Lapsen todistus voi harmittaa – Lastenpsykiatrilta tärkeä ohje vanhemmille
Koulujen päättäjäispäivänä kaikki eivät suinkaan juhli kiitettäviä numeroita todistuksessa. Todistus voi olla pettymys sekä koululaiselle että vanhemmille.
Lasten ja nuorten tulisi kuitenkin saada juhlia kesäloman alkamista ilman paineita, kertoo lastenpsykiatri, ylilääkäri Terhi Aalto-Setälä Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.
– Todennäköisesti lasta itseäänkin harmittaa, jos koulu ei ole mennyt hyvin. Enemmänkin silloin tarvitaan aikuisen tukea ja lohtua kuin moitetta ja rangaistusta.
Aalto-Setälän mielestä kaikenlaisista todistuksista voi kevätjuhlissa iloita, jos koulun eteen on tehty töitä.
– Jos lapsi tai nuori yrittää parhaansa mutta suoriutuminen on heikkoa, ei pidä olla ankara ja negatiivinen. Yrittämisestä pitää ensisijaisesti palkita.
Aalto-Setälän mukaan huono todistus voi olla kovakin kolaus lapsen itsetunnolle ja vaikuttaa siten minäkuvaan.
– Varsinkin alakouluikäisellä lapsella itsetunnon lähteitä ovat koulu ja kaverit, hän mainitsee.
Aalto-Setälän mielestä sukulaisten pitäisi ainakin malttaa mielensä kevätjuhlapäivänä ja olla kysymättä todistuksen numeroita.
– Jos lapsi tai nuori ei itse halua numeroitaan esitellä, niin en lähtisi niitä kysymään. Se ei ole hyvää käytöstä, kun ei tiedetä, mitä on taustalla.
– Mutta jos lapsi itse hyvillä mielin esittelee todistustaan ja on ylpeä saavutuksistaan, niin ilman muuta silloin tuleekin olla kiinnostunut ja antaa myönteistä palautetta, hän lisää.
Mikä auttaisi lasta suoriutumaan koulussa jatkossa paremmin?
Aalto-Setälä kehottaa vanhempia keskustelemaan koulunkäynnin vaikeuksista lapsen tai nuoren kanssa rauhallisella hetkellä. Kannattaa siis istua yhdessä alas ja miettiä, miten vanhemmat voisivat kenties auttaa enemmän läksyissä ja mikä parantaisi lapsen motivaatiota koulunkäynnissä.
Etenkin teini-ikäisillä voi olla vaikeuksia ottaa vanhempien apua vastaan. Aalto-Setälä sanoo, että tällöin voi olla tarpeen ottaa yhteyttä opettajaan ja miettiä, tarvitseeko lapsi lisätukea oppimiseen koulussa vai miltä tilanne opettajan silmin näyttää.
Oppimisen vaikeuksia kokevalta ei voi vaatia samanlaista koulumenestystä kuin lapselta, jolla näitä vaikeuksia ei ole, lastenpsykiatri muistuttaa.
– Koulussa tavoitteet pitää asettaa lapsilähtöisesti, koska kaikilla ei ole samoja oppimisen edellytyksiä. On tärkeää, että lapsi saa onnistumisen kokemuksia omien mahdollisuuksiensa rajoissa. Se on tosi tärkeää lapselle.
Aalto-Setälä on työssään huomannut, että myös vanhemmat voisivat usein katsoa peiliin ja pohtia, millä tavalla he puhuvat lapsen koulunkäynnistä.
– Miten he puhuvat opettajasta, koulunkäynnin tärkeydestä tai oman aikaisemman opiskelunsa merkityksestä? Lapsi aistii, miten näihin asioihin suhtaudutaan.
– Etenkin alakoululaisille on tosi tärkeää kokea, että vanhemmat arvostavat opettajaa, joka on heille tärkeä hahmo. Muuten lapsi joutuu ristiriitaiseen asemaan. Pienet asiat ovat tärkeitä koulumotivaation kannalta, Aalto-Setälä sanoo.
Silläkin on merkitystä, miten vanhemmat puhuvat omasta työstään, lastenpsykiatri kertoo.
– Koulu on lapsen työtä, ja vanhemmat näyttävät esimerkillään, onko se tärkeää ja onko tärkeää ponnistella. Myönteinen puhe kannustaa lasta.
Aalto-Setälä kertoo törmäävänsä usein siihenkin, että lapsen tai nuoren koulunkäyntiä häiritsevät arjen mahdottomat aikataulut tai epäterveelliset elintavat.
On liikaa harrastuksia tai liian paljon ruutuaikaa ja puutteellista unta, liikuntaa ja terveellistä ravintoa.
– Nämä syövät tilaa ja aikaa niiltä asioilta, joita tarvittaisiin oppimisen ja jaksamisen tueksi.