra (ps.) viime viikolla.
Naton jäsenmaiden on määrä saavuttaa puolustusmenojen nosto yhteensä 5 prosenttiin siten, että sotilaalliseen maanpuolustukseen menisi vähintään 3,5 prosenttia bruttokansantuotteesta ja puolustusta tukeviin muihin menoihin 1,5 prosenttia.
Ajankohta, jolloin maiden odotetaan yltävän puolustusmenotavoitteeseen, on määrä linjata kokouksessa. STT:n tietojen mukaan näyttää todennäköiseltä, että se asettuu noin 2030-luvun puoliväliin.
Korotuspaine on melkoinen, sillä Suomessa puolustukseen on budjetoitu tälle vuodelle 6,7 miljardia euroa. Valtion koko budjetti on tänä vuonna noin 90 miljardia euroa.
Puolustusmenot olisivat jatkossa noin kymmenen prosenttia nykyisestä valtion budjetista, arvioidaan valtiovarainministerin kabinetista.
Puolustusmenojen suuruutta voi hahmottaa vertaamalla niitä muihin isoihin menoeriin. Tilastokeskuksen mukaan esimerkiksi koulutusmenot vastasivat toissa vuonna reilua kuutta prosenttia bruttokansantuotteesta.
Suhteuttaakseen puolustusmenojen suuruutta STT kysyi myös Veronmaksajain keskusliitolta, mitä niiden kattaminen verovaroin käytännössä tarkoittaisi. Veronmaksajain keskusliiton toimitusjohtajan Teemu Lehtisen mukaan nostamalla ansiotuloverotusta yhdellä prosenttiyksilöllä saadaan aikaan noin miljardin euron tulot valtion kassaan.
Puolustusmenojen nousua ei Lehtisen mukaan kuitenkaan voisi kattaa yhdellä staattisella muutoksella verotukseen.
– Ansiotuloverojen kiristäminen tuskin tulee kyseeseen tässä. Silloin lisätuottoa ei tulisi, vaan saadaan aikaan vain taantumaa. Pitäisi puuttua laajoihin veropohjiin, jos halutaan suuria verotuloja.
Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on aiemmin antanut ymmärtää, että Naton puolustusmenotavoitteen vaatimia rahoja ei kerätä veronkorotuksin tai valtionlainalla. Orpon mukaan ainoa kestävä tapa saada valtiolle lisää tuloja on talouskasvu ja työllisyys.
Talouskasvun näkymät ovat kuitenkin tällä hetkellä epävarmat.
Toinen mahdollinen keino hankkia verotuloja olisi Lehtisen mukaan arvonlisäveron korotus.
– Jos alvia muutetaan, voidaan sieltäkin saada noin miljardiluokan tulot yhden prosenttiyksikön nostolla. Meillä on kuitenkin jo tällä hetkellä Unkarin jälkeen Euroopan unionin toiseksi suurin arvonlisäverotus, ja totta kai senkin nostamisella on haittavaikutuksia.
Viime syksynä arvonlisäveroa nostettiin hallituksen päätöksellä 24 prosentista 25,5 prosenttiin. Esimerkiksi neljän miljardin euron menolisäyksen kattaminen vaatisi karkean arvion mukaan arvonlisäveron nostoa 29,5 prosenttiin.
Verotuksen mittavista kiristyksistä ei Lehtisen mukaan saada asiaan ratkaisua, vaan Suomen on aikaansaatava talouskasvua sekä säästettävä muissa menoissa uusien puolustusmenojen kattamiseksi.
Puolustusmenojen nostaminen tulee tilanteessa, jossa Suomi on jo valmiiksi velkakierteessä. Viime viikolla valtiovarainministeriö julkaisi ennusteensa, jonka mukaan julkisyhteisöjen velka on tänä vuonna noin 86 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Hallitus ilmoitti jo keväällä, että se nostaa puolustusmäärärahojen tason ”vähintään” kolmeen prosenttiin bkt:sta vuoteen 2029 mennessä. Puolustuksen rahoitukseen se tarkoittaa noin 3,7 miljardin lisäystä seuraavan neljän vuoden aikana.
