Jalkapannasta ei ole säilöönoton korvikkeeksi, sanovat virkamiehet – "Jos henkilö leikkaa sen pois ja heittää järven pohjaan, siinähän se oli"
Jalkapanta tai muu tekninen valvonta sopisi huonosti hallitusohjelman kirjaukseen kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneiden seurannasta. Tämä on pääteltävissä sisäministeriön muistiosta, joka käsittelee kiisteltyä asiaa.
Hallitusohjelmaan on kirjattu, että ”säilöönotolle ja asumisvelvollisuudelle vaihtoehtoisena vähemmän rajoittavana ja yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisempana turvaamistoimena säädetään kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneen henkilön tekninen valvonta”.
Sisäministeriön muistion mukaan tekninen valvonta on rajoittavampaa kuin asumisvelvollisuus. Asumisvelvollisuudessa henkilö asuu tietyssä paikassa ja hänellä on mahdollisesti velvoite ilmoittautua tietyin väliajoin asumispaikassa.
Säilöönotto, joka on turvaamistoimista raskain ja viimeinen vaihtoehto, ei taas ole korvattavissa teknisellä valvonnalla, sillä esimerkiksi jalkapannasta tai matkapuhelimesta on mahdollista hankkiutua eroon.
– Eihän siihen jalkapanta auta kuin hetken aikaa. Jos henkilö leikkaa sen pois ja heittää järven pohjaan, siinähän se oli, toteaa sisäministeriön poliisiosaston osastopäällikkö Tero Kurenmaa STT:lle.
Tämän jälkeen voi kadota maan alle ja jäädä Schengen-alueelle elelemään.
Säilöön voidaan harkinnan mukaan ottaa kielteisen oleskelulupapäätöksen saaneita ulkomaalaisia, jotka ovat esimerkiksi syyllistyneet rikokseen tai joita epäillään rikoksesta.
Keskustelu jalkapannoista roihahti jälleen tiistaina, kun sisäministeri Maria Ohisalo (vihr.) kertoi ministeriön muistion loppupäätelmänä, että jalkapannat eivät palvelisi hallitusohjelmakirjausta tarkoituksenmukaisesti. Muistio on kirjattu helmikuulle.
Teknisen valvonnan tehokas käyttöönotto edellyttäisi Kurenmaan mukaan sitä, että poliiseilla olisi riittävät resurssit tavoittaa pantansa rikkonut irrottamista seuraavan hälytyksen jälkeen, jolloin pannan poistamisesta tulisi rikosseuraamus.
Kurenmaan mukaan sisäministeriön arvio koskee teknistä valvontaa yleisesti, ei pelkästään jalkapantoja.
Arvioidaanko jalkapanta ja matkapuhelin yhtä rajoittaviksi valvontamuodoiksi?
– Tietysti tekninen muoto ratkaisee. Kännykkä on rajoittava, mutta mitä teknistä valvontaa se on, jos jättää sen kotiin? On kyseenalaista, kuinka tehokas se on.
Maahanmuuttoviraston karkeissa arvioissa jalkapantajärjestelmän rakentaminen ja ylläpito maksaisivat noin 6,5 miljoonaa euroa vuodessa. Arviossa ei ole mukana henkilöstökuluja. Maahanmuuttovirasto ei ole arvioinut matkapuhelinvalvonnan hintaa.
– Hintaa tulee sillekin, ja matkapuhelimiin liittyy suuria käytännön ongelmia, sanoo Maahanmuuttoviraston vastaanottoyksikön johtaja Pekka Nuutinen STT:lle.
Nuutinen sanoo, että mielikuvatasolla teknisellä valvonnalla voidaan helposti ratkaista monet avoimet kysymykset, mutta ”poliisin muistio kuvaa hyvin sitä, että käytännössä se ei ehkä ihan näin tulisi menemään”.
Jalkapantavalvonnasta on ollut hallituksen sisällä ristiriitaa pitkin matkaa. Asia on ollut vihreille vaikea, kun taas keskusta on sitä kannattanut.
Pääministeri Sanna Marin (sd.) kommentoi Säätytalolla toimittajille keskiviikkona, että asia käsitellään hallituksessa varmasti ”syksymmällä”.
Ohisalo sanoi, että hallitus etsii yhdessä parhaat keinot siihen, että ylipäätään tiedetään, keitä maassa on.