Ruotsidemokraattien asema hallituksen tukipuolueena voi suojata Ruotsin hallitusta sellaisilta kohuilta kuin mitä Suomessa on nähty – puolueella on kuitenkin vaikutusvaltaa hallituspolitiikkaan

Ruotsidemokraattien asema Ruotsin hallituksen tukipuolueena voi jossain määrin suojata hallitusta samanlaisilta kohuilta kuin mitä Suomessa on viime aikoina nähty, arvioivat asiantuntijat STT:lle.

Oikeistopopulistinen ruotsidemokraatit päätyi viime syksyn eduskuntavaalien jälkeen lähemmäs vallankahvaa kuin kertaakaan aiemmin. Puolue oli vaalit voittaneen oikeistoblokin suurin, mutta hallituksen muodosti maltillinen kokoomus kristillisdemokraattien ja liberaalien kanssa. Ruotsidemokraateista tuli hallituksen tukipuolue. Kokoonpano apupuolueineen muistuttaa siis hyvinkin tarkasti Suomen hallitusta.

Järjestely oli odotettu, sillä oikeistopuolueet olivat ennen vaaleja ilmaisseet halukkuutensa muodostaa hallitus ruotsidemokraattien tuella. Ne eivät kuitenkaan halunneet puoluetta osaksi hallitusta, sanoo valtiotieteen professori Carl Dahlström Göteborgin yliopistosta STT:lle.

Ruotsidemokraatit puolestaan oli valmis jäämään hallituksen ulkopuolelle, kunhan se saisi vaikutusvaltaa hallituksen politiikkaan. Sitä se myös sai, Dahlström sanoo.

Yhteistyön pohjaksi hallituspuolueet ja ruotsidemokraatit laativat yli 60-sivuisen Tidö-sopimuksen. Niin pitkä ja yksityiskohtainen sopimus hallituskoalition muodostamiseksi on Dahlströmin mukaan varsin epätavallinen.

– Sopimus takasi ruotsidemokraateille paljon vaikutusvaltaa sekä politiikkaan että prosesseihin.

Ruotsidemokraatit on onnistunut muun muassa saamaan aikaan kiristyksiä maahanmuuttopolitiikkaan ja rikoksiin liittyvään politiikkaan, esimerkiksi rangaistuksiin, Dahlström sanoo.

Suomen tuore hallitus on saanut heti taipaleensa alussa setviä perussuomalaisministereiden aiempia natsiviittauksia ja rasistisia kommentteja. Äärioikeistolaisuuteen liittyviä kohuja on ollut myös ruotsidemokraateilla olemassaolonsa aikana useita, Dahlström sanoo.

– Heidän on täytynyt käsitellä näitä asioita uudelleen ja uudelleen. Melko usein he ovat käsitelleet asian sulkemalla pois ne edustajat, jotka ovat esimerkiksi antaneet suoranaisen rasistisia lausuntoja.

Ruotsin viime vuoden eduskuntavaalien alla julkaistun, muun muassa SVT:n uutisoiman tutkimuksen mukaan noin 290 ehdokkaalla oli jonkinlaisia yhteyksiä äärioikeistolaisuuteen. Heistä ylivoimainen enemmistö, yli 210, oli ruotsidemokraattien ehdokkaita.

Suojeleeko ruotsidemokraattien asema hallituksen ulkopuolisena tukipuolueena hallitusta joutumasta samanlaisiin kohuihin, joita Suomen uusi hallitus on saanut Petteri Orpon (kok.) johdolla selvitellä? Jossain määrin kyllä, arvioivat asiantuntijat.

– Jos esimerkiksi ruotsidemokraattien puoluejohtaja tai joku hänen lähellään sanoo jotain (asiatonta), siitä ei tule pääministerin ongelma, vaan lähinnä ruotsidemokraattien ongelma, kuvailee Dahlström.

Samoilla linjoilla on myös Pohjoismaiden tutkimuksen professori Peter Stadius Helsingin yliopistosta. Hän näkee maiden välillä myös eroa siinä, ketkä poliitikot julkisuuteen ylipäätään viestivät ja kuinka paljon. Tämä liittyy hänen mukaansa muun muassa siihen, että Ruotsissa on listavaalit, kun taas Suomessa äänestetään yksittäisiä ehdokkaita.

– Ruotsissa yksittäiset puolueen jäsenet eivät tee sillä tavalla ulostuloja kuin meillä Suomessa, jossa Facebookit ja Twitterit laulavat koko ajan, Stadius sanoo STT:lle.

– Vaikuttaa siltä, että yleisesti ottaen puolueiden mediakuri on vaikeampi pitää kasassa Suomessa kuin Ruotsissa.

Hallitus tarvitsee ruotsidemokraatteja saadakseen eduskunnan enemmistön päätöstensä tueksi.

