Naton ydinasejohtaja: Nato ei voi ohittaa Venäjän ydinasevihjailuja pelkkänä vitsinä – "Olen tästä melko huolissani"

Naton ydinasepolitiikan johtaja Jessica Cox toivottaa Suomen tervetulleeksi liittokunnan ydinasepelotteen valmiutta ylläpitäviin sotaharjoituksiin. Helsinki Security Forum -tapahtumassa vierailleen Coxin mukaan muidenkin liittolaismaiden olisi syytä käyttää hyväksi mahdollisuus yhteisharjoitteluun.

– Olisi hyvä, että on mahdollisimman paljon liittolaismaita, jotka ymmärtävät mistä tässä on kyse, Cox perusteli.

Seuraava kahden viikon pituinen Steadfast Noon -ydinaseharjoitus järjestetään jokavuotiseen tapaan lokakuussa. Tarkempia tietoja on luvassa myöhemmin, ja suomalaismedian haastattelussa lauantaina Cox pysyttelikin ilmansuuntien tasolla: harjoitusta ei pidetä Naton ”itäisellä sivustalla vaan etelässä”.

Cox muistutti, että harjoituksiin voi osallistua monella eri tavalla aina lentokoneiden mukanaolosta pelkkään tarkkailuun.

Ehdottomasti tärkein yksittäisen Nato-jäsenmaan velvollisuus on Coxin mukaan kuitenkin osallistuminen täysimääräisesti Naton ydinasepolitiikan suunnitteluryhmän NPG:n työhön.

Tämän poliittisen tason yhteistyön ulkopuolella jäsenmaat voivat sitten itse päättää, missä ydinpelotteeseen liittyvässä toiminnassa ne haluavat olla mukana ja missä eivät, Cox kertoo.

Cox kehui Suomen olleen mukana NPG:n työssä heti Nato-jäsenyyden ensimmäisestä päivästä saakka.

Suomen Natoon liittymisen jälkeen on joissain puheenvuoroissa spekuloitu mahdollisuudella sijoittaa ydinaseita myös Suomeen. Tällöin kyse olisi käytännössä muutoksesta Naton ydinjako-ohjelmaan (nuclear sharing), jossa Yhdysvaltain taktisia ydinpommeja on sijoitettu viiteen eurooppalaiseen liittolaismaahan.

Coxin mukaan järjestely on nykyisellään hyvä eikä muuttunut maailmantilanne ole tuonut siihen muutospaineita.

– Muutoksista Yhdysvaltain Eurooppaan sijoittamiin ydinaseisiin ei ole käyty kerrassaan minkäänlaista keskustelua, Cox vakuuttaa.

Eli Nato ei ole pyytämässä mitään jäsenmaata ottamaan ydinaseita alueelleen, minkä Coxin mukaan pitäisi perustua joka tapauksessa kyseisen maan vapaaehtoisuuteen. Pelkkä halukkuus ei sekään riittäisi, vaan myös muiden Nato-liittolaisten pitäisi olla sitä mieltä, että moinen aseiden siirto parantaisi Naton ydinpelotetta eikä vain loisi uusi riskejä.

Venäjältä on kuultu viime aikoina aiemmin harvinaisia vihjailuja ydinaseen käytön mahdollisuudesta.

Coxin mukaan Nato ei voi sivuuttaa tällaisia puheita pelkkänä vitsailuna. Hän myös myöntää Venäjän perinteisen ydinpelotteen sikäli toimineen, että sen tavoite estää Natoa osallistumasta suoraan Ukrainan sotaan on toteutunut.

Kokonaisuudessa on Coxin mukaan kyse melkoisesta tasapainoilusta: ydinsodan vaaran tiedostamisen ohella Natossa ymmärretään myös tarve jatkaa Ukrainan tukemista. Jos Venäjä voittaisi sodan ydinaseilla uhkaamalla, se rohkaisisi sitä itseään jatkamaan samaan malliin ja antaisi samalla myös vaarallisen esimerkin Kiinan, Pohjois-Korean tai Iranin kaltaisille valtioille.

– Ne voivat alkaa nähdä ydinaseilla uhkaamisen keinona saavuttaa omia tavoitteitaan. Olen tästä melko huolissani, Cox sanoo.

Tilanteen ristiriitaisuutta kuvaa se, että Coxin mukaan myös Venäjän jääminen sodassa alakynteen – mikä siis on Naton tavoite – voisi houkutella presidentti Vladimir Putinin yritykseen kääntää tilanne edukseen ydinaseiden avulla.

Ristiriitojen ja tasapainoilun keskellä yksi asia on Coxin mukaan selvä.

– On hyvin tärkeää, että me pidämme yllä omaa ydinpelotettamme voidaksemme toimia vastavoimana, hän sanoo.

Toistaiseksi Venäjän valmistautumisesta ydinaseen käyttöön ei ole nähty Natossa merkkejä.

– Toisaalta on hyvä muistaa, että Venäjällä on aina ollut ydinaseita myös korkeassa valmiudessa, Cox sanoo.

Natossa on hänen mukaansa myös vielä luottoa siihen, että ydinturvallisuus on Venäjällä hyvällä tolalla eivätkä aseet ole joutumassa vääriin käsiin tai laukeamassa vahingossa epäammattimaisen käsittelyn takia.

– Yhdysvallathan koulutti aikoinaan venäläisiä ydinturvallisuudessa kylmän sodan päätyttyä, Cox muistuttaa.

Uutena uhkana taivaanrantaan on ilmestynyt mahdollisuus ydinkokeiden alkamisesta uudestaan esimerkiksi Venäjällä tai Kiinassa.

Tämä voisi olla Coxin mukaan melkoinen strateginen mullistus, varsinkin jos kyseessä olisi selkeä voimannäyttö eli ”vanhan koulukunnan” ilmakehässä tehtävä räjäytys sienipilvineen.

Sellaisen mahdollisuuteen Cox ei sano uskovansa, mutta vähemmänkin näyttävään ydinkoekiellon rikkomiseen olisi Naton puolelta tietysti reagoitava.

– Mutta me emme aio vastata ydinkokeeseen omalla ydinkokeellamme, Cox vakuuttaa.