Ranska joutunee totuttelemaan vähemmistöhallitukseen, arvioi akatemiatutkija

Ranskassa pääministeri Elisabeth Bornen hallitus jatkanee myös vaalien jälkeen, mutta se joutuu sopimaan yhteistyöstä esitysten läpimenossa tapauskohtaisesti, arvioi akatemiatutkija Timo Miettinen Helsingin yliopistosta.

–  Käytännössä kyse on vähemmistöhallituksesta, joka pyrkii löytämään enemmistön tietyille aloitteille, Miettinen sanoo.

Presidentti Emmanuel Macronin Yhdessä-liittouman todennäköisimmän yhteistyökumppanin, tasavaltalaisten, riveistä saattaisi Miettisen mukaan löytyä tukea esimerkiksi Macronin ajamalle eläkeuudistukselle. Toisaalta on paljon aloitteita, joille tukea ei välttämättä löydy, hän lisää.

Jos politiikan teko halvaantuisi kokonaan, olisi uusien vaalien järjestäminen Miettisen mukaan mahdollinen keino etsiä ulospääsyä.

–  Historiallisesti uusien vaalien järjestäminen Ranskassa ei ole kovin tyypillinen ratkaisu. Toisaalta tilanne on poikkeuksellinen, hän lisää.

Miettisen mukaan vaalitulos kertoo siitä, että monessa muussa Euroopan maassa koettu poliittisen kentän pirstaloituminen on rantautunut myös Ranskaan. Näin siitä huolimatta, että maassa käytössä olevan enemmistövaalitapa on omiaan –  Britannian tapaan –  tukemaan vallan keskittymistä korkeintaan kahdelle puolueelle.

–  Nyt valtaa jaetaan hyvin monen ryhmän kesken. On poikkeuksellista, että keskustaoikeiston ja vasemmiston yhdistänyt äärioikeiston vastainen rintama on monessa paikkaa hajonnut, Miettinen sanoo.

Euroopan unionille ja muulle Euroopalle Ranskan vaalitulos antaa Miettisen mukaan ainakin jonkin verran huolestumisen aihetta, lähinnä maan talouskehityksen vuoksi.

–  Euroopassa varmasti pelätään, että jos Ranskan talouskehitys sakkaa, sillä voi olla kielteisiä vaikutuksia koko euroalueelle, Miettinen sanoo.

Hänen mukaansa on myös olemassa riski, että odotettavissa olevat sisäpoliittiset väännöt kuluttavat Macronin poliittista energiaa ja vaikeuttavat keskittymistä ulkopoliittisiin teemoihin. Toisaalta juuri ulkopolitiikassa Macronilla on edelleen sekä perustuslain suomat mahdollisuudet että ranskalaisten luottamus toimia aktiivisesti.

–  Ehkä tämä on tässä sellainen tasapainottava tekijä. Voi olla, että ulkopolitiikasta tulee yhä selkeämmin Macronille alue, jonka kautta hän pyrkii ikään kuin loistamaan myös sisäpolitiikassa, Miettinen pohtii.

Hän tosin myöntää, että esimerkiksi ostovoimaan liittyvät sisäpoliittiset kysymykset ovat ranskalaisille selkeästi pääasiallinen huolenaihe ennen ulkopolitiikkaa.