Pakottamisen aika on ohi – Näin lapsen valikoivaa syömistä voi yrittää helpottaa

Valikoiva syöminen eli ruokailutilanteissa nirsoilu on yleistä alle kouluikäisillä lapsilla. Kyseessä on normaali kehitysvaihe, jossa uusiin asioihin suhtaudutaan epäilevästi ja uusiin makuihin tottuminen voi vaatia paljonkin aikaa.

Asiasta ei tarvitse huolestua, kunhan lapsen kasvu etenee normaalisti, lapselle ei tule ravintoaineiden puutoksia, eikä ongelmasta aiheudu sosiaalista haittaa – eli lapsi pystyy syömään myös muualla kuin kotona, kertoo Syömishäiriöliiton läheistyöntekijä Mirva Korpela.

– Toisaalta jos lapsen ruokavalio vain kapenee kapenemistaan, apua on aina parempi hakea ajoissa, ennen kuin ongelma pääsee todella pahaksi. Apua voi pyytää neuvolasta tai vanhempien lasten osalta kouluterveydenhuollosta.

Hyvin voimakas valikoivuus on selvästi harvinaisempaa. Korpelan mukaan siitä kärsii noin 1–5 prosenttia lapsista.

Taustalla voi olla esimerkiksi jokin traumaattinen tapahtuma, kuten raju allerginen reaktio, läheltä piti -tukehtumistilanne tai esimerkiksi voimakas oksentelu syömisen jälkeen. Tällaiset kokemukset voivat aiheuttaa pelkoa syömistä kohtaan.

Korpelan mukaan hankalampaa valikoivaa syömistä voi esiintyä myös autismin kirjon ihmisillä. Puhutaan niin sanotuista supermaistajista, joiden aistit ovat niin herkät, että monet ruokalajit – esimerkiksi niiden rakenne, haju tai maku – tuntuvat todella epämiellyttävältä.

Korpela ei osaa sanoa, onko valikoiva syöminen yleistynyt tai vähentynyt lasten parissa, mutta ainakin syömiseen pakottamisen kulttuurista on alettu päästä eroon.

– Lapsillakin on oikeus kieltäytyä, Korpela painottaa.

Korpelan mukaan syömään pakottaminen lisää vastenmielisyyttä, pelkoa ja negatiivista tunnelatausta ruokaa kohtaan.

Pakottaminen heikentää ihmisen omia sisäisiä signaaleja siitä, milloin tulen täyteen, mikä on minulle hyväksi ja mihin pystyn vaikuttamaan. Se ei myöskään kannusta kokeilemaan uusia ruokia tai ylipäätään nauttimaan ruoasta.

Syömistilanteet tulisikin pyrkiä pitämään mahdollisimman neutraaleina, kannustavina, turvallisina ja positiivisina.

Uusien makujen opettelu voi koetella kärsivällisyyttä. Uusia ruokia tulisi kuitenkin tarjota riittävän usein ja toistuen, vaikka lapsi sitkeästi kieltäytyisi niistä, huomauttaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Sari Niinistö.

– Jos lapselle ei ensimmäiselle kerralla maistu jokin ruoka, tästä ei tulisi vetää heti johtopäätöstä, että lapsi ei tykkää siitä. Esimerkiksi kasvikset ovat tyypillisesti maultaan vähän kitkeriä ja happamia ja vaativat enemmän maistelukertoja. Lapsen makutottumukset alkavat kehittyä sen mukaan, mitä hänelle tarjotaan.

Lapsen valikoivaa syömistä voi pyrkiä helpottamaan erilaisin ruokakasvatuksellisin keinoin. Niinistön mukaan on näyttöä siitä, että jos lapsi visuaalisesti tutustuu esimerkiksi kasvisten kuviin ennen kuin niitä tarjotaan lautasella, hän hyväksyy niitä helpommin.

Lapsen voi viedä marjaretkelle, päästää perunoita pesemään tai ottaa mukaan kauppareissuille ja antaa tehdä jopa pieniä valintoja: otetaanko omenaa vai appelsiinia? Myös yhdessä syöminen ja säännöllinen ateriarytmi tukevat hyvää ruokasuhdetta.

Niinistö muistuttaa, että lapsen kuullen ei pitäisi puhua nirsoilusta eikä vertailla hänen syömistään muiden lasten syömistottumuksiin.