Maatalouden kasvihuonekaasupäästöjä on mahdollista leikata lähes 30 prosenttia 15 vuodessa, tuoreesta raportista selviää
Maatalouden aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan leikata lähes 30 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, ilmenee tuoreesta Maatalouden ilmastotiekartta -raportista.
Luonnonvarakeskuksen laatiman raportin mukaan vuoteen 2050 mennessä päästöjä on mahdollista leikata lähes 40 prosenttia ilman tuotannon supistamista.
Päästöjen leikkaukset perustuvat turvemaiden päästöjen vähentämiseen, kivennäismaiden hiilensidonnan tehostamiseen sekä biokaasutuotannon ja maatilojen aurinkoenergiankäytön lisäämiseen.
Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliiton (MTK) tilaama raportti ennustaa, että tutkimustiedon karttuessa päästöjä voitaisiin vähentää jopa 77 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.
Merkittäviin lukemiin pääseminen edellyttää osin radikaalejakin muutoksia viljelysmaiden käytössä.
Suomessa maatalouden aiheuttamista kasvihuonekaasupäästöistä noin 60 prosenttia tulee turvemailta, joiden osuus viljellystä peltoalasta on 11 prosenttia. Päästöjä on mahdollista vähentää niin tuottavilla kuin tuottamattomillakin turvemailla monilla eri toimilla.
Tällaisia toimia ovat muun muassa yksivuotisten kasvien vähäisempi viljely, säätösalaojitukset, ennallistaminen ja kosteikkoviljely vedenpinnan korkealla pitämisellä.
Tiekartan mukaan päätoimet tulisi kuitenkin kohdistaa tuottamattomien turvemaiden viljelyn vähentämiseen.
Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessorin Heikki Lehtosen mukaan tuottamattomien turvemaiden osuus kaikista viljelyyn käytetyistä turvemaista on noin 13 prosenttia.
– Sieltä tulisi edullisia päästövähennyksiä, jos niitä viljelijöitä siitä palkittaisiin. Nyt viljelijä pitää huonotkin maat tukioikeudellisessa ojitetussa kunnossa, kun asetelma on tämä, Lehtonen sanoo.
Hänen mukaansa nykyinen asetelma ei välttämättä ratkea maataloustukijärjestelmän sisältä.
– Ei ole välttämättä realistista ajatella, että EU:n maatalouspolitiikka kääntyy päälaelleen sen takia, että Suomessa turvemaita halutaan käyttää päästövähennyksiin. Pitää keksiä siihen muita kompensaatioita. Jos luovut maataloustuista, niin saat jotain muuta tilalle.
Ilmastoviisasta viljelyä ajatellen erilaiset kannustimet ovat siis avainasemassa.
– Jos maa ei sovellu metsitykseen tai kosteikon perustamiseen tai säätösalaojitukseen, niin se pitäisi voida hylätä. Se on kustannustehokasta. Maanviljelijälle pitää maksaa määräaikainen aleneva kompensaatio siitä, että hän luopuu maataloustyöstä. Yhteiskunta säästää rahaa ja päästöt vähenevät.
Maatalouden ilmastotiekartan suunnitelmien kokonaiskustannukset ovat noin 3–5 miljardia euroa vuoteen 2050 mennessä. Tästä noin kolmasosa tullaan tarvitsemaan tukena.
Ympäristöministeriön kansliapäällikön Juhani Damskin mukaan ilmastotoimet ovat myös taloudellisesti kannattavia.
– Mitä aikaisemmin pääsemme tekemään ilmastotoimia maataloudessa, sitä vähemmän negatiivisia vaikutuksia sinne tulee ja silloin saadaan talouskin pelaamaan.
Turvemaiden muuttamisen osalta tiekartassa on Lehtosen mukaan myös ”reilusti epävarmuutta”.
– Me emme tiedä, kuinka iso osa Suomen turvemaalajia olevista pelloista voitaisiin ennallistaa.
Ympäristöministeriön Damskin mukaan tuore tiekartta antaa kuitenkin hyvän lähtökohdan tulevaan. Hän sanoo, että ilmastotoimet on nyt tuotu tuotannon ytimeen.
– Tästä on saatu varsin kattava ja konkreettinen kokonaisuus. Maastoa täytyy vielä kartoittaa, mutta siellä pystytään kyllä tämän kartan kanssa jo suunnistamaan,
Lehtosen mukaan isoja päästövähennyksiä ei ihan helpolla tule ja ruokaa ei pysty tuottamaan ilman päästöjä. Ja vaikka kaikki turvemaat ennallistettaisiin, ei päästöistä siltikään päästäisi kokonaan eroon, sillä siinä, missä hiilidioksidipäästöistä päästäisiin eroon, tilalle tulisivat turpeen metaanipäästöt.
– Nollaan ei päästä, vaikka mitä yritettäisiin, Lehtonen sanoo.
Damskin mielestä on tärkeää, että nyt tiekartassa esiteltyihin toimiin päästään tarttumaan mahdollisimman pian.
– Työ on todella haastavaa myös jatkossa, ja sen vuoksi tutkitun tiedon rooli korostuu hyvin vahvasti. Tarvitaan säpinää ja välitöntä innostumista tähän, että saadaan nämä kartalla olevat toimenpiteet nopeasti liikkeelle.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä iloitsi ilmastotiekartan julkistustilaisuuteen lähetetyssä videotervehdyksessään siitä, että Suomella on keinoja, joilla voi vaikuttaa maataloudesta syntyviin päästöihin.
– Luonnonvarojemme rikkaus on niiden valtavassa potentiaalissa toteuttaa monia asioita yhtä aikaa. Maa- ja metsätalous ovat ainoat toimialat, jotka sekä sitovat hiiltä että korvaavat fossiilisten käyttöä, Leppä sanoo.
Hiilineutraaliuteen pyrkimisen keskellä ei Lepän mukaan tule unohtaa kannattavuutta.
Hänen mukaansa ei voida olettaa, että kotimainen maatalous viritetään kaikilla mittareilla maailman huipulle, mutta ei vaadita tuontielintarvikkeilta samaa vastuullisuutta.
Leppä sanoo, että tällä hetkellä toimimme samoilla markkinoilla, mutta eri pelisäännöillä, vaikka ympäristöongelmat eivät katso maiden rajoja.
Lehtosen mukaan tiekartan mukaisten toimien myötä perinteinen suomalainen peltomaisema tulee muuttumaan. Esimerkiksi biokaasua varten viljellyn nurmen myötä varsinkin Etelä-Suomessa maisema muuttuu vihreämmäksi.
– Ymmärtääkö suuri yleisö, että esimerkiksi hylätyt, huonot turvemaat ovatkin päästövähennysten suhteen varsin kustannusvaikuttavia? Löytyykö tälle arvostusta ja ymmärrystä ja arvostetaanko sellaista viljelijää? Rikkoutuvatko perinnemaisemat ja muut, Lehtonen listaa.
Juttua täydennetty kauttaaltaan muun muassa kommenteilla klo 16.14.