Keskusta ja perussuomalaiset taistelevat vaaleissa pienten kuntien sieluista – Suomenmaa vieraili pitäjässä, jossa kahtiajako on ollut arkea vuosia

Reportaasi

Tämä vaalikausi on ollut haasteellinen, huokaavat Jouni Koskinen ja Helinä Tuomela kuin yhdestä suusta.

Istumme Kaustisen pimeän kunnantalon neuvotteluhuoneessa. Koskinen nostaa pöydälle Airamin punavalkoisen termospullon ja munkkipussin. Käytävässä olisi kahviautomaatti, mutta siihen ei voi nyt luottaa.

– Se ei ole ollut käytössä, kun talo on ollut kiinni, mies selventää.

On toukokuu, ja koronaepidemia on hiljentänyt kunnantalon, mutta emme ole paikalla sen vuoksi. Tarkoituksemme on puhua kuntapolitiikasta, keskustasta ja perussuomalaisista.

Kaustinen on hieman yli 4 000 asukkaan vireä kulttuuripitäjä Keski-Pohjanmaalla. Käytännössä pitäjässä ei ole kuin kaksi puoluetta. Viime kuntavaaleissa keskusta ja perussuomalaiset keräsivät yhteensä 86 prosenttia äänistä – edellisissä vaaleissa yli 90 prosenttia.

Kaksinapaisuus leimaa päätöksentekoa, eikä yhteiselo ole aina auvoisaa.

Koskinen ja Tuomela edustavat Kaustisen kunnanhallituksessa enemmistöä eli keskustaa. Kengissä on aika monta kiveä.

– Perussuomalaiset syyttävät meitä koko ajan ryhmäpäätöksistä. Olen ollut mukana 20 vuotta, ja keskusta on tehnyt sinä aika sellaisen kerran, Koskinen aloittaa.

– Ja sekin oli sellainen, joka ei sitten pitänyt, Tuomela täydentää.

Muunlaisiakin syytöksiä lentelee. Kaksikkoa sieppaa muun muassa se, että perussuomalaiset väittävät virkamiesten esityksiä keskustan esityksiksi. Ja sekin pännii, että keskustelu ryöpsähtää usein asiattomuuksiin.

Perussuomalaisilla on jo SMP:n ajoista lähtien ollut vahva asema pitäjässä.

Edellisellä valtuustokaudella Kaustinen oli Suomen perussuomalaisin kunta. Viime eduskuntavaaleissa kunnasta valittiin oma kansanedustaja, myyntineuvottelija ja sosiaalisen median näkyvä persoona Mauri Peltokangas, joka kahmaisi enemmän ääniä kuin SDP:n entinen puheenjohtaja Jutta Urpilainen.

Ikkunan sälekaihtimien välistä kajastavat auringonsäteet raidoittavat huoneen. Keskustalaiset ovat lähteneet ja tilalla istuvat perussuomalaiset Marko Rahkonen, Urpo Myllymäki ja Tina Lindskog.

Kolmikkoa ei tarvitse houkutella kertomaan tilanteesta. 

– Tämä vaalikausi on ollut hirveän raskas. On yksi lysti mitä mieltä me olemme, keskusta sen päättää, kunnanhallituksen jäsen Lindskog kiteyttää.

Perussuomalaisten mielestä keskustalaiset jyräävät päätökset läpi.

– Usein vierestä kuuluu, että on tosi hyvä idea ja näytetään peukkua, mutta kun äänestään, tulos onkin aivan toinen, Rahkonen hämmästelee.

Suomessa oli viime kuntavaalien jälkeen 295 kuntaa, joista 95:ssä on jollain ryhmällä ehdoton enemmistö valtuustopaikoista. Se on noin kolmasosa kaikista kunnista.

Itä-Suomen yliopiston kuntajuridiikan professori Asko Uoti sanoo, että tällaista tilannetta ei voi pitää hyvänä pitkään jatkuvana, sillä se voi tehdä kunnan kehittämisestä hyvin staattista, jopa muutoskielteistä.

– Ilman vähemmistön äänen kuulemista demokratian ihanne ei toteudu, Uoti toteaa.

Professorin mukaan tällaisten kuntien päätöksentekoprofiili voi olla hyvin hauras. Suurimman puolueen johtoasemissa olevilta luottamushenkilöiltä kysytään vastuullisuutta ja herkkää korvaa.

Ongelmia tulee, kun vallanvaihdon periaate ei toteudu: samat puolueet ja jopa henkilöt ovat pitkään vallassa – ja toiset eivät koskaan. Vaarassa on siten myös kansalaisten perustuslaillisten osallistumisoikeuksien toteutuminen.

