Seppo Kääriäinen ja Eero Lankia: Näihin kahdeksaan kohtalonkysymykseen keskustan on vastattava – "tilanne on vakava"
Keskustan entiset puoluesihteerit Seppo Kääriäinen ja Eero Lankia arvioivat, että puolueen ongelmilla on politiikan viimeaikaisia käänteitä ”kauemmas ulottuvat juuret”.
– Suomen Keskusta rp:n tilanne on vakava. Se on hävinnyt kaikissa 2010-vaaleissa, kun verrataan tuloksia edellisiin vaaleihin. Vuoden 2019 eduskuntavaalien tulos oli itsenäisyysajan huonoin, keskustavaikuttavat muistuttavat Suomenmaan mielipidekirjoituksessaan.
Kääriäinen ja Lankia peräänkuuluttavat syyskuun puoluekokoukseen valmistautuvilta keskustalaisilta sivistynyttä ja kriittistä keskustelua siitä, miten puolue nousee uuteen kukoistukseen 2020-luvulla.
He varoittavat, ettei syyttely ole keskustelua.
– Puolueella on mahdollisuuksia vahvistaa asemaansa ja lisätä kannatustaan, kun tai jos voimat kootaan ja yhdessä käydään rakennus- ja kunnostustöihin. Nousu alkaa sisältä, yhteisellä tahdolla.
Pitkän linjan vaikuttajat näkevät, että keskusta tarvitsee vastaukset ainakin seuraaviin kysymyksiin:
1) Mikä on keskustan suuri linja? Onko se ”Kohti tasa-arvoista, sosiaalisesti ehyttä, alueellisesti tasapainoista ja luonnonmukaista tieto- ja sivistysyhteiskuntaa”? Mitä tämä tarkoittaa? Miten huolehditaan Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ja siihen liittyen puolueen osaamistasosta?
2) Onko puolueen periaateohjelma (2018) kirjoitettava selkeän tavoitteelliseksi linjapaperiksi?
3) Mikä on puolueen aluepoliittinen linja esimerkiksi professori Sami Moision (HS 15.6.2020) analyysien valossa? Aiemmin tärkein – ja samalla myönteinen – erottava tekijä keskustan ja muiden välillä on ollut suhtautuminen keskittämiseen / alueelliseen tasapainoon.
4) Millä toimenpiteillä keskustan rivit kootaan ja rakennetaan yhdenvertaisten jäsenten ja toimijoiden yhteisö?
5) Miten vahvistetaan puolueen sääntöjen mukaista valmistelu- ja päätöksentekomallia ts. viralliset puolue-elimet tekevät päätökset puolueen linjasta, eivät epäviralliset porukat.
6) Mitä on tehtävä puoluejohdon ja kentän yhteyden ja sukupolvien välisen keskustelun elvyttämiseksi?
7) Pidetäänkö aatteellista ja poliittista järjestö- ja koulutustoimintaa jatkossa keskeisenä tavoitteena? Jos pidetään, miten uudistetaan alueellista organisaatiota ja miten digitaalisia toimintamalleja kehitetään?
Halutaanko saada ihmisiä kokoontumaan yhteen paikallisesti ja alueellisesti keskustelemaan, päättämään ja toimimaan?
8) Olisiko paikallaan organisoida ulospäinkin suuntautuvaa arvopohjaista pohdintaa Suomen, Euroopan ja maailman tulevaisuudesta?