"Meitä pohjoisen ihmisiä pidetään poloisina"

Tätä ylemmäksi ei Suomen rajojen sisällä voi enää mennä.

Veikko Guttorm on lajitellut vieheensä siisteihin riveihin kesäasuntonsa pöydälle Utsjoen Nuorgamissa. Ikkunan takana virtaa Teno kohti Jäämerta, vastaranta on Norjan maaperää.

Guttorm on Suomenmaan tilaajatietokannan mukaan lehden pohjoisin lukija.

Täältä Suomi-neidon päälaelta hän katselee valtakunnan menoa välillä hyvin kummastunein silmin. Meno on hämmästyttävän Helsinki-vetoista, hän näkee. Etelä on aina päätöksenteossa ensin, ja sieltä tulee paljon neuvoja, mitä pohjoisessa saa tehdä ja mitä ei.

– Hehän ovat usein parhaita neuvojia, jotka eivät tiedä pohjoisen elämänmenosta tuon taivaallista. Meitä pohjoisen ihmisiä pidetään helposti poloisina, jotka eivät osaa itse järjestää asioitaan, Guttorm kuittaa.

– Mutta täältä ylhäältä näkee kauas, koko Suomeen. Välillä oikein naurattaa, kun katselee nykymenoa, hän lisää.

Tenojokivarsi on Guttormille kuin pyhää.

Hän on syntynyt, kasvanut ja elänyt koko elämänsä sen rannalla. Joki on ollut aina Guttormille ravinnon lähde. Jo pikkupoikana hän kulki isänsä matkassa vesillä, oppi kalastuksen niksit, tavat ja keinot.

Silloin Teno oli vapaa. Saamelaiset kalastivat siellä perinteisillä menetelmillään, verkoilla.

Nyt joella käy tuhansittain mökkiläisiä ja muita vapaa-ajan kalastajia. Verkkokalastusta rajoitetaan uudessa Tenon kalastussopimuksessa, joka astuu voimaan ensi vuonna.

Se tietenkin kismittää. Mutta kaikkeen tottuu, Guttorm sanoo. Lapissa on hänen mukaansa nähty liian usein, että viranomaiset määräävät mitä määräävät, vaikka paikalliset olisivat kuinka eri mieltä.

– Onhan se ollut raskasta, mutta itkeä ei ole auttanut. Eivät nämä Lapin asiat juurikaan paremmiksi tule muuttumaan.

Veikko Guttorm

Tenon toisella puolella sijaitseva Pohjois-Norja on ollut viime aikoina kovassa kurssissa.

Alueelle uskotaan nousevan lähivuosikymmeninä paljon etenkin energiateollisuutta. Jäämerelle kaavaillaan merkittäviä laivayhteyksiä.

Se lupaa tietenkin töitä myös Suomen puolelle. Suunnitteluasteella olevan Jäämeren radan uskotaan hyödyttävän valtavasti suomalaisia elinkeinoja.

Guttormin mukaan on hyvä, jos Lappi saa kipeästi kaipaamiaan työpaikkoja. Häntä kuitenkin huolettaa alueen perinteisten elinkeinojen ja luonnonolojen puolesta.

– Täällä on nähty, ettei tämän tason hankkeita suunnittelevilla ja edistävillä tahoilla ole mitään näkemystä ja osaamista pohjoisen alueen todellisuudesta.

– Teno on meidän elämänsuoni, sitä ei saa saastuttaa. Se on meille elämän ja kuoleman kysymys, Guttorm sanoo joka sanaa painottaen.

Guttorm on istunut viisi kautta saamelaiskäräjillä. Hän jäi sieltä kuitenkin viime vuonna pois.

Saamelaiskäräjät ovat hänen mukaansa tulleet nykyisessä muodossaan tiensä päähän, sillä ne eivät ole kyenneet kohentamaan saamelaisten oloja.

– Kielen ja kulttuurin kohdalla parannusta on tapahtunut, mutta elinkeinoasiat ovat jääneet ihan sivuun, Guttorm sanoo.

Viime aikoina kaikkein eniten huomiota ovat vieneet väännöt saamelaisstatuksesta ja maankäyttöoikeuksista. Sitä on ollut Guttormin mukaan turhauttavaa seurata.

Riidat ovat kilpistyneet inarinsaamelaisten ja pohjoissaamelaisten vastakkainasetteluun. Esiin on kaivettu vuosisatojen taakse menevät sukujuuret.

Sukujuurien painottaminen on Guttormin mielestä tärkeää, mutta saamelaisstatuksen käsitettä voisi hänen mielestään silti laajentaa.

Hän ei usko, että saamelaisstatuksen haluajia kertyisi tungokseksi asti.

– Mitä pienempi yhteisö saamelaiset on, sitä merkityksettömämpi se on suhteessa valtaväestöön. Käräjien pitäisi olla enemmän saamelaisasian edistäjä kuin saamelaisten rajoittaja.