– Pääministeripuolue ja koko hallitus ovat ruotsidemokraattien toimesta tavallaan yksi käsi sidottuna, Stadius luonnehtii.

Suuria konflikteja Tidö-puolueiden välillä ei ole tähän mennessä näkynyt, vaikka eripuraa on ollut esimerkiksi EU-tasolla maahanmuuttopolitiikassa. Ilmatilaa on vienyt muun muassa Ruotsin Nato-jäsenyysprosessi.

– Siinä on vallinnut aika lailla yhtenäinen kansallinen rintama. Se ei ole tuottanut mitään kiistakysymyksiä, Stadius sanoo.

Hän arvioi, että maahanmuuttopolitiikka on jatkossakin hallitukselle kiperin kysymys.

– Muista asioista voidaan kyllä sopia, mutta se voi olla sellainen osa-alue, jossa ruotsidemokraatit eivät hirveästi anna periksi.

Dahlströmin mukaan jonkin verran vääntöä hallituksessa on aiheuttanut esimerkiksi ympäristöpolitiikka. Keskustelua on syntynyt myös siitä, että ruotsidemokraatit haluaisivat päästä vaikuttamaan valtion virastojen johtajien nimityksiin, minkä hallitus katsoo kuuluvan vain sille. Asiaa kommentoi keväällä muun muassa maltillisen kokoomuksen oikeusministeri Gunnar Strömmer Expressenille.

Vaikka jännitteitä on erityisesti ruotsidemokraattien ja liberaalien välillä, hallituksen ja tukipuolueen yhteistyömalli vaikuttaa jatkon kannalta riittävän toimivalta, Dahlström arvioi.

– Jos täytyisi veikata nyt, sanoisin, että hallitus istuu kauden loppuun asti.

Kannatuskyselyiden perusteella pääministeripuolueen kansansuosio on pyörinyt vaaleihin verrattuna suurin piirtein samalla tasolla ja ruotsidemokraattien hieman laskenut. Myös kahden pienemmän hallituspuolueen kannatuksessa on ollut pudotusta.

– On selvää, että tähän hallitukseen kuuluminen vaatii veronsa sekä kristillisdemokraateilta että liberaaleilta, Dahlström sanoo.

Ruotsidemokraattien nousu nykyasemaansa on puolueelle ja Ruotsin politiikalle merkittävää, Dahlström painottaa.

– Ruotsidemokraatit on vuosia kamppaillut tullakseen hyväksyttäväksi hallituskumppaniksi. Nyt se on vihdoin hyväksytty hallituksen yhteistyökumppaniksi, vaikka se ei olekaan hallituksessa. Tämä on Ruotsin politiikassa aivan uutta.

Muut oikeistopuolueet taas ovat tulleet siihen johtopäätökseen, että ilman yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa ne jäävät lähitulevaisuudessa vasemmistopuolueiden rinnalla pienemmäksi blokiksi ja ilman poliittista valtaa, hän sanoo.

Onko tukipuolueena toimiminen ruotsidemokraateille askel kohti hallituspuolueen asemaa tulevaisuudessa? Dahlström pitää kehityskulkua hyvin mahdollisena, riippuen toki vaalituloksesta.

– En usko, että ruotsidemokraatit hyväksyvät nykyisen kaltaista roolia seuraavassa hallituskoalitiossa. Jos vaalitulos olisi täysin sama seuraavissa vaaleissa, uskon, että he vaatisivat paljon vahvemmin asemaa hallituksessa.

Stadius ei pidä ruotsidemokraattien nousua hallituspuolueeksi mitenkään itsestään selvänä.

– 20 prosentin kannatuksella puolueella on paljon valtaa, mutta ei se pysty yksin määrittelemään kansallista politiikkaa, jos linja-erot ovat niin suuria, että muut puolueet eivät lähde mukaan.

Ruotsin hallituskulttuuri poikkeaa Suomesta muun muassa siinä, että siellä on totuttu vähemmistöhallituksiin, Stadius huomauttaa.

– Odotushorisontti on aivan erilainen kuin Suomessa, jossa aina kyhätään enemmistöhallitus ja sitten riidellään hallituksen sisällä.

Professorien mukaan on vaikea ennustaa, miten toimiminen hallituksen apuna mutta sen ulkopuolella vaikuttaa ruotsidemokraattien kannatukseen.

Stadiuksen arvion mukaan ruotsidemokraattien suosio riippuu pitkälti siitä, miten yleinen poliittinen tilanne Ruotsissa kehittyy.

– Jos esimerkiksi jengiväkivaltaan ei pystytä puuttumaan, voisin kuvitella, että ruotsidemokraatit säilyttävät äänestäjänsä. He pystyvät kuitenkin sanomaan, että he ovat olleet hallituksen ulkopuolella. Että jos heidän ohjelmaansa olisi saatu vielä enemmän läpi, olisi tullut tuloksia.