Mitä ovat katujengit, joiden takia pelotellaan "Ruotsin tiestä"?

Niin sanotut katujengit nousivat viime vuonna puheenaiheeksi Suomessa. Julkisuudessa pelotellaan aika ajoin ”Ruotsin tiestä” ja keskustelun voi uskoa vain kiihtyvän vaalien lähestyessä.

Mistä rikosilmiössä poliisin mukaan on kyse? Mitä katujengit ovat ja mitä ne eivät ole? Kysymyksiin STT:lle vastasivat tutkija Petri Danielsson keskusrikospoliisista (KRP) ja rikosylitarkastaja Markku Heinikari Helsingin poliisista.

Helsingin poliisin mukaan ensimmäiset havainnot katujengeistä tehtiin viime vuonna, kun vakava väkivalta niiden välillä alkoi. Poliisin mukaan kyse on noin parikymppisten, pääosin maahanmuuttajataustaisten miesten muodostamista löyhistä, mutta suhteellisen pysyvistä ryhmistä. Osalla ryhmiin kuuluvista on poliisin mukaan jo huomattavaa rikostaustaa, osalla vähemmän. Poliisin mukaan katujengejä on lähinnä pääkaupunkiseudulla.

Danielsson sanoo, että etuliitteellä ”katu” ei tarkoiteta sitä, että toiminta tapahtuisi yksinomaan kaduilla. Sillä viitataan siihen, että katujengien vaikutus ilmenee usein julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa ja esimerkiksi tietyissä kaupunginosissa. Joissakin maissa katujengien tapaista ryhmistä käytetäänkin termiä ”paikallinen rikollisverkosto”, Danielsson sanoo.

Katujengeissä on Heinikarin mukaan ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajia. Hän sanoo, että ryhmiä on noin kymmenen ja niissä arvioidaan olevan noin sata keskeistä jäsentä.

Poliisin mukaan ryhmien ja niihin kuuluvien henkilöiden määrittely ei ole yksiselitteistä.

–  Jäsenyys on usein epämuodollista, ja jotkut henkilöt voivat olla jengin vaikutuspiirissä vain löyhästi tai lyhytaikaisesti. Katujengeillä on kuitenkin usein myös johtohahmoja tai vähintäänkin ydinryhmä ja näiden ympärillä vaikuttavia henkilöitä, Danielsson sanoo.

Poliisin mukaan ryhmiä yhdistävät maahanmuuttajataustan ja iän lisäksi omat alueet, gangsta rap -musiikki ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa.

Heinikarin mukaan sosiaalisessa mediassa ja musiikissa lietsottu vastakkainasettelu ryhmien välillä eskaloituu joskus vakavanakin väkivaltana.

–  Motiivit väkivallanteoille saattavat olla hyvinkin vähäpätöisiä, esimerkiksi toisen kunnian loukkaamista, ja siitä lähtee sitten pyörä pyörimään valtaviin mittasuhteisiin.

Vakavimpia väkivaltaisia yhteenottoja ovat Heinikarin mukaan olleet muun muassa Helsingin Kaivohuoneen, Espoon Lintuvaaran ja Vantaan Leinelänkaaren tapaukset.

Katujengien kohdalla julkisuudessa aika ajoin on viitattu Ruotsin jengitilanteeseen ja siihen, että Suomi olisi menossa sitä kohti. Danielsson sanoo, että Ruotsin tilanne on hyvin poikkeuksellinen. Jengienväliset väkivaltaisuudet ja henkirikokset ovat siellä selvästi yleisempiä kuin muualla Euroopassa, eikä Suomen tilanteen vertaaminen siihen ole hänen mukaansa kovin hedelmällistä.

–  Oikeastaan voidaan päinvastoin kysyä, miksi Ruotsin jengitilanne on niin poikkeuksellinen. Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta.

Myös Heinikari sanoo, että moniin muihin Euroopan maihin verrattuna Suomessa ollaan rikosilmiön kehityksen alkuvaiheessa.

–  Meillä on tietty kehityskulku päässyt jo tapahtumaan ja pohja on muodostunut. Tätä ei pidä liioitella, mutta ei vähätelläkään.