Mikä mahtoi olla Suomen onnellisin vuosikymmen? – "Kansalaisten tarmo näytti riittävän kaikkeen", entinen pääministeri hehkuttaa suosikkiaan
Kuluvaa vuosikymmentä harva taitaisi esittää suomalaisen yhteiskunnan onnellisimmaksi ajaksi.
Sen sijaan kyselyissä saattaisi menestyä varsin hyvin 1950-luku, jona syntyneen sukupolven avainkokemukset on koottu kansien väliin maa- ja metsätalouden pitkän linjan vaikuttajan Esa Härmälän toimittamana. Kirja Sukupolvemme suuret tarinat – 1950-lukulaiset matkalla avautuneeseen maailmaan (Väyläkirjat) julkistettiin Helsingissä keskiviikkona.
Entinen pääministeri Esko Aho kertoo kirjassa päätyneensä joskus Ilkan päätoimittajan Kari Hokkasen kanssa 1950-luvun kannalle onnellisimpana vuosikymmenenä. Ahon mukaan historiaa lukemalla voi löytää vahvoja perusteita väitteelle, että yleinen ilmapiiri 50-luvun Suomessa oli valoisampi kuin aineellisesti huomattavasti vauraammissa oloissa sen jälkeen.
Osittain tunnelmaan vaikutti Ahon mukaan tosin vertailukohta.
– Raskaat sotavuodet sekä niitä seurannut siirtoväen asuttamisen, sotakorvausten ja jälleenrakentamisen taakka tekivät 1940-luvusta kovan koettelemuksen.
Ahon mukaan esimerkiksi menestyksekkäänä vuonna 1952 tunnelmaa kohottivat Helsingin olympialaiset, sotakorvausten saaminen päätökseen, Armi Kuuselan kruunaaminen Miss Universumiksi ja ensimmäinen sodanjälkeinen valtiovierailu Suomeen, kun Ruotsin kuningaspari saapui Helsinkiin.
Seuraavana vuonna Stalin kuoli ja kansainvälisessä politiikassa alkoi suojasää. Vuonna 1955 Porkkala palautettiin Suomelle ja Suomesta tuli sekä YK:n että Pohjoismaiden neuvoston jäsen.
– Maa oli toki yhä köyhä, mutta elämä muuttui päivä päivältä paremmaksi. Suurten ikäluokkien Suomi tarvitsi kaikkea lisää: teollisuutta, ruokaa, energiaa, asuntoja ja palveluja.
Aho muistuttaa, että myös syvä maaseutu eli 50-luvulla nousukautta. Maausko oli vahva, sillä peltoa täytyi raivata lisää ja tuotantoa kasvattaa, jotta tavoite omavaraisuudesta voitaisiin saavuttaa.
– Kansalaisten tarmo näytti riittävän kaikkeen: kovaan työntekoon, lasten kasvattamiseen, kulttuuriin tai talkoisiin toisten auttamiseksi.
Taustalla kyti Ahon mukaan kuitenkin jo raju rakennemuutos, kun konevoima alkoi korvata lihasvoimaa niin alkutuotannossa, teollisuudessa kuin rakentamisessakin. Seuraamuksena oli maa- ja metsätaloudessa toimivan väestön lähes puolittuminen 1960-luvulla.
Paine purkautui suurena muuttoaaltona Ruotsiin ja suuret ikäluokat jäivät rakennemuutoksen jalkoihin.
– Me 50-luvulla syntyneet olimme onnekkaampia. Käytimme suuren murroksen vuodet koulunpenkillä hankkien tietoja ja taitoja, joille löytyi runsaasti käyttöä olojen vakiinnuttua.
Aho kiittelee kirjassa ikäluokkansa samaa koulutusta ja erityisesti pakkoruotsia. Hänen mukaansa on suuri vahinko, että ruotsin kielen käyttö näyttää lähes katoavan pohjoismaisesta kanssakäymisestä.
– Varsinkin nyt, kun kaikki viisi Pohjoismaata tulevat Naton jäseniksi, pohjoismaisen yhteistyön potentiaali kasvaa. Siitä tulee myös turvallisuuspolitiikkamme tärkein suunta, ja siksi ruotsin kielen taito pitäisi palauttaa arvoon.
Entinen pääministeri ja keskustajohtaja on myös huolissaan sosiaalisen median vaikutuksista politiikan rakenteisiin ja pöytätapoihin. Ahon mukaan sosiaalinen media palvelee tehokkaimmin niitä, jotka pyrkivät edustuksellisen demokratian ja sen arvostuksen murentamiseen. Yksilöiden kokemukset ja kannanotot ovat nousseet hallitseviksi.
Perinteinen media on Ahon mukaan päättänyt kilpailun puristuksessa mennä sosiaalisen median viitoittamaa tietä.
– Se toimii kyllä vallan vahtikoirana, mutta lähinnä sen kokoisissa ja kaltaisissa asioissa, jotka mahtuvat sosiaalisen median muottiin, hän huomauttaa.
Ahon lisäksi kirjaan ovat antaneet eri näkökulmista oman panoksensa Härmälän ja entisten pääministerien Ahon ja Matti Vanhasen lisäksi monet muut tunnetut 50-lukulaiset toimittaja Helena Petäistöstä pitkän linjan vasemmistovaikuttaja Matti Viialaiseen.
Härmälän mukaan kirjoittajat ovat kokemuspohjaltaan ja maailmankatsomukseltaan erilaisia, mutta yhdistäviäkin asioita on. Yksi niistä on, että kaikki ovat toimineet maaseudun kannalta tärkeissä tehtävissä tai omalla aktivismillaan edistäneet maaseudun asiaa, Härmälä summaa.