Korvaton Muumi-muki kerää hypistelijöitä rompetorilla
Myyntipöytiä toisensa vieressä. Pulloa ja purnukkaa uutta omistajaa odottamassa.
Sarjakuvalaatikolla haalareihin pukeutunut mies käy läpi puolimetristä pinoa vanhoja lännen pokkareita.
– Ei tässä ole niitä Tex Willereitä, jotka minulta puuttuvat. Pitää mennä Helsinkiin, sieltä niitä löytyy, Timo Lehmunen huokaa.
Kuusankosken mies on Nurmeksen elokuisella rompetorilla esittelemässä vanhaa höyrymobiilia, mutta käy samalla juoksujalkaa tarkistamassa, mitä myyjillä on tällä kertaa kaupan.
Keräilijä ei jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä, kun niitä puuttuvia sarjakuvalehtiä etsitään.
– Viime syksynä aloitin keräämisen ja vielä minulta puuttuu 46 lehteä. Tähän mennessä niitä on painettu 714 kappaletta. Nuorena miehenä keräsin Kalle-Kustaa Korkkeja ja Pekka Lipposia. Ne minulla olikin kaikki, Lehmunen toteaa.
Yksittäiset esineet eivät ole kalliita, mutta kun kokoelma käsittää satoja kappaleita, niin rahaa harrastukseen palaa. Ja kun samoilla apajilla liikkuu muitakin, niin harvinaisimpien kappaleiden hinnat tahtovat nousta.
– Parasta tässä on se etsiminen. Käyt läpi lehtipinoa ja etsit juuri niitä puuttuvia lehtiä. Hinnat vain tahtovat nousta, kun näillä rompetoreilla käy nykyään niin paljon väkeä, harmittelee Lehmunen.
Lomonosovin pienet eläinfiguurit ovat viime aikoina käyneet hyvin kaupaksi. Niitä kysytään tällä hetkellä paljon.
kuusamolainen Jari Kylli
Kuusamolainen Jari Kylli kiertää pääasiassa kesäaikaan Itä- ja Pohjois-Suomen rompetoreja asuntoautollaan. Myytävää löytyy joka lähtöön. Sarjakuvia, lasisia käyttöesineitä, LP-levyjä, keramiikkaa ja tietenkin niitä Muumi-aiheita.
– Minä olisin tehnyt tänä kesänä jo ison tilin, jos olisin saanut euron joka kerrasta, kun ihmiset ovat tätä mukia hypistelleet. Jos tässä muumimukissa olisi korva paikallaan, niin hintalapussa olisi ainakin nolla lisää, Kylli toteaa aikojen saatossa kolhiintunutta mukia esitellessään.
Aika ajoin joku tuotteista nousee kysynnän aallonharjalle.
– Lomonosovin pienet eläinfiguurit ovat viime aikoina käyneet hyvin kaupaksi. Niitä kysytään tällä hetkellä paljon, Jari Kylli toteaa.
Vuosien saatossa myyntipöydän ääressä erilaiset asiakastyypit ovat tulleet tutuksi.
– Osa asiakkaista etsii esimerkiksi jotain tiettyä Arabian astiaa, jos kuppi tai lautanen on mennyt rikki. Osa sitten taas tykkää kierrellä myyntipöytiä ja ostaa tavaroita hetken mielijohteesta. Myös hyväkuntoisia käyttöesineitä etsitään, Kylli kertoo.
Kun myyntitiskillä silmään osuu tuttu esine lapsuudesta, se herättää positiivisia mielikuvia. Vaikka tuntia myöhemmin ostos voi tuntua turhalta, juuri tuolla hetkellä se tuntuu hyvältä kaupalta.
– Kun näet lapsuudesta tutun esineen, niin ajattelet, että hei minä tunnistan tämän. Esimerkiksi kaupunkiympäristöön muuttaneilla on ehkä kaipuuta omaan lapsuuteen ja halutaan synnyttää ympärille sitä ilmapiiriä tuttujen esineiden myötä, museologian yliopistonlehtori Nina Robbins arvioi.
Tavallinen käyttöesine voi olla satojen vuosien päästä aarre. Näin on käynyt esimerkiksi sukelluspuku Raahen Wanhalle Herralle, joka tosin löytyy rompetorin sijasta Raahen museosta.
– Siinä on ollut merikapteenilla silmää tulevaisuuden suhteen tai sitten erittäin läheinen suhde sukelluspukuun, kun hän on sen päättänyt tuleville sukupolville säilyttää, Robbins kehaisee.