Asiantuntijat: Tyttöjä ja naisia ei suojella riittävästi kunniaan liittyvältä väkivallalta
Itä-Uudenmaan käräjäoikeus antaa tänään tuomion Vantaan Tikkurilan henkirikoksesta, joka syyttäjän mukaan vaikuttaa niin kutsutulta kunniamurhalta. Srilankalaisperheen äidillä oli suhde toiseen mieheen.
Syyttäjän mukaan aviomies murhasi naisen kesäkuussa, koska mies koki, että avioero ja sitä myötä vaimon uskottomuuden paljastuminen olisi tahrannut miehen ja koko suvun kunnian.
Kunniaan liittyvää väkivaltaa tapahtuu Suomessa paljon, sanoo Monika-Naiset liiton kriisikeskuksen johtaja Natalie Gerbert. Liitto auttaa ja tukee Suomeen muuttaneita naisia. Gerbert kertoo, että heillä tapauksista 12–15 prosenttiin liittyy kunniaan liittyvää väkivaltaa.
– Tilastokeskuksen viimeisimmässä väkivaltaa käsittelevässä tutkimuksessa 2–4 prosenttia väestöstä koki, että on kokenut kunniaan liittyvää väkivaltaa tai rajoittamista. Eli puhutaan tuhansista tapauksista, Gerbert sanoo.
Kunniaan liittyvä väkivalta voi olla monenlaista. Sen motiivina on ajatus yhteisön, suvun tai perheen ”kunnian” suojaamisesta ja palauttamisesta.
– Mikä tahansa käyttäytyminen – tavallisesti naisten tai tyttöjen tekemänä – joka on ristiriidassa yhteisössä tai perheessä olevien normien tai sääntöjen kanssa, voi olla syynä kunniaan liittyvälle väkivallalle, Gerbert kertoo.
Tyypillisintä kunniaan liittyvää väkivaltaa on jatkuva kontrollointi ja valvonta, joka ei välttämättä pääty esimerkiksi avioerossa.
– Erityisesti jos avioero on siviiliavioero, se ei välttämättä tarkoita, että uskonnollisesti tai kulttuurillisesti solmittu avioliitto on päättynyt toisen osapuolen näkökulmasta. Joissain tapauksissa tapahtuu avioliittoon pakottamista. Se voi tapahtua esimerkiksi tilanteissa, joissa perhe tai vanhemmat näkevät avioliiton tapana varmistaa, että nuori ei käyttäydy normien vastaisesti, aloita vaikka seurustelua, Gerbert sanoo.
Esimerkiksi vuonna 2021 Helsingin hovioikeus käsitteli tapausta, jossa intialaistaustaiset äiti ja täti olivat tehneet monenlaista väkivaltaa perheen tyttärelle. Syynä oli tyttären seurustelu miehen kanssa, jota perhe piti vääränä.
Tytär kertoi poliisille, että hänen elämäänsä oli rajoitettu kuusivuotiaasta lähtien ja häneen kohdistunut kontrollointi alkoi kymmenvuotiaana.
Maahanmuuttajataustaiset tekijät ja uhrit korostuvat kunniaan liittyvää väkivaltaa käsittelevissä uutisissa, kuten joulukuussa 2023 Vantaalla palaneesta autosta löytyneen naisen tapauksessa.
Käräjäoikeuden mukaan irakilaismies murhasi vaimonsa, koska tämä oli halunnut erota. Esitutkinnan perusteella mies oli väkivallalla pyrkinyt puhdistamaan tai palauttamaan kunniansa yhteisön silmissä.
Asiantuntijat korostavat, että kunniaan liittyvä väkivalta ei ole sidoksissa mihinkään maahan, uskontoon tai kulttuuriin. Ja vaikka yleensä uhrit ovat naisia ja tyttöjä, väkivalta voi kohdistua myös esimerkiksi seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin.
– Mitä patriarkaalisempi yhteisö on kyseessä, sitä suurempi on riski sille, että kunniaan liittyvää väkivaltaa tapahtuu. Tapauksille yhteisiä tekijöitä ovat tiivis yhteisö, jossa on vahvat normit ja käsitykset siitä, mitä tarkoittaa hyvä nainen tai hyvä tyttö tai kunnon mies. Ja kaikkia yksilöiden tekemisiä tarkastellaan näiden käsitysten kautta, Gerbert kertoo.
Maahanmuuttajanaiset joutuvat ylipäänsä väkivallan uhreiksi muuta väestöä useammin.
