Suomen huoltovarmuustoiminta saa osakseen voimakasta arvostelua arviointiraportissa
Suomen huoltovarmuuden toiminta saa osakseen vahvaa arvostelua tuoreessa arviointiraportissa.
Näin ollen huoltovarmuutta, Huoltovarmuuskeskusta ja alan poliittista päätöksentekoa tulisi kehittää ja parantaa monin tavoin. Nykytavalla huoltovarmuudesta huolehtiminen aiheuttaa muun muassa epäselviä vastuita, tiedonkulun ongelmia sekä sekaannusta kriisitilanteissa.
Arviointi on Vaasan yliopiston, Laurea-ammattikorkeakoulun, Maanpuolustuskorkeakoulun ja Poliisiammattikorkeakoulun laatima.
Raportti on luovutettu tänään työ- ja elinkeinoministeriölle.
Konkreettinen esimerkki huoltovarmuusjärjestelmän riskien toteutumisesta liittyy koronakriisin alkuvaiheisiin runsas vuosi sitten ja sitä seuranneisiin surullisenkuuluisiin maskihankintoihin, jotka sittemmin ovat johtaneet muun muassa poliisitutkintoihin.
Arvioinnissa todetaan, että koronapandemia yllätti, eikä sen uhkaan suhtauduttu vielä vuoden 2020 helmikuun alussa riittävän vakavasti. Tilannekuvan selkiytyessä paljastui, että vuoden 2012 influenssapandemian varautumissuunnitelman toteuttamisessa ei kaikilta osin ollut edistytty eikä toteutumista seurattu.
Huoltovarmuus tarkoittaa yhteiskunnan tärkeimpien toimintojen ylläpitämistä poikkeuksellisissa oloissa. Siihen liittyy muun muassa terveydenhuollon, energia- ja elintarvikehuollon, tietojärjestelmien, logistiikan ja rahoitusalan toiminnan turvaaminen.
Suomen huoltovarmuutta ja Huoltovarmuuskeskusta (HVK) arvioivassa raportissa huomautetaan, että varsinaisista lakisääteisistä tehtävistään Huoltovarmuuskeskus on suoriutunut koronakriisissä pääosin hyvin.
Huoltovarmuuskeskuksella ei ole lain mukaista velvoitetta varastoida terveydenhuollon laitteita ja tarvikkeita, eikä sen tehtäviin kuulu hankinnoista vastaaminen kriisiaikana. Keskus joutui kuitenkin vuoden 2020 keväällä toteuttamaan suojainhankintoja sosiaali- ja terveysministeriön tukipyyntöjen vuoksi. Huoltovarmuuskeskus toi tässä yhteydessä esille, että sillä ei ole osaamista eikä resursseja toteuttaa kriisiajan suojainhankintoja.
– Näyttää siltä, että keskeinen syy suojainhankintojen toteuttamiseen nyt koetulla tavalla oli, että sosiaali- ja terveydenhuollon pandemiavarautumisen organisointi kaikilla hallinnon tasoilla oli jäänyt toteuttamatta siten kuin varautumissuunnitelmat olisivat edellyttäneet, raportissa todetaan.
Alkuvaiheen suojainkaupat menivät pieleen, ja niiden seurauksena HVK:n silloinen toimitusjohtaja irtisanoutui ja kaksi johtoryhmän jäsentä irtisanottiin.
Raportti ei kaiken kaikkiaan anna mairittelevaa kuvaa tilanteesta.
– Suojavälinehankintojen hallitsematon antaminen Huoltovarmuuskeskuksen vastuulle johti myös keskuksen hyvin haavoittuvaan tilanteeseen loppukeväästä 2020, kun pitkäaikaisia osaajia siirrettiin pois tehtävistä nopealla aikataululla. Tämä olisi pahimmillaan voinut vaikuttaa olennaisesti Suomen kykyyn varautua tehokkaasti esimerkiksi pandemian aikana yllättäen eskaloituviin muihin kriiseihin.
Raportin kirjoittajat huomauttavat, että ilman suojainhankintasotkua huoltovarmuusorganisaatio olisi todennäköisesti näyttäytynyt suunnitelmien mukaisesti toimivana.
– Kriisin hoito antaakin eniten aihetta kritiikkiin julkisen hallinnon varautumisessa ja sen yhteensovittamisessa huoltovarmuudelliseen varautumiseen, raportissa lausutaan.
Huoltovarmuuden kehittämisessä ja toteuttamisessa erityisesti ministeriöiden liittäminen osaksi tätä toimintaa on ”jäänyt vaille riittävää huomiota”, kuten raportti muotoilee.
– Nyt koettu osoitti, että julkisen ja yksityisen välinen kumppanuus ei huoltovarmuudessa aidosti toimi, jos myös julkishallinto ei, ministeriöiden ylintä johtoa myöten, ole tasapuolisesti valveutunut ja motivoitunut yhteistyötä kehittämään.
Ministeriöiden toimintaan on ottanut kantaa myös oikeuskansleri. Viime joulukuussa kerrottiin, että Tuomas Pöysti moitti avainministeriöiden yhteistyötä kevään 2020 suojavarustehankinnoissa.
Pöystin mukaan oli ilmeistä, ettei sosiaali- ja terveysministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön valmius terveydenhuollon suojavarusteiden hankinnassa ja varastoinnissa ollut riittävää koronaepidemian alkuvaiheessa.