Iso osa ehdottoman enemmistön kunnista on keskustan hallussa.

Viime kuntavaaleissa keskusta sai yli 70 prosenttia kaikista äänistä neljässä kunnassa: Merijärvellä, Reisjärvellä, Perhossa ja Lumijoella.

Yli puolet äänistä keskusta sai kaikkiaan 56 kunnassa: Pyhännällä, Halsualla, Kyyjärvellä, Posiolla, Siikalatvalla, Miehikkälässä, Pyhäjoella, Kannuksessa, Puolangalla, Evijärvellä ja niin edelleen.

Vaalivoittajalla kokoomuksella on määräenemmistö vain yhdessä kunnassa: Pyhärannalla.

RKP:llä on määräenemmistö kymmenessä kunnassa, jotka kaikki sijaitsevat ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Lisäksi Kärkölässä sitoutumaton Kärkölä-ryhmä sai viime vaaleissa yli puolet äänistä.

Usealla puolueella ei ole ehdotonta enemmistöä yhdessäkään kunnassa. Tähän leiriin kuuluvat perussuomalaiset, SDP ja vihreät.

Perussuomalaisten puoluesihteeri Simo Grönroos kertoo, että keskustavetoisissa kunnissa keskustalaiset tekevät selväksi, että päätökset ovat heidän käsissään.

– Kautta linjan tätä kuulee. Keskustalaisilla ei ole tarvetta tehdä yhteistyötä muiden puolueiden kanssa.

Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen näkee asiat hyvin toisin. Pirkkalaisen korviin ei ole kantautunut mitään erityisiä ongelmia keskustalaisista kunnista. Ennemminkin yhteydenotot liittyvät haastavaan kuntatalouteen, muuttotappioon tai palvelurakenteen sopeuttamiseen kuin päätöksenteon ongelmiin.

Pirkkalainen tulkitsee, että perussuomalaisten äänekäs kritiikki ja uho liittyvät haluun päästä valtaan.

– Perussuomalaisten koko toiminta perustuu populismiin. Keskusta halutaan ajaa alas moittimalla, hän pohtii.

Pirkkalainen muistuttaa, että keskustalaiset ovat kunnissa demokraattisesti valittuja päättäjiä. Kuntalaiset ovat äänestäneet heidät käyttämään valtaa, ja sitä pitäisi kunnioittaa. 

Keskustan puoluesihteeri ei allekirjoita väitettä siitä, että keskusta jotenkin jyräisi tai muodostaisi “keskustamafian”.

– Päinvastoin. Olen ollut oikein ylpeä siitä, että monissa vahvoissa keskustakunnissa keskustalaiset ovat vaalien jälkeisissä neuvotteluissa antaneet lautakunta- ja muita vastuupaikkoja muille puolueille enemmän kuin vaalitulos olisi oikeuttanut. Se on osa keskustalaista DNA:ta, hän selventää.

Pirkkalainen kertoo myös, että puolueessa on koulutettu ja ohjeistettu valtuutettuja avoimuuteen ja vastuulliseen päätöksentekoon. Yksittäisten kuntien tilanteeseen hän ei halua ottaa kantaa.

Mutta palataan Kaustiselle.

Keskustan Koskinen on kunnanhallituksen puheenjohtaja. Hän sanoo suoraan, että on pahin mahdollinen tilanne, jos kunnanhallituksessa on kaksi isoa ryhmää. Kaustisella niin oli viime kaudella, kun keskustalaisia oli viisi ja perussuomalaisia neljä. 

– Olivat puolueet mitkä tahansa, silloin on aina se tilanne, että toinen on puolella ja toinen vastaan, Koskinen sanoo.

Tällä hetkellä hallituksessa on kuusi keskustalaista, kaksi perussuomalaista ja demari.

– Alkuaikoina yritimme puhua asioista, mutta nyt mennään melkein poikkeuksetta niin, että äänestämme, että pääsemme eteenpäin.

Kunnanvaltuuston puheenjohtaja, keskustan Antti Mäkelä ei halua maalata kuntapolitiikasta liian synkkää kuvaa.

– Olemme saaneet tehtyä päätöksiä, mutta joidenkin asioiden ympärille on syntynyt jakolinjoja, koska meillä on kaksi kohtalaisen voimakasta ryhmää. Minusta on turha ylikorostaa erimielisyyksiä, hän kiteyttää.

– Enemmän on niitä asioita, joita on viety konsensuksella eteenpäin, hän jatkaa.

Mutta mistä Kaustisella sitten riidellään?

Tällä kaudella listoilla on ollut joitakin kuohuttavia päätöksiä, kuten musiikkilukion rakentaminen sekä laskettelurinteen avustaminen. 

