Rikosseuraamuslaitoksen tapa sijoittaa vankeja herättää hämmennystä
Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) tapa sijoittaa vankeja on aiheuttanut kysymyksiä paitsi Kriminaalihuollon tukisäätiössä myös STT:n haastattelemissa vangeissa.
STT on keskustellut ensikertalaisena huumerikoksista vankilaan tuomitun perheenisän kanssa, joka on istunut yli kuuden vuoden tuomiostaan toistaiseksi yli kaksi ja puoli vuotta tutkintavankina, josta suuren osan rajoitetuissa oloissa. Hän ei juurikaan ole saanut tavata yhtä lapsistaan perhetapaamisessa tuomion aikana.
Lapsi on jo täysi-ikäinen, mutta syytä tapaamisen epäämiselle ei miehen mukaan ole kerrottu.
Mies on sijoitettuna vankilaan, johon käräjäoikeus päätti aiemmin olla sijoittamatta häntä terveydenhuollollisista syistä. Mies ei ole päässyt kertaakaan tuomion aikana lomille, eikä häntä ole suostuttu siirtää avoimempiin oloihin vuosista huolimatta.
– Ei vankeuden tarkoitus ole, että koko aika istutaan tutkintavankeudessa, hän sanoo.
Vastaavasti aiemmin tässä kuussa MTV:n uutiset kertoi, että katujengirikoksista syytetty someräppäri Milan Jaff on sijoitettu Riihimäen vankilassa mielentilatutkimuksen jälkeen samalle osastolle, jossa toinen vanki heitti hänen päälleen kuumaa vesi-öljy-seosta.
Jaff sanoo STT:lle, ettei tunne vankilassa oloaan turvalliseksi ja että on koettanut selvittää sijoittamisensa syytä. Hänen mukaansa osastolle sijoittamista on perusteltu hänen turvallisuudellaan. Jaff ei ymmärrä perustelua, sillä hän nimenomaan tuntee olonsa turvattomaksi osastolla. Jaff on tällä hetkellä tutkintavanki ja odottaa tuomiota seksuaalirikossyytteisiinsä.
STT kysyi Riihimäen vankilasta sijoittelusta, mutta vankila ei kommentoinut yksittäisiin vankeihin liittyviä asioita.
Edunvalvonta- ja sosiaalineuvoja Ulrika Järvinen Kriminaalihuollon tukisäätiöstä kertoo, että vankien sijoittamista koskevat päätökset ovat hyvin säännöllinen syy ottaa heihin yhteyttä.
– Melkein päivittäin olemme teeman kanssa tekemisissä, sanoo Järvinen.
Yhteyttä otetaan Järvisen mukaan siksi, että vanki sijoitetaan aiempaa kauemmas paikkakunnalta, jolla hänen perheensä asuu. Lisäksi vangit kokevat Järvisen mukaan, ettei heitä ole sijoitettu oikealle osastolle vankilassa.
Siinä, mihin vankilaan vanki sijoitetaan, pitäisi lain mukaan huomioida esimerkiksi tämän kotipaikkakunta ja se, että yhteys lähiomaisiin säilyy. Vankilan sisäisissä sijoittamispäätöksissä pitäisi puolestaan lain mukaan arvioida muun muassa vankien oma rangaistusajan suunnitelma mutta myös se, että sijoittaminen on kaikille vangeille turvallista.
Järvisen mukaan moni heihin yhteyttä ottanut vanki kokee, ettei Risen asiakasarvioinnin yksikkö perustele riittävän avoimesti sitä, miten sijoittamispäätökset tehdään.
Epätietoisuutta aiheuttaa vangeissa Järvisen mukaan varsinkin se, jos sijoittamispäätöksessä on salattu päätöksien perusteita.
– Ymmärrän, että asioilla on kaksi eri puolta, mutta näitä yhteydenottoja tulee kohtuullisen paljon, ja se hämmentää itseänikin, sanoo Järvinen.
Vastaavaa kertovat vangit. STT:n haastatteleman perheenisän sijoittamiseen on voinut vaikuttaa se, että hänet on tuomittu rikoksesta, joka on tehty osana järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaa.
STT:n tietojen mukaan mies ei kuitenkaan ole ollut minkään Suomessa toimineen liivijengin jäsen. Hän kyllä tuntee ihmisiä, jotka ovat olleet.
Miehen mukaan hänen pyyntönsä ehdonalaiseen hylättiin, koska hänen katsottiin olevan yhä järjestäytyneen rikollisryhmän vaikutuspiirissä. Päätös hämmentää häntä, koska valtaosin häntä on käynyt vankilassa tapaamassa pelkästään hänen vaimonsa ja lapsensa.