Elinkeinoasiat ovat jääneet ihan sivuun.

Veikko Guttorm

Saamelaiskäräjät ovat Guttormin mukaan tulleet eräänlaiseen tienristeykseen, jossa pitäisi pysähtyä miettimään, mihin suuntaan kannattaa kulkea.

Ennen kaikkea käräjien pitäisi kysyä, miten tavalliset saamelaiset voisivat hyötyä siitä enemmän.

Guttormin mukaan korjattavaa riittäisi esimerkiksi saamenkielisissä palveluissa. Niitä ei edelleenkään ole kunnolla tarjolla. Riitelyn sijaan käräjät voisivat Guttormin mukaan käyttää energiaansa palveluiden edistämiseen.

Guttormin mukaan saamelaiset voisivat muodostaa myös enemmän ryhmiä yhteiskunnan eri sektoreille, kuten puolueisiin ja järjestöihin.

Keskustassa voisi olla saamelaisten keskustalaisten ryhmä, muissa puolueissa omansa. Ryhmät saisivat Guttormin mukaan näkyä myös saamelaiskäräjillä.

Se sitoisi saamelaisia enemmän toimintaan mukaan ja tekisi saamelaisasiaa tunnetummaksi.

–Ymmärrän, että olisihan se iso saavutus koota pienestä saamelaisten joukosta oma keskustalaisten ryhmä, Guttorm hymähtää.

Guttorm valittiin tänä vuonna keskustan puoluevaltuustoon.

Keskustaan hän on kuunut vuosikymmenten ajan. Puoluevaltuustokaan ei ole hänelle aivan uusi, sillä hän istui siellä viimeksi 2000-luvulla.

– Hyvin innokkaana lähdin silloin laittamaan reuna-alueiden asioita kuntoon. Nyt into on vähän tasaantunut, Guttorm naurahtaa.

Saamelaisasiaa hän on pyrkinyt tuomaan myös keskustaan.

Keskustan Lapin piirin vuosikokouksessa Guttorm ehdotti saamelaisrahaston perustamista Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.

Sillä tuettaisiin saamen kielen ja kulttuurin kehittymistä esimerkiksi päiväkodeissa.

– Hyvän vastaanoton se ainakin sai, Guttorm hymyilee.

Miten saamelaisten asiat on sitten huomioitu keskustassa?

Guttorm katsoo ikkunasta ulos ja miettii vastausta.

– Muut puolueethan ne monesti sanoo, että keskusta on ollut saamelaisten oikeuksien surmaaja, mutta en minä ihan niinkään sanoisi. Kyllä keskusta on hallitusvastuidensa aikana saanut monta hyvääkin asiaa aikaiseksi, hän vastaa lopulta arvoituksellisesti.

Guttorm kääntää puheen reuna-alueisiin, joiden oikeuksia keskustassa on aina puolustettu. Se on myös syy, miksi hän on keskustassa pysynyt.

Toisinaan Guttorm on kuitenkin huomannut, että keskustassakin meinataan unohtaa reuna-alueet. Tilalle on tullut kaupunkien kehittäminen, sillä niissä asuvat äänestäjät.

– Meitä reuna-alueiden ihmisiä on vain niin tuskallisen vähän. Monesti meidän asioita kuunnellaan myötämielisesti, mutta siihen se jää. Se tekee ihmisen vaisuksi. Tulee tunne, että tähänkö minun piti alistua.

– Myönnän, että välillä olen miettinyt, että milloin uskollisuuteni keskustaa kohtaan repeää, mutta enpä ole parempaakaan puoluetta löytänyt.

Olen miettinyt, että milloin uskollisuuteni keskustaa kohtaan repeää.

Veikko Guttorm

Puhelin pirisee.

Haastattelu on kääntymässä kohti loppuaan, ja Guttorm rientää vastaamaan. Ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka soittaa ja kysyy, voisiko hän tulla Guttormin luokse kalaan.

Lähiaikoina Tenojoelle Guttormin seuraksi on tulossa myös kansanedustaja Katri Kulmuni (kesk.). Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) on tarkoitus tulla kalastamaan syyskuussa.

Lohta Guttorm on pyytänyt myös presidentti Tarja Halosen kanssa. Halonen vieraili Guttormin luona aikanaan useita kertoja.

Eikö moinen vieraslista kerro siitä, ettei saamelaisten ja Suomen perimmäisessä kolkassa elävien ihmisten asioita ole ihan kokonaan unohdettu?

Guttorm nyökkää vastaukseksi. Valtakunnantason päättäjien vierailut näillä kolkilla antavat hänen mukaansa myös toivoa.

– Onhan se hieno ele, kun he tulevat kylään. Siinä kalastuksen ja juttelun lomassa voi sitten aina esittää muutaman kehityskohteen, hän virnistää.

Juttu on alun perin julkaistu Suomenmaan aikakauslehdessä 19.8.2016.