Palopuhe läskilaatikon päällä lietsoi kapinaan – Sallan seudun metsätyöläiset tarttuivat aseisiin sata vuotta sitten
Tasan sata vuotta sitten, 2. helmikuuta 1922 käynnistyi Kuolajärven eli nykyisen Sallan ja Savukosken välisellä seudulla erikoinen, läskikapinaksi nimetty tapahtumasarja.
Neuvosto-Venäjältä tullut vallankumousta julistanut punaupseeri Frans ”Janne ” Myyryläinen eli Jahvetti Moilanen sai agitoitua paikalliset metsätyömiehet aseelliseen kapinaan puhumalla läskilaatikon päällä seisten.
Kapina sai alkunsa Moskovassa 1918 perustetun Suomen kommunistisen puolueen vastaiskuna itäkarjalaisten kansannousulle. Kapinahanketta varten koottiin retkikunta, jonka johtoon nimitettiin salanimeä Jahvetti Moilanen käyttänyt Myyryläinen.
Myyryläinen oli valmistunut syksyllä 1921 Pietarin punaupseerikoulusta, ja hänet tiedettiin erinomaiseksi organisaattoriksi. Suomen sisällissodan aikana hän oli onnistunut pakenemaan Hennalan vankileiriltä Lahdesta.
Retkikuntaan kuului 67 poliittisesti valikoitua punaupseeria ja Pietarin kansainvälisen punaupseerikoulun kurssilaista, jotka olivat aikaisemmin osallistuneet taisteluihin niin sanotun Muurmannin legioonan joukoissa.
Suksilla liikkunut retkikunta ylitti Suomen rajan Ala-Kurtissa 29. tammikuuta 2022. Aserekiä vetivät hevoset. Aseistukseen kuului kivääreitä ja neljä Lewis-pikakivääriä.
Retkikunta saapui 30. tammikuuta Sallaan, josta se jatkoi kohti Kemi Oy:n suurta Värriön metsätyömaata. Retkikunta saapui tavoitteeseensa 1. helmikuuta. Retkikunnan saapumiseen ei kiinnitetty metsätyömaalla juurikaan huomiota.
Aamulla 2. helmikuuta. ”Moilaseksi” ja ”Kalle Karhuksi” esittäytyneet miehet tunkeutuivat konttorihenkilökunnan ja työnjohtajien pirttiin.
Moilanen ilmoitti vallankumouksen puhkeamisesta koko Suomessa ja vaati johtajien antautumista. Nämä antautuivatkin, kun havaitsivat aseistautuneiden miesten piirittävän pirttiä. Myyryläinen ryösti työmaan tavaravarastot ja käteiskassan.
Moilasen miehet kokosivat metsätyömaalla noin 600 metsätyömiestä, jotka kuuntelivat, kun Moilanen nousi sianlihalaatikon päälle esittämään työläisille ”Pohjolan Punaisen Sissipataljoonan taistelujulistuksen”.
Julistuksessa käsiteltiin sekä metsätyöläisten asemaa että suomalaisten vapaaehtoisten heimosotaretkiä Itä-Karjalaan. Moilanen värväsi työmaan kassalla ja tavaroilla miehiä. Puheen seurauksena pataljoonaan liittyi noin kolmesataa työmiestä.
Miehet aseistettiin Moilasen retkikunnan Venäjältä tuomilla aseilla. Jalkamiehille maksettiin 150 markkaa ja hevosmiehille 350 markkaa.
Pataljoona lähti seuraavana yönä takaisin kohti itää. Kuormastoa veti tässä vaiheessa noin 300 hevosta. Matkan varrella ryösteltiin muiden työmaiden kassoja ja ja varastoja, ja joukko kasvoi 400–500 henkeen.
Pataljoona vangitsi paluumatkan aikana neljä yllätettyä rajavartijaa. Sallassa 5. helmikuuta ammuttiin koko kapinan ainoa laukaus paikalliseen rajavartiohenkilökuntaan kuuluneen kanssa. Rajavartioesikunta vangittiin, mutta yksi pataljoonan miehistä haavoittui kaulaan, ja hänet jätettiin Sallan sairaalaan. Rajavartioesikunta vangittiin.
Sallaan tultaessa moni Moilasen värväämistä miehistä oli jo karannut joukosta. Pääluvuksi saatiin saatiin 340 miestä ja 70 hevosta.
Pataljoona ylitti 7. helmikuuta rajan, jonka takana oli vastassa parinsadan miehen vahvuinen puna-armeijan vakinainen osasto. Rajan ylityksen jälkeen Moilasen joukon vahvuudeksi laskettiin 234 miestä, 15 naista ja yhdeksän lasta. Miehistä oli aseistettuja 180.
Yksi kapinan” erikoisuuksista oli, että Moilanen palautti yksikön pakko-ottamat hevoset takaisin ja lähetti henkilökohtaiset kiitokset ”lainasta”.

Moilasen joukko päätyi myöhemmin Muurmannin radan varrella olevaan Knäsöön, jossa joukosta ryhdyttiin muodostamaan puna-armeijan osastoa Itä-Karjalan kansannousua tukeneiden suomalaisten vapaaehtoisten karkottamiseen.
Maaliskuussa 1922 Knäsöön saapui punaupseeri Eino Rahja, joka ilmoitti, että Moilasen kokoamia miehiä ei enää tarvita, koska Toivo Antikainen oli jo lyönyt Itä-Karjalan kansannousua tukeneet suomalaiset.
Rahja valitsi joukosta 215 miestä, jotka soveltuivat Pietarin kansainvälisen sotakoulun oppilaisiksi. Joidenkin tietojen mukaan noin 150 miestä valmistui koulusta punaupseereiksi.
Läskikapina häiritsi Itä-Karjalan kansannousua tukeneiden suomalaisten vapaaehtoisten yhteyksiä selustaan ja tuki siten epäsuorasti puna-armeijan toimintaa kansannousun kukistamisessa.
SKP toivoi, että Moilasen retki olisi eskaloitunut laajemmaksikin vallankumoukseksi, mutta näin ei käynyt. Retkikunnan toiminta sai kuitenkin Suomessa paljon huomiota ja herätti rajaseutujen väestössä pelkoa
Operaatiossa yhdistyivät käytännössä SKP:n poliittiset tavoitteet Suomessa ja suomalaisten punaupseerien sotilaallinen toiminta. Eino Rahjalle läskikapina oli onnistuminen, joka osaltaan vaikutti siihen, että hänelle myönnettiin syyskuussa vuonna 1922 Punaisen Lipun kunniamerkki.