Pöysti katsoi, että sosiaali- ja terveysministeriön olisi ollut perusteltua pyrkiä aktiivisemmin varmistamaan Huoltovarmuuskeskuksen toimintakapasiteettiä. Hänen mukaansa ministeriöiden välinen yhteistyö ei epidemian aluksi toiminut tehokkaasti, eikä STM:n sisäinen vastuunjako ollut riittävän selkeä. Työnjaossa ei ollut osattu varautua pandemian kaltaiseen tilanteeseen.
Yhteistyö eri osapuolten välillä on sittemmin parantunut.
Sosiaali- ja terveysministeriössä (STM) toimii kaksi ministeriä: perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) sekä sosiaali- ja terveysministeri Aino-Kaisa Pekonen (vas.). Työministerinä on Tuula Haatainen (sd.) ja elinkeinoministerinä Mika Lintilä (kesk.). Huoltovarmuuskeskuksesta vastaa työministeri.
Epäkohdat ovat olleet esillä jo aiemmin: Viime marraskuussa julkaistun Huoltovarmuusneuvoston raportin perusteella koronakriisi on nostanut esiin useita kehittämistarpeita huoltovarmuusjärjestelmässä.
Huoltovarmuus on osa kansallista turvallisuutta. Uudessa arviointiraportissa todetaan, että huoltovarmuuden merkitys ja kehittäminen pitää ymmärtää sekä valtioneuvostossa, yksittäisissä ministeriöissä että eduskunnassa.
– Valitettavasti varautumistoiminnan organisointi näyttää ministeriöissä kaikkiaan jääneen heikolle hoidolle, raportti kiteyttää.
Esimerkiksi nykyinen lainsäädäntö nähdään vanhentuneena ja sekavana, ja myös eri ministeriöiden yhteistyötä tulisi parantaa ja eduskunnan roolia vahvistaa.
– Huoltovarmuussääntelyn kokonaiskehittäminen on nähtävä kiireellisenä asiana, sillä kyse on merkittävästä instrumentista muun muassa Suomen kyberturvallisuuden varmistamisessa. Tässä suhteessa aikaa ei ole hukattavana, raportissa sanotaan.
Yhtensä osana huoltovarmuutta on tiedon huoltovarmuus, jolloin huomiota on kiinnitettävä digitalisaatio-osaamiseen.
Raportin tilaajana on työ- ja elinkeinoministeriö, jonka toimintaan raportissa edellytetään niin ikään muutoksia.
– Työ- ja elinkeinoministeriön huoltovarmuuden yhteensovittamistyötä tulee ryhdistää. Nyt ministeriön yhteistyö muiden ministeriöiden kanssa ei ole riittävän aktiivista ja tämän vuoksi valtioneuvoston yhteinen tahtotila huoltovarmuusasioiden kehittämisessä jää epämääräiseksi.
Eduskunnan roolin vahvistaminen voisi toteutua esimerkiksi niin, että huoltovarmuuskysymykset otettaisiin selkeämmin osaksi turvallisuusselontekoja. Huoltovarmuutta koskevien lakiehdotusten valmistelussa tulisi mukana olla enemmän valiokuntia kuin nyt.
Työ- ja elinkeinoministeriön ja Huoltovarmuuskeskuksen välisiä tulossopimuskäytäntöjä tulee kehittää nykyistä tavoitteellisempaan suuntaan. Tämä tarkoittaa muun muassa, että HVK:n tavoitteiden tulisi olla nykyistä konkreettisempia ja tuloksellisuuden seurannan parempaa.
Raportissa esitetään niin ikään, että toimitusjohtajan toimivaltaa ja vastuita tulisi selkiyttää ja Huoltovarmuuskeskuksen hallituksen roolia tarkastella uudelleen.
Keskuksen toiminnan läpinäkyvyyttä ja avoimuutta pitäisi lisätä, jolloin esimerkiksi asiakirjojen salausta rajoitettaisiin vain varautumisen ja turvallisuuden kannalta kriittisiin kokonaisuuksiin. Näin ollen keskuksen toimintasuunnitelmien- ja kertomusten sekä tilinpäätöstietojen tulisi lähtökohtaisesti olla julkisia asiakirjoja.
Huoltovarmuuden rooli osana kansallisen turvallisuuden kokonaisuutta tulisi määritellä uudestaan, raportissa suositetaan.
– Vaikka järjestelmämme on maailman luokassa ainutlaatuinen, se vaatii kehittämistä ja päivittämistä sekä erityisesti eurooppalaisen yhteistyön tarpeen aktiivista huomioimista, raportti toteaa.
Työ- ja elinkeinoministeriö kertoo tiedotteessa, että se linjaa syksyllä laajempaa valmistelua edellyttävät toimet.
– Arviointiryhmä on käsitellyt suomalaisen huoltovarmuustoiminnan kehittämistä varsin kattavasti. Ministeriö tutkii huolellisesti sille esitettyjä arvioita ja suosituksia, jotka antavat hyvän pohjan ainutlaatuisen järjestelmämme uudistamiseksi entistäkin vahvemmaksi, toteaa ylijohtaja Antti Neimala työ- ja elinkeinoministeriön tiedotteessa.