Kaavavalituksia ei tehtailla kiusallaan – "Yllättävä liito-oravalöytö" onkin myytti, sanoo tuore tutkimus
Kaavavalitukset ovat lähes kauttaaltaan asiallisia, ja niitä tekevät pääosin kaava-alueen asukkaat, maanomistajat, naapurit tai lähialueen asukkaat, sanoo tuore tutkimus.
Ympäristöministeriön tilaamassa tutkimuksessa käytiin läpi 169 hallinto-oikeuspäätöstä ja niihin liittyvät valitukset sekä haastateltiin tuomareita kaikista hallintotuomioistuimista.
Hallintotuomarit näkivät, että valituksissa on pääsääntöisesti asialliset perusteet, ja kiusallaan hankkeiden jarruttamiseksi tehdyt valitukset ovat hyvin harvinaisia.
Tulos on lähestulkoon päinvastainen kuin vain noin vuosi aiemmin tehdyssä Rakennusteollisuus RT:n, Elinkeinoelämän keskusliiton ja muun muassa kiinteistösijoittajia edustavan RAKLIn tilaamassa selvityksessä.
Vuonna 2018 tehty kyselytutkimus päätyi siihen, että kaavavalitus pitkittää kaavoitusprosessia kunnissa keskimäärin yli vuoden, ja yhdeksän kymmenestä kaavoittajasta on törmännyt haitanteko mielessä tehtyihin valituksiin.
Kyselyyn vastasi 173 kaavoituksen ammattilaista eri kunnista.
Tulokseksi saatiin myös, että joka kolmas valittaja on muu kuin asianosainen.
Mielikuvissa siis se kilometrien päässä asuva muutoksen jarru, joka nyt vain haluaa estää mielestään liian korkean tornitalon tai maiseman pilaavan tuulivoimalan rakentamisen.
Edellisen selvityksen tilanneet tahot näkevät kaavavalitukset luonnollisesti ongelmana, sillä ne viivästyttävät hankkeita ja aiheuttavat merkittäviä kustannuksia. Esimerkiksi Rakennusteollisuus ja EK haluaisivat rajata valitusoikeutta entisestään.
Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana valitusmaksuja jo korotettiin, ja hallinto-oikeuden kaavapäätöksestä edelleen valittaminen muutettiin luvanvaraiseksi.
Vaasan yliopiston julkisoikeuden emeritaprofessori Eija Mäkinen kävi ministeriön toimeksiannosta läpi hallinto-oikeuksien vuosien 2016–2017 asemakaavavalituksiin annetut hallinto-oikeuspäätökset ja kysyi hallinto-oikeuden tuomareilta, ovatko nämä törmänneet kiusantekomielessä tehtyihin tai aiheettomiin valituksiin.
Tuomareiden, kuten myös 169 kaavavalituspäätöstä läpi kahlanneen Mäkisen, näkemys on, että valitukset ovat lähes kauttaaltaan perusteltuja, vaikka suurin osa valituksista ei menestykään.
Mäkinen yllättyi tuloksesta itsekin.
– Oletin, että enemmän olisi helppoja valituksia, joista heti näkee, ettei tämä johda mihinkään. Mutta monet valitukset olivat yllättävän hyvin tehtyjä. Kaavat voivat joistakin näkökulmista olla vaikka kuinka huonoja, mutta eivät välttämättä lainvastaisen huonoja.
Hallinto-oikeustuomarit eivät Mäkisen mukaan pitäneet hylättyjäkään valituksia turhina, vaan päätökset olivat monta kertaa kiikun kaakun.
Lopputuloksen arviona viisi miinus on vielä hyväksyttävä, vaikka valittaja voi olla sitä mieltä, että kaava on nelosen arvoinen, Mäkinen sanoo havainnollistaen asiaa kouluarvosana-asteikolla.
Mäkisen analyysin mukaan yksityisistä valittajista kaikkiaan 92 prosenttia oli joko kaava-alueen asukkaita, maanomistajia, naapureita tai lähialueen asukkaita, joiden elämään kaavapäätöksellä on todellista vaikutusta.
Toisin sanoen suurin osa valittajista oli tutkimuksen mukaan asianosaisia, ei sivullisia kiusantekijöitä. Tähän lukuun ei ole otettu mukaan ympäristönsuojeluyhdistysten, asuinalueyhdistysten tai viranomaisten tekemiä valituksia.
– Kävin läpi, missä valittaja asui valituskohtaisesti suhteessa kaava-alueeseen sekä valituskirjelmän perusteet ja päätökset. Lähes kaikilla oli aivan selvä intressi.
emeritaprofessori Eija Mäkinen
Mäkinen varmisti asian käymällä päätökset läpi tarkkaan.
– Kävin läpi, missä valittaja asui valituskohtaisesti suhteessa kaava-alueeseen sekä valituskirjelmän perusteet ja päätökset. Lähes kaikilla oli aivan selvä intressi.
Ero kahden tutkimuksen tuloksille syntyy ainakin siitä, että vuoden 2018 selvityksessä määritelmät perustuivat kunkin kyselyyn vastanneen omiin käsityksiin.
Siinä ei määritelty tarkemmin sitä, mitä asianosaisella tarkoitetaan tai sitä, milloin valitus on turha tai jarruksi tehty. Toki myös tutkimusmenetelmä ja haastateltavien joukko oli erilainen.
– Usein koetaan, että valitus on tehty haitan aiheuttamiseksi. Haitan aiheuttaminen on kuitenkin näkökulmakysymys. Kun katsotaan valittajan näkökulmasta, niin valitukset on usein tehty myös haitan estämiseksi, Mäkinen sanoo.
Kun vastakkain pannaan tuhansien asuntojen uusi asuinalue suurine taloudellisine intresseineen ja vaikkapa luontoarvot, on tunteita herättävä konflikti valmis.
Joskus valitus voi myöhästyttää satojen miljoonien hanketta vuosilla, vaikka ei menisikään läpi. Ei siis ihme, että rakennusliikkeen edustaja päivittelee tilannetta lehtien sivuilla.
Joskus valittaminen kuitenkin osoittaa, että taloudelliset intressit ovat ohittaneet luonto- ja virkistysarvioiltaan merkittävän suojelualueen, tai että arvoja ei ole riittävästi selvitetty.
Tästä esimerkiksi käy Helsingin hallinto-oikeuden marraskuinen päätös, jossa hallinto-oikeus hylkäsi kahdeksan valituksen perusteella Helsingin, Vantaan ja Sipoon massiivisen asuinaluehankkeen yleiskaavan laittomana.
Syynä oli, että kaavan vaikutuksia Natura-alueen lintulajistoon ei ollut riittävästi poissuljettu.
Mäkinen näkee järjestelmän laillisuusvalvonnan tärkeänä, mutta harmittelee sitä, että julkisuuteen nousevat kaavoitusasioissa lähinnä räväköitä otsikoita aiheuttavat erikoiset jutut.
– Valitusjärjestelmän kokonaisuus ja hyödyt jäävät usein huomaamatta. Sillä (valitusjärjestelmällä) estetään epäasiallista hallintoa ja puututaan muun muassa esteellisyyskysymyksiin.
– Tällä kuntalaisen valitusoikeudellahan on yleinen merkitys, joka korostuu, kun valtion valvovan viranomaisen eli ely-keskuksen valitusoikeuksia on rajoitettu vain valtakunnallista ja maakunnallista merkitystä oleviin kaavoihin, Mäkinen sanoo.