– Fakta on, että kassan pohja on näkynyt jo kauan aikaa, eikä meillä olisi varaa tehdä oikein mitään. Meidän ongelmamme on se, että meillä ei ole rahaa, Mäkelä toteaa.

Keskusta ja perussuomalaiset ovat suhtautuneet rahan käyttöön eri tavalla. Keskustassa on esimerkiksi nähty, että investointeja koulutiloihin on pakko tehdä, jotta kunnan kehitys ei ottaisi takapakkia ja vältettäisiin näivettymisen tie. Perussuomalaisten mukaan taloudenpidossa pitää lähteä siitä, mihin on varaa.

Kaustinen tunnetaan kansanmusiikista ja kulttuurista, mutta siitä on tullut kuntapolitiikassa jatkuvan köydenvedon aihe. Keskustalaisten mukaan kulttuuri kuuluu kuntaan. Perussuomalaiset näkevät, että sen tukemista pitäisi katsoa nykyistä tasapuolisemmin.

Viime kuntavaalien alla roihahti kohu, kun eräs perussuomalainen ehdokas käytti MTV:n uutisissa tanhua synonyymina kaikelle taiteelle ja kutsui Kansantaiteenkeskusta perunakellariksi.

Erimielisyydet näkyvät valtuuston kokouksissa, jossa perussuomalaiset hallitsevat ilmatilaa.

Perussuomalaiset arvioivat, että ilman heitä kokoukset kestäisivät 15 minuuttia, koska kukaan keskustalainen ei puhu mitään.

– Puoliammattilaisille poliitikoille asiat ovat usein tuttuja, mutta kuntalaisille se voi olla ensimmäinen kosketus siihen asiaan. Siksi on tosi tärkeä puhua, Rahkonen perustelee.

Keskustalaiset kertovat saavansa asiasta myös palautetta: Miksi he ovat hiljaa, vaikka kuinka solvataan? 

Keskustalaisten mukaan he ovat oppineet, että mopo karkaa aina, vaikka kuinka yrittäisi nätisti. Jos jotain puhuu, tulee vain haukutuksi. Siksi on parempi olla hiljaa.

– Ei siitä keskustelemisesta ole mitään hyötyä. Se lopputulos tiedetään, Tuomela avaa.

Joissain kunnissa on tehty niin sanottuja valtuustosopimuksia, joissa käydään läpi työskentelyn pelisäännöt. Sopimukseen voidaan kirjata muun muassa työtavat ja käyttäytymiskoodit. 

Kaustisella sellaista ei ole pitkään aikaan tehty. Viime valtuustokaudella sääntöjä pohdittiin porukalla monta iltaa tuloksetta. Puolueet eivät löytäneet sopimukseen yhteistä sisältöä.

– Mietimme myös, että jäävätkö sellaiset vain tyhjäksi sanahelinäksi, valtuuston puheenjohtaja perustelee.

Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mäkelä muistuttaa, että konsensusta ei välttämättä tarvitse edes löytyä, sillä eri poliittisissa ryhmissä asiat nähdään eri tavalla.

Sitähän politiikka on: vastakkaisten mielipiteiden sovittamista yhteen. Paikkakunnalla, jossa on käytännössä vain kaksi isoa puoluetta, eteen tulee haasteita: ei oikein ole ketään, kenen kanssa tehdä kompromisseja.

Vanhan sanonnan mukaan politiikassa riitelevät asiat, eivät ihmiset. Pienissä kunnissa asioista tulee kuitenkin helposti henkilökohtaisia – ja niihin kietoutuu vanhoja konflikteja, ystävyys- ja sukulaissuhteita ja ties mitä muita kerrostumia.

Sekä perussuomalaisten että keskustan leiristä kerrotaan, että myös Kaustisella asiat henkilöityvät.

– On mennyt sellaiseksi. Kaikki jää lojumaan ja mitään muuta ei saada tehtyä kuin uutta rakentamista, perussuomalaisten Lindskog sanoo.

– On ollut sellaistakin, että kun joku tietty henkilö avaa suunsa, hänen kimppuunsa hyökätään heti, keskustan Koskinen kertoo.

Valtuuston puheenjohtaja näkee kuitenkin, että henkilöiden väliset suhteet eivät estä päätöksentekoa.

– Haluan uskoa, että ei meillä sellaista ole.

Kaustisella kaikki tuntuvat olevan sitä mieltä, että jotenkin hommaa pitäisi muuttaa. Vastakkainasettelu pitäisi haudata.

Perussuomalaiset kaipaavat lisää avoimuutta – ja sitä, että myös heidät otettaisiin mukaan valmisteluun.

