Merenrannoilla enemmän sinilevää kuin ennen – ihmiset ovat myös onnistuneet kääntämään kehitystä
Sinilevää esiintyy meressä nykyään enemmän kuin aiempina vuosikymmeninä, kertoo erikoistutkija Satu Maaria Karjalainen Suomen ympäristökeskuksesta.
Sinilevän määrä Suomen merissä on lisääntynyt sitten 1970-luvun alun, Karjalainen kertoo. Tilanne kuitenkin vaihtelee merialueittain.
– Järvien kohdalla sinilevän esiintymisessä on enemmän vuosittaista vaihtelua.
Merialueidenkin välillä on vaihtelua. Esimerkiksi itäisellä Suomenlahdella veden rehevyys on kääntynyt laskuun. Siihen on vaikuttanut kuormituksen vähentyminen sekä Suomessa että naapurimaissa.
Sinilevän määrä on vähentynyt myös järvialueilla, joilla on tehty vesistönsuojelullisia toimia.
– Jäälinjärvi Oulussa on tästä hyvä esimerkki. Valuma-alueilla tehtyjen toimenpiteiden avulla ravinnekuormitusta vesistöön on saatu vähennettyä, joten siellä ei enää juurikaan esiinny sinilevää.
Myös Uudellamaalla Tuusulanjärvellä on saatu vähennettyä sinilevää kunnostustoimilla, kuten kosteikolla, jolla on pystytty pidättämään maatalousalueilta tulevia ravinteita, Karjalainen lisää.
Yleensä sinilevää havaitaan eniten heinä-elokuussa. Jos kevät on lämmin, se luo sinilevälle otolliset kasvuolosuhteet jo kesäkuussa.
– Sinilevän määrä vaihtelee vuosittain. Kesällä voi olla hyvinkin lämmin ajanjakso, jolloin sinilevän massaesiintymiä ei ole paljon, jos sitä ennen ei ole satanut pitkään aikaan eikä valuma-alueilta ole päätynyt ravinteita vesistöön.
Matalilla järvillä myös tuuli voi vesimassaa sekoittaessaan nostaa pohjan ravinteita pintaan. Lisäksi pintaveden lämpeneminen edistää sinilevien kasvua.
Sinilevähavaintoja on tehty viime viikolla keskimääräistä enemmän edellisten vuosien seurantajaksoon verrattuna. Siihen ovat vaikuttaneet juuri alkukesän sateet ja tuulet sekä sen jälkeen saapunut lämpöaalto.
Karjalaisen mukaan sinilevähavaintojen määrä on tällä viikolla järvillä hieman vähentynyt, mutta sinilevät voivat jälleen runsastua, jos tulee runsaita sateita tai tuuliset olosuhteet.
Sinilevien määrään vaikuttavat vesistöihin vuosien varrella esimerkiksi teollisuudesta ja hajakuormituksesta kertynyt fosfori- ja typpikuorma, Karjalainen sanoo.
Nykyään kuormitusta tulee eniten maa- ja metsätaloudesta. Niissäkin on hyviä keinoja, joilla vesistöihin pääsevien ravinteiden määrää voidaan vähentää.
– Merellä ja rehevöityneissä järvissä sinilevien lisääntymiseen vaikuttaa muun muassa vähähappisissa olosuhteissa pohjasta vapautuva sisäinen ravinnekuormitus.
Karjalainen tarkentaa kuitenkin, että sisäisen kuormituksen on alun perin aiheuttanut ulkoinen kuormitus.
Ravinteita vesistöissä lisäävät ojitukset, avohakkuut, maanmuokkaukset ja rakentaminen. Kuormitusta voidaan pienentää rakentamalla vesiensuojelurakenteita, kuten kosteikkoja ja pintavalutuskenttiä sekä jättämällä vesistöjen ympärille suojavyöhykkeitä.
Ilmastonmuutos vaikuttaa sinilevän lisääntymiseen siten, että lämpötilan nousu ja sateisuuden lisääntyminen voivat lisätä sinilevän kasvulle suotuisia olosuhteita.