Kyläkaupat voivat nyt hakea erityistä tukea toimintaansa – Kauppiaspariskunta pitää ministeri Lepän hanketta tervetulleena kädenojennuksena

Kyläkaupat

Harvaan asutun maaseudun kyläkaupat voivat tästä päivästä lukien hakea Ruokavirastolta tukea toimintansa ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Kokeiluhanketta on valmisteltu maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) johdolla.

Taustalla on huoli kyläkauppojen tulevaisuudesta. Joka vuosi noin 30 kyläkauppaa sulkee ovensa lopullisesti.

Vielä vuonna 2002 asiakkaita palveli peräti 704 kyläkauppaa. Nyt niitä on jäljellä reilu 200.

– Kyläkauppojen rooli maaseudulla on äärettömän tärkeä. Monipalvelukeskuksina ne tuovat välttämättömät peruspalvelut lähelle asukkaita ja yrityksiä. Samalla ne tukevat koko alueen elinvoimaisuutta ja hyvinvointia, Leppä perustelee.

Palveluiden saatavuus on tärkeää myös vapaa-ajanasujille.

Joensuun Heinävaarassa Virve ja Harri Leinonen pyörittävät kyläkauppa Marjuskaa. Leinoset pitävät kyläkauppatukea ehdottomasti hyvänä asiana ja tervetulleena kädenojennuksena.

He itse eivät kuitenkaan ole siihen oikeutettuja, sillä kaupan liikevaihto ylittää jonkin verran kahden miljoonan rajan.

Harri Leinonen toivookin, että ehtoja harkittaisiin jatkossa uudestaan ja painoarvoa pantaisiin esimerkiksi kilpailutilanteelle ja kulurakenteelle.

– Kaupat ovat tässä suhteessa erilaisia. Toivoisin, että asiaa pohdittaisiin vähän syvemmin eikä pelkän liikevaihdon kannalta.

Esimerkiksi kaupan kehittämiseen ja investoiteihin tarvitsisi hän mukaansa tukea vähän isommallakin volyymilla toimiva yritys.

– Remontit tai vaikkapa kylmälaitteiden uusiminen tulevat kalliiksi. Jos näihin ei ole varaa, kannattavakin liiketoiminta kaatuu vähitellen, Leinonen huomauttaa.

Kauppias toivoo myös, että tukea maksetaan vain sellaisille yrittäjille, jotka pyörittävät toimintaa omilla rahoillaan.

– Muuten se vääristää tilannetta entisestään, hän sanoo.

Tukirahalla kauppiaat voisivat järjestää esimerkiksi juuri kauppakyytejä kauempana asuville asiakkailleen, joilla ei ole omaa autoa.

– Kyläkauppa haluaa olla mukana ihmisten arjessa, Virpi ja Harri Leinonen vakuuttavat.

Kyläkauppojen ahdikoon herättiin jo vuosi sitten, kun jo Juha Sipilän hallituksen maa- ja metsätalousministerinä toiminut Leppä pisti nyt haettavaksi tulleen kyläkauppatukihankkeen alulle.

Ruotsissa vastaava avustus on ollut käytössä jo vuodesta 2016. Tuen on naapurimaassa todettu tuoneen varmuutta kaupan jatkumiseen ja edesauttaneen investointeja.

Suomessa kyläkauppatukea varten on varattu tämän vuoden talousarvioon miljoona euroa.

Tukea maksetaan enintään 22 500 euroa hakijaa kohden. Lisäedellytyksenä on, että kauppa sijaitsee harvaan asutulla maaseudulla, toimii vuoden ympäri ja päivittäistavaroiden myynti on alle kaksi miljoona euroa vuodessa. Lisäksi etäisyyttä lähimpään kauppaan pitää olla vähintään 7,5 kilometriä.

Päivittäistavarakaupan on lisäksi tarjottava esimerkiksi pankki- tai postipalveluita.

Joensuulaiset Leinoset olivat aiemmin töissä S-ryhmässä, toinen aluepäällikkönä, toinen myyjänä.

– Jo ensimmäisillä treffeillä Harri alkoi pohjustaa kauppiaaksi ryhtymistä, Virve Leinonen nauraa.

Unelmasta tuli lopulta totta juhannuksen aikaan vuonna 2016.

Sitä ennen pariskunta oli osallistunut K-ryhmän kauppiaskoulutukseen ja lupautunut tarvittaessa muuttamaankin oman kaupan perässä. Se osoitettiin heille lopulta noin sadan kilometrin päästä kotoa.

Tärkein syy kauppiashaaveelle oli toive itsenäisemmästä työstä. Tiukka ketjukuri esimerkiksi tuotevalikoiman suhteen tuntui sitovan käsiä liikaa.

– Jos minä haluan myydä täällä talvella rukkasia, niin kyläkauppiaana se on mahdollista, Harri Leinonen konkretisoi.

Kyläkaupan vahvuus on joustavuus. Sieltä saa kaikkea sitä, mitä asiakkaat tarvitsevat. Vaikka moottoriveneen, ruohonleikkurin tai oman kylän tuottajan kananmunia.

– Kaikenlaista on myyty kynttilänjaloista lähtien. Tilaamme yleensä aina, jos asiakas toivoo jotain. Kokeilun kautta sitten selviää, meneekö tavara kaupaksi.

Yrittäjällä on oma vapautensa muutenkin.

Kyläkauppa Marjuskan vaikutuspiirissä majailee noin tuhat asukasta. Lähin kilpailija on kymmenen kilometrin päässä Kiihtelysvaarassa, mutta eniten sen myyntiä nakertavat Joensuun automarketit sisäänheittotuotteineen.

– Tämä on selkeästi kakkosostopaikka. Erityisesti lapsiperheet hankkivat isot ostokset kaupungista, kauppiaat tietävät.

Tyypilliseen kyläkauppojen tapaan Marjuskassakin on tarjolla monenlaisia palveluita. On apteekki, posti, Schenker, pankkiautomaatti ja kierrätyspiste.

Asiakkaita palvellaan myös järjestämällä jokaviikkoinen, ilmainen kauppakyyti. Menomatkalla taksi kulkee yhteispysäkkien kautta, mutta palatessa jokainen asiakas ostoksineen viedään kotiovelle. Pääasiassa sitä käyttävät iäkkäämmät ihmiset.

Tosiasia on, että väestö ikääntyy Heinävaarassakin. Se on kyläkaupan tulevaisuuden kannalta huolestuttavaa. Toisaalta juuri vanhuksille kauppa on tärkeä palvelu, joka osaltaan mahdollistaa kotona asumisen.

– Selvää on, ettei kauppaa voi pyörittää tappiolla. Kyläkauppojen kato tulee varmasti jatkumaan, Leinoset veikkaavat.

He uskovat kuitenkin oman kauppansa tulevaisuuteen. Tavoitteena on jatkuvasti kehittää toimintaa, kuunnella asiakkaiden tarpeita ja etsiä kohtia, joissa voisi päihittää kilpailijat.

Jo nyt he järjestävät esimerkiksi tapahtumia kaupan pihamaalla. Ne keräävät kyläläiset yhteen.

– Kyläkauppa on osa yhteisöä.