Suomalaista elokuvaa uhkaa ideoiden ja vimman uupuminen, Pihla Viitala pelkää
Terapia-elokuvan tekeminen oli Pihla Viitalalle kokemus, jollaiset ovat suomalaisessa elokuvassa harvassa. Näyttelijöillä oli pitkä harjoitteluaika, eikä kuvauksissakaan ollut kiire. Ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin teatteri- ja näyttelijätausta toivat työhön vapautta ja varmuutta.
– Kun kuvauspäivistä tingitään rahan vuoksi, sitä suuremmalla syyllä pitäisi muistaa, että näyttelijät eivät ole lamppuja, jotka laitetaan päälle ja pois, Viitala kuvailee.
– Ihmettelen ohjaajia, jotka eivät edes halua harjoituksia näyttelijöiden kanssa ennen kuvauksia.
Vähän kuin oopperalaulaja ei saisi harjoitella, vaan hänet vain käskettäisiin yleisön eteen. Terapia on ensemble-elokuva, joka sijoittuu tunnetun terapeuttipariskunnan perustamaan henkisen kasvun keskukseen.
Asiakkaina nähdään Alma Pöysti, Antti Luusuaniemi, Matleena Kuusniemi, Mikko Kauppila ja Jarkko Niemi. Viitala ja Tommi Korpela näyttelevät keskenään riitaisia terapeutteja.
– Terapia on omaääninen, Paavon näköinen elokuva, Viitala sanoo.
– Paavolla on paljon tunteita.
Draamakomedian kuvauspaikka, valtava virolainen kartano toi tarinaan omaa luonnettaan.
– Miljöö nostaa elokuvaa todella paljon, Viitala arvioi.
– Satoja vuosia vanhoja rakennus on jotain, millaista Suomessa ei oikein edes ole. Ajan kerrokset näkyvät konkreettisesti.
Viitala on myös ohjaaja. Hänen ensimmäistä elokuvaansa, dokumenttia romanitytön lapsuudesta ja teini-iästä, kuvattiin kahdeksan vuoden ajan. Carmen on nyt leikattu, mutta ensi-ilta saattaa venyä vuoteen 2027.
Kehitteillä on myös näytelmäelokuvia, mutta ensin alkavat toisen dokumentin kuvaukset. Se kertoo Viktoria Mullovasta, joka tunnetaan Suomessa erityisesti loikkauksestaan kesällä 1983. Tuolloin 23-vuotias viulisti Mullova ja kapellimestari Vakhtang Jordania livahtivat KGB:n asettamalta vartijalta Kuusamossa ja pakenivat Ruotsiin.
Kymmenisen vuotta sitten Viitala keskusteli italialaisen elokuvan kuvauksissa näyttelijäkollegan kanssa synnytyskokemuksistaan. Hän mainitsi kuunnelleensa suuresti ihailemansa Mullovan konserttoa supistusten loppusuoralla. Kollega paljasti tuntevansa Mullovan henkilökohtaisesti.
Siitä alkaneen tapahtumaketjun seurauksena Viitala tapasi Mullovan viime vuoden syksyllä, ja tämä suostui dokumentintekoon. Mukaan tulevat viulistin aikuiset lapset, joista yksi on free jazzmuusikko, yksi teknodeejii ja yksi balettitanssija.
– Mullova oli nuorin Neuvostoliitosta loikannut taiteentekijä. Nyt tällaiset tarinat toistuvat taas, Viitala sanoo.
Viime vuosina Mullova on kritisoinut voimakkaasti Vladimir Putinia ja tuominnut hyökkäyssodan Ukrainaan.
– Loikkaamalla tuolloin hän mahdollisti lastensa vapauden sekä oman, erittäin värikkään ja taiteellisesti luovan elämänsä.
Vuonna 2026 Viitala nähdään perheseikkailussa Vinski 2 sekä Dome Karukosken elokuvassa Rakkautta ja virtahepoja. Kreetalla kuvatussa ihmissuhdedraamassa vastanäyttelijänä on Aku Sipola.
Viitala on harvakseltaan näytellyt myös teatterissa, mutta elokuva on prioriteetti. Hän käy katsomassa kiinnostavat uutuuselokuvat valkokankaalta, usein yksin päivänäytöksissä.
Inspiraatiota on viime aikoina antanut ohjaaja Yorgos Lanthimoksen ja näyttelijä Emma Stonen neljä elokuvaa kattanut yhteistyö. Uusin, Bugonia, oli jälleen kihelmöivä.
– Stone on löytänyt ohjaajan, jonka kanssa saa kokeilla näyttelemisen rajoja, Viitala sanoo.
– En tiedä, olisiko Lanthimos yhtä hyvä ilman Stonea ja olisiko Stone päässyt kenenkään muun kanssa tekemään näin säväyttävää työtä. Taiteilijoiden yhteistä evoluutiota on harvoin näin kiinnostavaa seurata.
Viitala uskoo vastaavan olevan Suomessakin mahdollista, jos valtavirrasta poikkeavan elokuvan rahoituksessa olisi enemmän uskallusta ja ripeyttä,
– Jos rahoitus kestää viisi vuotta, vaarana on ideoiden ja vimman uupuminen.