Hallitusneuvos maahanmuuttajien pisteyttämisestä: "Mitään järjestelmää ei toki kannata luoda vain siksi, että se kuulostaa otsikkona hyvältä"
Poliitikot ovat viime aikoina kiinnostuneet maahanmuuttajien pisteyttämisestä esimerkiksi niin sanotulla Kanadan mallilla.
Pisteytysjärjestelmää ehdotti elokuussa hallituspuolue RKP, ja viime viikolla ajatuksen nosti esiin pohtimisen arvoisena myös pääministeri Petteri Orpo (kok.).
Keskustelu ei kuitenkaan ole edennyt vielä yksityiskohtiin. Mitä maahanmuuttajien pisteyttäminen tarkoittaa ja miten Suomi voisi siihen ryhtyä?
Liikkeelle pitäisi lähteä siitä, mitä ongelmaa pistejärjestelmällä pyritään ratkaisemaan. Näin sanoo STT:lle työperäisen maahanmuuton parissa työskentelevä hallitusneuvos Katri Niskanen työ- ja elinkeinoministeriöstä.
Niskasen mukaan parhaista käytännöistä halutaan oppia ja pistejärjestelmä on kiinnostava vaihtoehto.
– Mitään järjestelmää ei toki kannata luoda vain siksi, että se kuulostaa otsikkona hyvältä, hän sanoo.
Erilaisia pistejärjestelmiä on käytössä maailmalla Kanadan lisäksi esimerkiksi Britanniassa, Australiassa, Itävallassa ja Saksassa.
Pisteytyksellä arvioidaan maahan haluavien mahdollisuuksia menestyä työmarkkinoilla. Pisteitä voi saada esimerkiksi kielitaidosta, koulutuksesta, työkokemuksesta tai yhteyksistä kyseiseen maahan.
Eroja on paitsi pisteiden laskutavassa myös siinä, mitä niillä saa. Kanadassa hyvillä pisteillä saa pysyvän oleskeluluvan. Saksassa puolestaan pisterajan ylittämällä voi saada vuoden mittaisen luvan olla maassa etsimässä töitä.
Pisteet eivät yleensä ole ainoa väylä päästä maahan, eikä niitä käytetä näissä maissa esimerkiksi humanitääriseen maahanmuuttoon.
Niskasen mukaan pisteyttäminen voi olla millaisen tahansa maahanmuuttopolitiikan väline.
– Se ei tarkoita automaattisesti rajoittavaa tai liberaalia, vaan voi olla kumpaa tahansa.
Jos työperäistä maahanmuuttoa halutaan edistää, korkeilla pisteillä voidaan antaa lisäetuja verrattuna muihin maahantuloväyliin.
Pisteitä voisi myös käyttää työperäisen maahanmuuton rajoittamiseen. Niskanen kuitenkin sanoo, että rajoittamiseen on helpompiakin välineitä, kuten palkkarajat, joita voidaan tarvittaessa nostaa tai laskea.
Suomessa RKP on ehdottanut pisteytystä rinnakkaiseksi järjestelmäksi edistämään työperäistä maahanmuuttoa. Puolueen puheenjohtaja Anders Adlercreutz on visioinut, että pisteillä voisi tulla maahan ilman työpaikkaa hakemaan työtä. Tällä hetkellä Suomeen ei pääsääntöisesti voi tulla EU:n ulkopuolelta vain hakemaan töitä, vaan työpaikka pitää olla valmiina.
Myös Orpo on puhunut pisteytyksestä työperäisen maahanmuuton yhteydessä. Niin sanottua Kanadan mallia on esittänyt myös SDP:n varapuheenjohtaja Nasima Razmyar viime vuonna.
Perussuomalaisten puheenjohtaja, valtiovarainministeri Riikka Purra sanoi STT:lle keskiviikkona eduskunnassa, ettei pidä esimerkiksi Kanadan tai Britannian kaltaista pisteytysmallia hyödyllisenä.
– En missään nimessä sellaisenaan. Totta kai siitä saisi hyvän tekemällä sen perussuomalaisittain, hän sanoi.
Orpon hallitus ei ole valmistelemassa pisteytysjärjestelmää.

Niskanen huomauttaa, että esimerkiksi Kanada, Britannia ja Australia ovat erilaisia maita kuin Suomi. Ne ovat suuria työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton kohdemaita, joissa houkuttelevat yleisesti puhutut kielet, tunnetut kulttuurit ja odotukset helposta sopeutumisesta.
– Näissä maissa tyypillisesti pisteytyksen tarkoitus on seuloa potentiaalisesta, todella isosta hakijamassasta henkilöitä, jotka ovat kaikkein eniten hyödyksi paikallisilla työmarkkinoilla.
Suomi on kielialueena pieni ja vähemmän tunnettu.
– En ainakaan itse ole ymmärtänyt tilannetta sellaiseksi, että ongelmamme olisi, että ikään kuin hyviä tulijoita olisi liikaa.
Suomen tapauksessa houkuttimena pitäisikin toimia jokin palkinto, kuten pysyvä oleskelulupa tai mahdollisuus tulla maahan etsimään työtä. Näihin ajatuksiin Niskanen sanoo myös törmänneensä keskusteluissa.
– Tämä olisi sellainen lisäarvo, mitä ajatellaan, että pistejärjestelmällä voisi olla.
Kysymyksiä liittyy myös siihen, kuka pisteitä käytännössä antaisi ja millä perusteilla. Niskasen mukaan on huomattu, että viranomaisten on haastavaa arvioida esimerkiksi henkilön pätevyyttä.
– Meidänhän täytyisi pystyä viranomaisina perustelemaan, miksi tämä henkilö sai työkokemuksestaan 100 pistettä ja tämä henkilö 70 pistettä. Se ei voi olla tietenkään mitään tapauskohtaista mielivaltaista harkintaa.
Muutos olisi suuri myös maahanmuuton koneistossa, jossa lupaprosesseja on nopeutettu esimerkiksi edellytysten automaattisilla tarkistuksilla.
Tällä hetkellä, kun työpaikka täytyy olla valmiina, arviointia hakijoiden ominaisuuksista tekevät pääasiassa työnantajat.
Niskasen mukaan täytyy miettiä, mitä lisäarvoa on sillä, että valtio tekee arviointia. Valtio ottaisi myös eräänlaisen riskin.
– Jotta meidän kannattaisi ottaa henkilöitä maahan ilman valmiina olevaa työpaikkaa, täytyisi olla aika suuri varmuus siitä, että nämä henkilöt oikeasti myös työllistyvät.
Niskasen mukaan muuten järjestelmä kääntyisi tarkoitustaan vastaan ja tulijat turhautuisivat. Hänen mukaansa työllistymiseen vaadittaisiin myös, että yritykset olisivat laajemmin valmiita rekrytoimaan ulkomaista työvoimaa.