– Että kerrottaisiin, mikä on se visio, eikä vain tuotaisi asioita eteen, että tämä on nyt tällä tavalla ja meillä oli tästä jo kokous viikko sitten, Rahkonen tuumaa.

– Avoimuuden lisäksi tarvitaan myös luottamusta, Lindskog jatkaa.

Keskustalaiset toivovat perussuomalaisilta yhteistyökykyä. 

– Suurimman osan kanssa sujuu ihan hyvin ja siellä on kasvamassa hyviä uusia kasvoja, Koskinen pohtii.

Valtuuston veturi lisäisi yhteisiä tilaisuuksia. Valtuusto kokoontuu nyt neljä viisi kertaa vuodessa, joten sen lisäksi voisi olla esimerkiksi epävirallisia tapaamisia.

Professori Uoti toivoo kuntapäättäjiltä vastuullisuutta ja avarakatseisuutta. Uotin mukaan valtapuolueen päättäjien pitäisi ajatella myös asioita, jotka ovat tärkeitä niille ihmisille, jotka eivät ole heidän äänestäjiään. Sillä tavalla kuntaan saadaan elinvoimaisuutta ja houkuttelevuutta.

– Tässä tilanteessa syntyy helposti negatiivinen kierre, joka ruokkii pikemminkin vähemmistöjen edustuksellisen aseman edelleen kaventumista kuin tilanteen tasapainottumista, eikä kierre palvele muuttohaluja kuntaan.

Yksittäisiäkin keinoja tilanteen parantamiseksi voisi olla. Professorin mielestä kuntasääntelyssä voitaisiin pohtia määräenemmistöpäätöksiin palaamista esimerkiksi talousarviopäätöksissä, vaikka sekään ei ole ongelmatonta.

Toiseksi esimerkiksi lautakuntien ja muiden puheenjohtajuudet voitaisiin jyvittää voimasuhteiden mukaan – samoin kuin lisätä valtuustosopimuksia.

Isompana muutoksena Uoti visioi kuntarakenteen mylläämistä. Laajaa väestöpohjaa edellyttävät asiat voitaisiin hoitaa suuremmissa aluekunnissa, mutta taajamakuntia voisi olla nykyistä enemmän.

– Isommat kunnat vähentävät sellaisia tilanteita, että yhdellä ryhmällä olisi ehdoton enemmistö, professori perustelee.

Kaustisella yhteiselo perussuomalaisten ja keskustalaisten kesken kuulostaa vähintäänkin haastavalta. Mikä kumma saa jaksamaan? 

Ensinnäkin kaikki ovat sitä mieltä, että lautakunnissa tai kunnan tytäryhtiöiden hallituksissa ongelmia ei niinkään ole. Niissä touhu on asiakeskeistä, politikointi sivussa ja kuntalaisten paras mielessä.

Toiseksi valtuusto- ja hallitustyöskentelyssä hyvät puolet peittoavat ikävät. 

Kaikilla on vilpitön halu tehdä töitä paremman Kaustisen eteen, keinot vain poikkeavat. 

– Moni asia on Kaustisella hyvin. Ikärakenne on tasainen, ei sellainen tatti kuin monella muulla kunnalla. Meillä on vireää toimintaa, paljon mahdollisuuksia ja hyvä imago, keskustan Koskinen luettelee.

Kokousten jälkeen juodaan yhdessä kahvit. On huumoriakin.

Myös hyvä henki oman puolueen sisällä ja yhteydet valtakunnan poliitikkoihin auttavat jaksamaan. Samoin kuin tunne siitä, että voi haastaa itseään ja oppia.

Seuraavat kuntavaalit järjestetään ensi keväänä. Kaustisella ehdokashankinnassa ei ole hötkyilty kummassakaan leirissä. Perinteisesti halukkaita on kyselty lakki kourassa vielä viimeisenä iltana.

Kukaan ei oikein uskalla ennustaa, miten puolueiden voimasuhteiden käy. Paljon riippuu ehdokashankinnasta – ja siitä kuka möhlii.

– Se on herkkää tällaisessa pienessä kunnassa. Sitä ei tarvitse paljoa sanoa väärin, niin se on siinä, keskustan Koskinen kertoo.

Eikä kampanjoinnilla ole kiire. Kaikki tuntevat kaikki.

– Täällä on niin kateellista porukkaa, että eniten ääniä saa se, joka mainostaa vähiten, vaalimenestyksen resepti kuuluu.

Reportaasi on julkaistu alunperin Suomenmaan kuukausilehdessä 6/2020. Lehden voit tilata täältä.