Tämä perustui kansallisesta näkökulmasta arvioituun tarpeeseen, ja samalla ennakoitiin Naton päätöstä puolustusmenojen nostosta. Lopullinen tavoitetaso ei ollut vielä tuolloin tiedossa. Jo tällä päätöksellä puolustusmenot olisivat olleet ensi vuosikymmenen alkupuolella noin 10 miljardia euroa.
Menojen nosto 3,5 prosenttiin tulee tarkoittamaan lisäyksiä muun muassa materiaalihankintoihin, henkilöstön määrään, puolustuksen infrastruktuuriin ja toimintaan.
– Koko koneisto täytyy skaalata isomman kokoiseksi, ja tämä on kaikilla Nato-mailla edessä, kuvailee lähde STT:lle.
Hallituksen puolustusselonteossa viime vuodelta linjataan, että esimerkiksi puolustusvoimien palkattua henkilöstöä on kasvatettava 1 500 henkilötyövuodella kuluvalla ja seuraavalla vaalikaudella. Suurin yksittäinen menoerä on maavoimien uudistaminen.
Puolustukseen liittyviä menoja, joiden vaaditaan Naton uuden puolustusmenotavoitteen myötä olevan 1,5 prosenttia bkt:sta, voivat olla esimerkiksi puolustusta tukevaan infrastruktuuriin tai kyberturvallisuuteen liittyvät julkiset menot. Vielä ei ole julkistettu, mitä kaikkea tuohon kategoriaan lopulta lasketaan.
STT:n tietojen mukaan kyse on puolustusta tukevista toiminnoista, joiden rahoitus tulee esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön, sisäministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön tai työ- ja elinkeinoministeriön budjeteista.
Tähän kategoriaan voitaisiin tiettävästi laskea esimerkiksi puolustusteollisuuden kapasiteetin kasvattaminen ja puolustukseen liittyvien teknologisten innovaatioiden tukeminen julkisella rahalla, yhteiskunnan varautumisen ja kriisinsietokyvyn parantaminen sekä hybridiuhkien torjuminen. Myös huoltovarmuudesta on puhuttu.
STT:n tietojen mukaan ainakin osa 1,5 prosentin liitännäismenoista voidaan kuitata jo olemassa olevista menoista.
Laskuharjoituksia Suomen osalta ei ole vielä päästy tekemään, koska vasta nyt on kirkastumassa, miten Nato määrittelee liitännäismenot.
Suomi on sitoutunut noudattamaan Natossa yhdessä sovittuja tavoitteita. Tarve menojen nostamiseen liittyy Naton puolustussuunnittelusta tuleviin uusiin suorituskykytavoitteisiin. Samalla siirretään vastuuta Euroopan konventionaalisesta puolustuksesta Yhdysvalloilta Euroopalle.
Vuosina 2000–2020 Suomi käytti puolustukseen alle 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Viimeisimmät hävittäjähankinnat, merivoimien uudet alukset ja Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan jälkeen myönnetty lisärahoitus ovat nostaneet tason yli kahteen prosenttiin.
Uuteen tavoitteeseen pääsy edellyttää, että kasvavia puolustusmenoja käyttämässä on tehokas puolustuskoneisto. Myös aseteollisuuden tuotannon pullonkaulat voivat hidastaa vauhtia. Toisaalta Suomi on monia Nato-maita paremmassa asemassa, sillä maassa on yleinen asevelvollisuus, jota tukee poikkeuksellisen korkea kansalaisten maanpuolustustahto.
Nato seuraa puolustusmenojen käyttöä tarkkaan. Toisaalta Natolla ei ole mahdollisuutta mitenkään rankaista jäsenmaita laiminlyönneistä.