Muistokirjoitus: Olavi Martikainen oli syvällinen ajatuksissaan, vastuuntuntoinen politiikassaan
Entinen ministeri ja Kuopion läänin maaherra Olavi Martikainen kuoli 81-vuotiaana pitkäaikaisen sairauden uuvuttama Lapinlahdella 18. päivänä lokakuuta 2022. Hän oli viimeisten vuosikymmenten merkittävimpiä savolaisia yhteiskunnallisia ja poliittisia vaikuttajia.
Olavi Martikainen syntyi 25.7.1941 Lapinlahdella talonpoikaissukuun, mutta elämäntyönsä hän teki kotitilansa Pihkarannan lisäksi monessa eri tehtävässä. Ennen tilan isännyyttä hän toimi liikenneopettajana Iisalmessa ja myöhemmin oman liikennekoulunsa johtajana Lapinlahdella.
Keskustalaisuus oli kuitenkin leimaa-antavin Olavi Martikaisen ajattelussa ja toiminnassa. Hän oli puoluemies. Olavi vaikutti puolueessa kuin talonpoika talossa; keskusta ei ollut vain yksi vaihe hänen elämässään, vaan hän oli yksi vaihe puolueen elämässä.
Työuran rinnalla ja suvun perintönä Olaville oli tullut jo nuorena vastuuta yhteisten asioiden hoitamisessa. Lapinlahden kunnanvaltuustoon hänen valittiin ensimmäisen kerran vuoden 1968 vaaleissa.
1960-luvulla Suomessa kamppailtiin hajauttavan ja keskittävän politiikan paremmuudesta. Politiikan suunta- ja näkemystaistelussa ei aatteellinen valinta ollut Olaville vaikea. Käytännön politiikan piti nojata aatteeseen ja näkemykseen. Maailmankuvaa ja elämänkatsomusta vahvistivat talonpoikaiset arvot ja perinteet.
Olavi Martikainen oli jo nuorena tunnettu nimi Keskustapuolueessa. Nuoren miehen valinta puolueen varapuheenjohtajaksi oli lähellä syksyllä 1970. Eroa Ahti Pekkalaan oli vain kymmenen ääntä.
Poliittinen pohja oli niin vankka, että kolmikymppinen Olavi valittiin kansanedustajaksi vuonna 1972. Oman arvionsa mukaan hänet valittiin ennen muuta jatkamaan pitkäaikaisen sonkajärveläisen kansanedustajan Tahvo Rönkön uurastusta yläsavolaisten puolestapuhujana.
Kotiseutu, maaseutu ja maakunta tarvitsivat puolestapuhujansa, jonka piti olla uskottava – omasta joukosta noussut ja omaksi koettu. Pihkarannan Olli oli primus inter pares, paras vertaistensa joukossa – kansanmies.
Olavi Martikaisen viimeinen julkinen esiintyminen saattoi olla marraskuussa 2021 Ahti Pekkalan muistoseminaarissa. Hän määritteli puoluetoveriaan sanoilla, jotka olisivat sopineet myös puhujaan itseensä.
”Kotiseutuaan rakastava ja sen asioista vastuuta kantava, mutta myös valtakunnan raskaaseen sarjaan yltävä, aatteellinen mutta pragmaattinen toimija.
Suosittu ja pidetty puhuja, jonka jokaiseen puolueen tilaisuudessa pidettyyn puheeseen sisältyi aatteen merkityksen korostaminen. Käytännössä aatteellisuus tuli selkeimmin esiin yleisessä uudistusmielisyydessä sekä alue- ja sosiaalipolitiikassa.”
Olavi Martikainen oli sosiaalipoliitikko, sosiaali- ja terveysministeri 1977–1979. Nuorehkona ministerinä hän vei eteenpäin kansaneläkeuudistusta ja lasten kotihoidontukea, isoja aatteellisia ja kauaskantoisia ratkaisuja.
Olavilla oli taito olla läsnä – kuunnella, keskustella, palauttaa mieliin ja kyseenalaistaa. Tapahtumat saivat keskusteluissa syvyyttä, ajalliset kehykset ja oikeat mittasuhteet.
Kun Paavo Väyrynen voitti Johannes Virolaisen Keskustapuolueen puheenjohtajakilvassa 1980, yksi merkittävimmistä voiton tekijöistä oli Olavi Martikainen. Hän kuului joukkoon, joka 1970- ja 1980-luvuilla uudisti Keskustapuoluetta – teki siitä suuren ja johtavan puolueen.
Hän kuului parikymmentä vuotta puoluehallitukseen ja 1983–1993 viikoittain kokoontuneeseen politiikan kovaan ytimeen – työvaliokuntaan.
Yhdessä Kari Hokkasen ja Samuli Pohjamon kanssa Olavi Martikainen toi kokouksiin kansan konstailemattoman äänen. Pelkkä tyytymättömyys ei riittänyt, piti analysoida syitä ja esittää ratkaisuja. Osallisuuden tunne ja omaksi kokeminen oli tärkeä osa keskustalaisuutta.
Viimeisinä vuosina Olavin elämään toi katsantoa toinen koti Viron Pärnussa, jossa hän vietti paljon aikaa yhdessä Anna-Liisa-vaimonsa kanssa. Voimaa elämään antoivat Anna-Liisan lisäksi kolme lasta ja viisi lastenlasta.
Olavin työ kantaa sukupolvien päähän.