Perustuslakivaliokunnalta vihreää Mäenpään syytteeseen asettamiselle – mietintö jäi erimieliseksi
Eduskunnan perustuslakivaliokunnalla oli keskiviikkona todella harvinaista uutisoitavaa.
Valiokunta päätti esittää, että eduskunta antaa suostumuksensa edustaja Juha Mäenpään (ps.) syytteeseen asettamiseen vieraslajipuheistaan. Edellisen kerran edustajien syytesuojan purkua salipuheista on käsitelty 41 vuotta sitten.
Valiokunta ei saanut asiasta aikaan yhteistä näkemystä, vaan se ratkaisi kantansa äänestyspäätöksellä äänin 12–5.
Vastalauseen jättivät valiokunnan perussuomalaiset jäsenet ja kokoomuksen Wille Rydman ja Heikki Vestman. Valiokunnan kolmas kokoomuslainen jäsen Antti Häkkänen ei vastalauseeseen yhtynyt.
Mäenpää käytti viime syksynä eduskunnassa puheenvuoron, jossa hänen nähtiin rinnastaneen turvapaikanhakijat haitallisiin vieraslajein. Valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen puuttui asiaan, ja jätti tammikuussa eduskunnalle pyynnön luvasta syytteeseen.
Valiokunnan puheenjohtaja Johanna Ojala-Niemelä (sd.) ei nähnyt asian käsittelyssä politisoitumista.
Ojala-Niemelän mukaan Häkkäsen äänestäminen enemmistön mukana kertoo osaltaan siitä, ettei äänestystä ole käyty puolueryhmittäin.
– Tämä oli sen tyyppinen kysymys, että tässä pystyi perustellusti päätymään kumpaan kantaan tahansa.
Ojala-Niemelän mielestä äänestäminenkin voi joissakin asioissa olla paikallaan.
– Ja tämä oli minusta sen tyyppinen asia. Kun näkökannat olivat selkeästi näin eriäviä, niin siinä tilanteessa ei ollut yhteistä kantaa muodostettavissa.
Valiokunnan mietintö etenee seuraavaksi täysistuntokäsittelyyn. Kansanedustajan voi perustuslain mukaan asettaa syytteeseen hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta vain viiden kuudesosan enemmistöllä.
Tällaista enemmistöä eduskunnasta tuskin löytyy, sillä yksin perussuomalaiset pystyvät estämään sen.
Valiokunta toteaa mietinnössään, että kiihottamista kansanryhmää vastaan voidaan pitää vakavana tekona, jolla loukataan perustuslaissa suojattuja ihmisarvoa ja yhdenvertaisuutta.
Teon vakavuutta sekä sitä, että vihapuheeseen tulee suhtautua torjuvasti, korostavat useat kansainväliset velvoitteet ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen laaja vihapuhetta koskeva ratkaisukäytäntö.
Vakavimmissa muodoissaan vihapuheen on myös katsottu pyrkivän tekemään tyhjäksi demokraattisen yhteiskunnan perustavia arvoja, valiokunta huomauttaa.
Vastalauseen jättäneet edustajat näkivät, että Mäenpään lausuma ei ole ainakaan suorasanaista kiihottamista kansanryhmää vastaan, vaikka se ehkä voidaan sellaiseksi tulkita. Laajaa julkisuuttakaan se ei saanut, ennen kuin lausuman ongelmallisuus nostettiin esille.
Vastalauseessa huomautetaan, että koska syyteluvan myöntämiseen tarvitaan korkea määräenemmistö, teon on oltava vakava ja hyvin suurella todennäköisyydellä rangaistava.
Jos epäillyn rikoksen todennäköinen seuraus olisi syyttämättäjättämispäätös tai vähäinen sakkorangaistus, pitäisi syytelupa-asiaa harkittaessa ottaa huomioon muut menettelyt edustajan toimintaan puuttumiseksi.
Vastalauseessa muistutetaan, että asiasta on eduskunnassa järjestetty erityinen keskustelu ja puhemies on huomauttanut Mäenpäätä vakaan ja arvokkaan käyttäytymisen vaatimuksesta. Mäenpään puheenvuoro ja toiminta on tullut siten käsitellyksi eduskunnan sisäisessä kurinpitomenettelyssä.
Valiokunta korostaa mietinnössään poliittisen sananvapauden merkitystä ja kansanedustajan puhevapauden laajuutta.
Valiokunnan mukaan kuitenkin myös tähän vapauteen voidaan kohdistaa rajoituksia niin ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kuin perustuslakivaliokunnan aiemman tulkintakäytännön perusteella.
– Parlamentaarista immuniteettia ei ole tarkoitettu ulotettavaksi rikollisen toiminnan suojaksi. Perustuslakivaliokunnan mielestä perustuslaissa turvattua kansanedustajan koskemattomuutta ja puhevapautta ei ole tarkoitettu eduskunnan valtiopäivätoiminnan käyttämiseen ihmisarvon ja yhdenvertaisuuden loukkauksiin, valiokunta painottaa.
Perustuslakivaliokunta korostaa, ettei syyttämisluvan myöntämisessä ole kysymys kansanedustajan syyllisyyden vahvistavasta lausumasta. Eduskunta ei tutki syyllisyyskysymystä eli sitä, onko syyttämislupaa koskevassa pyynnössä tarkoitettu teko luettava edustajan syyksi rikoksena.
– Myös mahdolliset teon tahallisuuteen liittyvät kysymykset jäävät syyttämislupaa koskevan arvioinnin ulkopuolelle.
Perustuslakivaliokunta katsoo myös, että vastaisuudessa ennen kuin mahdollinen syyttämislupaa koskeva asia tuodaan eduskunnan täysistunnon ratkaistavaksi, valtakunnansyyttäjän on suoritettava syyteharkinta loppuun.
Eduskunta on itsenäisyyden aikana käsitellyt tätä ennen kolmessa tapauksessa pyyntöä asettaa kansanedustajaa syytteeseen hänen valtiopäivillä lausumiensa mielipiteiden johdosta.
Tapaukset ovat vuosilta 1932, 1947 ja 1979. Eduskunta ei ole näissä tapauksissa hyväksynyt pyyntöä asettaa edustaja syytteeseen.
Aikaisemmissa tapauksissa kyse on ollut yksityishenkilöiden esittämistä pyynnöistä kunnianloukkaustyyppisissä tilanteissa.