Presidentti kunnioitti äitejä mitalein –¿palkitut korostavat erilaisuuden hyväksymistä
Äitienpäivänä 35 äitiä sai kunniamerkin työstään lasten ja perheiden hyväksi.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö myönsi Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan ensimmäisen luokan mitalit sunnuntaina Valkoisessa Salissa Helsingissä.
Palkittavien kirjoon mahtui monenlaisia naisia suurperheiden äideistä sijaisvanhempiin. Mannerheimin
Lastensuojeluliiton järjestötyön koordinaattori Heidi Kukkola kertoo, että vanhemmuuden ja perheiden moninaisuus näkyi palkittavien äitien taustoissa tänäkin vuonna.
– Mitali on äideille osoitus siitä, että he ovat tehneet arvokasta työtä kasvattamisen parissa oman perheen, sijaisvanhemmuuden, harrastustoiminnan tai yhteiskunnallisen osallistumisen kautta, Kukkola sanoo.
Yksi palkituista äideistä on espoolainen kolmen lapsen äiti Pirjo Hartikainen.
Hänen esikoisellaan on harvinainen AGU-tauti, josta oli hyvin vaikeaa löytää tietoa vielä diagnoosin varmistuessa 27 vuotta sitten. Hartikainen halusi jakaa itse etsimäänsä tietoa muiden samassa tilanteessa olevien kanssa.
Lopulta hän oli mukana perustamassa Suomen AGU-yhdistystä, jonka puheenjohtajana hän toimi yli 20 vuotta. Nykyään hän vaikuttaa muun muassa Kehitysvammaisten tukiliiton liittohallituksessa.
Hartikaisen haaveena on, että kehitysvammaiset pääsisivät yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Haaveen saavuttamiseksi ihmisten on opittava hyväksymään erilaisuutta.
– Kaikki ihmiset ovat erilaisia, olipa heillä kehitysvamma tai ei. Erilaisuutta on hyvä oppia ymmärtämään jo pienestä pitäen, jotta siitä tulee lapsille normaalia.
Myös toinen palkittu äiti, orimattilalainen Sanna Heikkinen, on tottunut toimimaan erilaisuuden parissa.
Hän on ammatiltaan kehitysvammaisten ohjaaja ja opiskelee työnsä ohessa yhteisöpedagogiksi. Hän toimii tällä hetkellä myös Keskustan Orimattilan kunnallisjärjestön puheenjohtajana. Heikkisellä on yhdeksän lasta ja kolme lastenlasta.
Työn, opintojen ja äitiyden yhdistäminen onnistuu hänen mukaansa keskittymällä yhteen asian kerrallaan.
– Ison perheen äitinä oppii hyväksi organisoijaksi, Heikkinen sanoo.
Heikkinen korostaa, että äidin on tärkeää huolehtia itsestään ja omasta henkisestä hyvinvoinnistaan. Hän arvelee, että riittämättömyyden tunne on äitien ikuisuusongelma.
– Äitiys on välillä rankkaa, mutta se kuuluu elämään. Rakkauden määrä on lopulta uskomattoman suuri ja kantaa pitkälle.