Miten lintujen jaloille käy pakkasella? – Asiantuntija kumoaa erikoisen myytin
”Pii pii, pikkuinen lintu, paleleeko jalkojas,” kysytään tunnetussa lastenlaulussa. Sama kysymys esitetään myös kuuluisassa Pikku-Inkerin laulussa tilheltä: ”Onko sulla kylmä? Älä lennä poikkeen. Minä haen vanttuut. Turkinkin tuon.”
Mutta miten asia on oikeasti? Paleleeko pikkulinnuilla talvella? Miten ne selviävät kovista pakkasista?
– Linnut ovat talvella kuin hyvin pakkasia varten pukeutuneet ihmiset, eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtola vastaan sähköpostitse Suomenmaalle.
Hohtolan mukaan linnut kyllä aistivat ihmisen tapaan kylmän, mutta ovat kuitenkin silloinkin reippaita ja tarkenevat.
Nälkiintyneet ja sairaat linnut ovat asia erikseen. Ne menettävät helposti ruumiinlämpöä.
– Silloin lintu voi näyttää surkealta ja palelevalta rassukalta.
Lintujen pysyminen lämpimänä perustuu Hohtolan mukaan niiden hyvään lämmöneristykseen.
Höyhenpuku sitoo paljon ilmaa ja eristää siksi hyvin lämpöä. Linnut myös tuottavat sisäisesti hyvin lämpöä.
Hohtolan mukana linnuilla on varsin kiivas lepoaineenvaihdunta. Se itsessään tuottaa linnulle lämpöä. Myös eläimen liikkuminen tuottaa lämpöä jonkin verran.
Tärkeintä on kuitenkin lihaslämmöntuotto. Hohtolan mukaan linnuilla se ominaisuus on erittäin tehokasta, sillä lihasten osuus niiden ruumiinpainosta on suuri.
– Pelkästään lentolihasten massa voi olla 25 prosenttia ruumiinpainosta. Kylmä aiheuttaa lihasten jännitystilan ja siihen liittyvät supistelut polttavat rasvaa ja sokereita soluissa. Kaikki energia vapautuu lämpönä, koska lihas ei tee ulkoista työtä, Hohtola kuvaa.
Lihasvärinäksi kutsuttu mekanismi ei näy linnuilla päällepäin. Se on niiden ainoa lämmöntuottokeino, joka on kehittynyt nimenomaan kylmässä selviämiseen.
– Sen avulla linnut voivat nostaa aineenvaihduntanopeuttaan ja samalla lämmöntuottoa jopa viisinkertaiseksi. Se onkin tarpeen, sillä lintujen ruumiinlämpötila talvellakin on 41 asteen tietämillä.
Hohtolan mukaan myös ihmiset hyödyntävät lihaslämmöntuottoa. Meillä se näkyy päällepäin hytisemisenä. Ihmisen lihaslämmöntuotto ei kuitenkaan ole kovin tehokasta, kuten moni pakkasessa hytissyt kokemuksesta voi päätellä.
Ihmisen vaatimaton lihaslämmöntuotto johtuu Hohtolan mukaan osin siitä, että nisäkkäillä ja ihmisillä on elimistössään ruskeaa rasvaa, jota taas linnuilla ei ole.
Entä lintujen hennot jalat? Miten ne kestävät pakkasta?
Moni on saattanut kuulla teorian, että linnun jalkojen lämpötila laskee helposti ja kovilla pakkasilla ne saattavat jopa napsahtaa poikki.
Hohtola kuitenkin kumoaa myytin. Hänen mukansa lintujen koivet eivät ole herkkiä kylmyydelle.
Hän huomauttaa, että lintujen jaloista vain hyvin pieni osa näkyy höyhenpuvun ulkopuolella.
Ihmiset näkevät linnulta yleensä vain ohuen lähinnä luuta, jänteitä ja nahkaa olevan nilkan ja säären yhteismuodostuman, mutta jalkojen lihaksikas osa (sääri ja reisi) jää piiloon höyhenten alle. Kun iso osa jalasta on suojassa kylmältä, ei höyhenpuvun ulkopuolinenkaan osa jäädy helposti.
– Monesti lintujen näkeekin seisovan jäällä tai kylmän metallin päällä ilman sen kummempia ongelmia.
Hohtolan mulaan lintujen jalat voivat kuitenkin pakkasella jäähtyä helposti lähelle nollaa. Koipien jäätymisen lintu kuitenkin osaa estää ohjaamalla sinne tarvittaessa lämmintä verta tai nostelemalla koipia vuorotellen höyhenpuvun suojaan.
– Tätä on helppo seurata kovilla pakkasilla lintujen talviruokintapaikoilla. Olen nähnyt ja auttanut monia yksijalkaisia lintuja, mutta koskaan koiven katkeaminen tai murtuminen ei ole ollut jäätymisen aiheuttama.
Lintujen talven suurin haaste on ravinto.
Sitä linnut tarvitsisivat talvella lämmäntuottonsa polttoaineeksi, mutta luonnossa ravintoa on kuitenkin talvella vähemmän tarjolla.
Hohtolan mukaan ravinnon puute on linnuilla merkittävämpi kuolinsyy talvella kuin itse kylmyys.
– Osa linnuista varastoi syksyllä ruokaa talvea varten. Näin tekevät närhet, monet tiaiset ja pähkinähakit. Hyönteissyöjät, kuten hippiäinen ja pienet ja puukiipijä löytävät havupuiden oksilta ja rungolta hyönteisten ja hämähäkkien lepomuotoja, munia, toukkia ja koteloita, joista saavat ravintonsa, Hohtola luettelee.
Talitiaisten ja sinitiaisten selviäminen Suomen talvessa on kuitenkin paljolti talviruokinnan varassa.
Hohtolan mukaan kyseisten lajien kanta olisi Suomessa luultavasti paljon pienempi, jos ihmiset eivät ruokkisi lintuja.
– Monet talvehtivista linnuista ovat siemensyöjiä. Käpylinnut syövät havupuiden siemeniä. Peippolinnut, kuten esimerkiksi urpiaiset, punatulkut ja viherpeipot erilaisia lehtipuiden ja talventörröttäjien siemeniä.
Varislinnut ovat Hohtolan mukaan ravinnon suhteen opportunisteja. Ne selviävät yleensä talvesta hyvin.
Petolinnut, kuten pöllöt, saavat puolestaan ruokansa saalistamalla pikkunisäkkäitä ja osin lintujakin. Joskus niillekin voi kuitenkin käydä talvella huonosti.
– Jos lumipeite on paksu ja myyrät vähissä voivat pöllötkin menehtyä, vaikka ne ovat erittäin kylmänkestäviä.