Rikosoikeuden professori: Uhkaava puhe ei ole sellainen hyökkäys, jota vastaan olisi oikeutettua käyttää ampuma-asetta

Suomen laissa on varsin varovainen suhtautuminen ampuma-aseen käyttöön hätävarjelutilanteissa, sanoo Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio.

Professori kommentoi aihetta yleisellä tasolla, eikä ota kantaa kansanedustaja Timo Vornasen tapaukseen.

Hätävarjelutilanteita arvioidaan Nuotion mukaan ensisijaisesti sen perusteella, onko kyseessä puolustautuminen jollakin tapaa vakavaa, oikeudetonta hyökkäystä vastaan. Arviointia tehdään suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

– Jos puhutaan yksityisten välisistä kiistoista, tietyllä tapaa ajatus on se, että ei meillä ampuma-aseita pitäisi olla. Ne eivät kuulu tavallisiin, yksityisten välisiin kiistoihin, Nuotio sanoo.

Poliisin aseenkäytöstä virkatoiminnassa on säädelty erikseen. Yksityisten välisissä kiistoissa tilanne on eri.

– On aika lailla kynnystä siinä, että voitaisiin katsoa, että aseellinen puolustautuminen olisi hyväksyttävää tai ymmärrettävää, Nuotio sanoo.

– Hyökkäystä vastaan puolustautuminen vaikkapa ampuma-aseella, on se sitten varoituslaukausta tai muuta, se edellyttäisi, että toisella puolella on käytössä joitakin aseita.

Professorin mukaan jonkin verran on oikeuskäytäntöä tapauksista, jossa hyökkääjällä on ollut käytössään esimerkiksi moottorisaha. Tällöin hätävarjeluun johtanut tilanne on katsottu vakavaksi.

– Uhkaava puhe ei vielä ole hyökkäys, jota vastaan hätävarjelu olisi oikeutettua, vaan tarvitaan ikään kuin todellinen hyökkäys.

Hätävarjelutilanne, jossa käytetään liiallisia voimakeinoja, voidaan käsitellä hätävarjelun liioitteluna.

Rikoslaki ei aseta promillerajoja aseenkäytölle. Päihtymistilan voidaan kuitenkin katsoa lisäävän tilanteen vaarallisuutta.

– Jos ammuskellaan julkisella paikalla, erittäin helposti se täyttää vaaran aiheuttamisrikoksen, jos toiminnalla on ollut yleisluontoista vaaraa, Nuotio sanoo.

Kyse voi olla vaaran aiheuttamisesta, jos ampumisen suunnassa on ollut ihmisiä.