– Tilastollisesti katsoen maahanmuuttajanaisilla riski joutua väkivallan uhriksi lähi- tai parisuhteessa on kaksin- tai kolminkertainen suhteessa kantaväestöön. Heidän asemansa on lähtökohtaisesti haavoittuvainen. Usein se johtuu siitä, että he ovat muuttaneet toiseen maahan avioliiton perusteella ja sitten se ihminen, jonka pitäisi olla ainoa turva ja tuki, käyttää väkivaltaa.
Gerbertin mukaan moni maahanmuuttajanainen on myös riippuvaisessa asemassa sekä emotionaalisesti että taloudellisesti.
– Heillä ei ole välttämättä suomen kielen taitoa, myös työllistyminen voi olla vaikeaa. Ja jos mietitään ulkomaalaislainsäädäntöä, nainen on riippuvainen puolisosta, jos hänelle on myönnetty oleskelulupa avioliiton perusteella. Sitten ovat turvapaikanhakijoina tulevat naiset, joista monilla on taustalla hyvin traumaattisia kokemuksia.
Ihmisoikeusliiton sukupuolistuneen väkivallan vastaisen työn päällikön Duin Ghazin mukaan Suomen viranomaiset eivät edelleenkään tunnista kunniaan liittyvää väkivaltaa tarpeeksi hyvin tai osaa puuttua siihen tehokkaasti.
– Viranomaisten ja ammattilaisten kouluttaminen on tärkeää. Kunniaan liittyvässä väkivallassa avun hakeminen on yleensä viimeinen hätähuuto, kun ei enää ole muita mahdollisuuksia. Siksi nämä tapaukset pitää aina ottaa vakavasti, Ghazi sanoo.
Ghazin mukaan kunniaan liittyvä väkivalta on vahvasti piilorikollisuutta.
– Viranomaisille, ammattilaisille tai ulkopuolisille ei haluta kertoa, mitä kotona tapahtuu, vaikka se on yhteisöllä tiedossa. Syitä on monia. Voi olla, että he eivät tiedä oikeuksistaan tai eivät luota viranomaisiin ja pelkäävät väkivallan eskaloitumista. Olen itsekin pohtinut, miten paljon Suomessa on tapahtunut kunniamurhia, joita ei ole tunnistettu, Ghazi sanoo.
Gerbertin mukaan väkivallan uhrien tunnistamisen pitäisi olla osa ammatillista osaamista kaikilla aloilla, joissa tehdään työtä ihmisten kanssa.
– Väkivallan kokijoista ylipäänsä vain noin prosentti tunnistetaan terveydenhuollossa, vaikka he käyttävät terveyspalveluja 80 prosenttia enemmän kuin muu väestö. Miten esimerkiksi sairaanhoitaja voi pystyä siihen, jos hänen koulutuksensa aikana kukaan ei ole puhunut asiasta? Ei ole itsestään selvää, miten sellainen keskustelu aloitetaan potilaan kanssa, Gerbert sanoo.
Hän arvostelee myös poliisin esitutkintojen kestoa.
– Asiakkaidemme tapauksissa aika usein esitutkinta kestää niin pitkään, että pahoinpitely yksinkertaisesti vanhenee — se nakertaa luottamusta oikeusjärjestelmään ja siihen, että uhrin oikeusturva toteutuu. Todennäköisesti sama ihminen ei enää ikinä tee rikosilmoitusta, vaan yrittää selvitä tilanteessaan yksin.
Gerbertin mukaan huomiota pitäisi kiinnittää myös siihen, miten väkivaltaa ylipäänsä saataisiin Suomessa vähennettyä.
– Jos katsotaan Suomessa naisten kokeman väkivallan tilastoja viimeisten 20:n tai 30 vuoden ajalta, olemme käytännössä samoissa numeroissa, eli mikään ei ole muuttunut. Euroopan tasolla olemme toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Selkeästi teemme jotain väärin tai jotain ei tehdä lainkaan, kun tilanne ei muutu.
Lisäksi huomiota pitäisi kiinnittää uhrien lisäksi entistä enemmän väkivallan tekijöihin, Gerbert sanoo.
– Sukupuoliroolit liittyvät vahvasti tähän. Jos katsotaan naisten kokemaa väkivaltaa, valtaosa tekijöistä on miehiä. Mutta tästä ei ole helppo keskustella: jos sanot, että naiset kokevat miesten tekemää väkivaltaa, vastaus usein on, että niin miehetkin kokevat.
Ihmisoikeusliiton Ghazin mukaan Suomi on herännyt liian myöhään suojelemaan tyttöjä ja naisia kunniaan liittyvältä väkivallalta.
– Tapaukset, joita on tullut ilmi viimeisten parin vuoden aikana, ovat surullisia. On viitteitä, että niissä kunniaan liittyvää väkivaltaa ei ole tunnistettu eikä uhreille ole annettu heidän tarvitsemaansa tukea, apua tai suojelua.