SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja, ministeri Matti Ahde on kuollut
SDP:n pitkäaikainen kansanedustaja, ministeri Matti Ahde on kuollut.
Ahteen kuolemasta kertoi hänen puolisonsa Hilkka Ahde STT:lle.
Ahde kuoli kotonaan Helsingissä perjantain vastaisena yönä. Syöpää sairastanut Ahde oli kuollessaan 73-vuotias.
– Meitä omaisia lohduttaa surun keskellä tieto siitä, että hänellä oli sisällään syvä rauha ja kiitollisuus elämää kohtaan, Hilkka Ahde viestitti STT:lle perjantaiaamuna.
– Kun kannatte minua arkussa, muistakaa, että kannatte onnellista ihmistä, hän muistutti meitä vielä viimeisinä elinviikkoinaan, Hilkka Ahde kertoi.
Hän välitti puolisonsa puolesta lämpimät kiitokset Husin henkilökunnalle ja muille Matti Ahdetta eri vaiheissa hoitaneille ammattilaisille.
Matti Ahde oli pitkän linjan demarivaikuttaja ja aktiivinen osallistuja niin politiikan, kulttuurin kuin urheilunkin saralla.
Oululaislähtöinen sähköasentaja nousi eduskuntaan 24-vuotiaana ja eteni nopeasti politiikan ykkösketjuun.
Hän kuului vuosien ajan SDP:n keulahahmon Kalevi Sorsan lähipiiriin, ”Sorsan poikiin”, yhdessä Erkki Liikasen kanssa.
Ahde teki pitkän uran kansanedustajana ja ministerinä. Hän toimi myös eduskunnan puhemiehenä vuosina 1987–89 ja Veikkauksen toimitusjohtajana 1990–2001.
Urheilupolitiikassa hän onnistui yhdistämään työväen urheiluliikkeen ja vaikutti keskeisesti urheilun yhteisen kattojärjestön SLU:n perustamiseen.
Innokas osallistuja oli monessa mukana, ja hänellä oli lukuisia luottamustehtäviä.
Ahde oli paitsi urheilun myös musiikin ja oopperan ystävä. Hän vaikutti niin Olympiakomiteassa, Suomen työväen urheiluliitossa kuin Kansallisoopperan hallituksessa ja Savonlinnan oopperajuhlien valtuustossa.
– Musiikki on elämässäni kaikki kaikessa. Sisäinen rauha ja harmonia, jotka voi saavuttaa nimenomaan klassisen musiikin kautta, ovat minulle elintärkeitä, Ahde kirjoitti 2013 julkaistussa muistelmateoksessaan.
– Musiikin avulla olen selvinnyt paremmin elämäni poluista, joiden varrella on ollut monta vaikeaa tilannetta.
Ahde sairastui syöpään keväällä 2017.
Julkisuudessa hän ei halunnut puhua sairaudestaan, kuormittaa sen ruotimisella lähipiiriään, kuten hän Ilta-Sanomille totesi.
Sairautensa aikana hän kertoi saavansa suurta iloa perheestään, klassisesta musiikista ja hyvästä kirjallisuudesta.
Muistelmissaan Ahde kertoo köyhästä lapsuudestaan ja etäisestä isäsuhteestaan.
Lapsuuden kokemukset kasvattivat hänestä vakaumuksellisen vasemmistodemarin.
– Edustin aidosti köyhälistöä, en tieteellisesti enkä teoriassa vaan ihan käytännössä, sosiaalisen asemani ja omakohtaisen elämänkokemukseni pohjalta.
Musiikki ja urheilu toivat hänelle iloa jo lapsena.
Pikkupoikana hän vietti paljon aikaa Kellon kylän urheilukentällä ja työväentalon painimatolla. 10-vuotiaana hän innostui Australian Melbournessa pidetyistä olympialaisista.
– Meillä ei ollut radiota eikä kotiimme tullut lehtiä, joten uskaltauduin kerran kysymään vuokraisännältä, voisinko tulla kuuntelemaan radiosta kilpailulähetystä, Ahde kertoo kirjassaan.
Sosiaalinen nuori mies valmistui sähköasentajaksi, mutta tempautui mukaan vasemmistolaiseen nuorisopolitiikkaan ja nousi Työväen Akatemian kautta kansanedustajaksi.
1980-luvulla hän toimi sisä- ja ympäristöministerinä Sorsan hallituksissa.
Sukset Sorsan kanssa menivät lopulta ristiin, ja Ahde päätyi tukemaan Martti Ahtisaarta presidentiksi SDP:n esivaalissa.
Ahteen uran ikävimpiä käänteitä oli Veikkauksen johtopestin päättyminen potkuihin.
Syynä oli selvitys, jossa Ahdetta syytettiin seksuaalisesta häirinnästä. Ahde kiisti syytökset ja arvosteli mediaa ajojahdista.
Ahde oli elämänsä aikana tuttu näky mediassa ja iltapäivälehtien palstoilla.
Kirjassaan hän kuvaa olleensa yhteiskunnallisena vaikuttajana jatkuvan huomion kohteena ja tarkkailun alla.
Ahde edusti puolisonsa Hilkka Ahteen rinnalla vielä tämän vuoden Linnan juhlissa.
Keväällä 2018 pariskunta kävi vielä yhdessä oopperassa. Ahde oli aktiivisesti mukana, kun Oopperataloa rakennettiin Helsingin Töölönlahdelle.
– Kulttuuripoliittinen johtoajatukseni on ollut, ettei musiikkia ole tarkoitettu vain herrojen harrastettavaksi, vaan kaikilla ihmisillä on edellytykset nauttia siitä, kunhan heille suodaan siihen tilaisuuksia, hän kuvaa muistelmissaan.
