Iranin ydinsopimus tuli ja meni – tilanne on asiantuntijoiden mukaan entistä pahempi
Lauantain piti alun perin olla tärkeä rajapyykki Iranin ydinohjelmaan liittyvässä diplomatiassa. 18. lokakuuta 2025 tuli kuluneeksi 10 vuotta Iranin ydinsopimuksen voimaan astumisesta. Tämän piti olla se päivä, kun sopimukseen sisältyvä pakotteiden uhka raukeaa, ja asia katsotaan YK:n turvallisuusneuvostossa loppuun käsitellyksi.
Toisin kävi. Yhdysvallat vetäytyi sopimuksesta jo vuonna 2018, ja Iran lakkasi vähitellen noudattamasta sopimuksen kirjauksia. Kun 10 vuoden takaraja alkoi tänä vuonna häämöttää, sopimuksessa mukana olevat Euroopan maat eli Britannia, Ranska ja Saksa (E3) aktivoivat sopimuksessa olleen pakotteiden palautusmekanismin. Syyskuussa kaikki YK:n Iranin vastaiset pakotteet, jotka ydinsopimus oli poistanut, astuivat taas voimaan.
Kaikki tämä tarkoittaa sitä, että ydinsopimus on käytännöllisesti katsoen kuollut ja kuopattu. Ollaanko nyt siis samassa tilanteessa kuin ennen sopimuksen solmimista vuonna 2015?
Asevalvontaan erikoistuneen Maanpuolustuskorkeakoulun dosentin Katariina Simosen mukaan vastaus on ei.
– Emme ole mitenkään samanlaisessa tilanteessa. Tilanne on paljon huonompi, Simonen sanoo STT:lle.
Hän huomauttaa, että vuoden 2015 sopimusta edelsi vuosien pohjustus ja diplomaattinen ponnistelu. Pelkästään se, että Yhdysvaltain ja Iranin edustajat voivat istua samassa neuvottelupöydässä, vaati pitkän pohjatyön.
– Tässä ei ole nyt sellaista pohjustusta, ja lähtöasetelmat ovat hyvin erilaiset.
Iranin ydinsopimuksen (Joint Comprehensive Plan of Action, JCPOA) solmivat vuonna 2015 Iranin kanssa YK:n turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsenmaata eli Yhdysvallat, Venäjä, Kiina, Britannia ja Ranska, sekä Saksa. Sopimuksessa YK:n pakotteista Irania kohtaan luovuttiin sillä ehdolla, että Iran suostuu rajoittamaan ydinohjelmaansa.
Brittiläisen Chatham House -ajatushautomon vanhempi tutkija Marion Messmer katsoo Simosen tavoin, että tilanne on nyt vaikeampi kuin ennen ydinsopimuksen solmimista. Vastaavien neuvottelujen aikaansaaminen olisi nyt paljon hankalampaa.
– Suuri ero on se, että JCPOA:n neuvottelujen aikana kuusi maata veti käytännössä yhtä köyttä Irania vastaan, Messmer sanoo STT:lle.
– Nyt asetelma on paljon monimutkaisempi.
Syitä tilanteen hankaluuteen on monia. Vuonna 2015 Venäjä käytti hyviä suhteitaan Iraniin hyväkseen neuvottelujen edistämiseksi. Nyt vastaavaa olisi Messmerin mukaan vaikea kuvitella.
Venäjän ja lännen suhteet ovat pohjamudissa Ukrainan sodan takia, ja vastaavasti Venäjän ja Iranin suhde on lähentynyt, kun Venäjä on sodan aikana hyötynyt iranilaisesta lennokkiteknologiasta.
Yhdysvallat puolestaan vetää presidentti Donald Trumpin alaisuudessa omaa linjaansa, joka on usein ristiriidassa Euroopan valtioiden pyrkimysten kanssa.
– Yhdysvallat haluaa oman diilin. Eli ei haeta tällaista monenkeskistä diiliä, Simonen arvioi.
Tarve diplomaattiselle ratkaisulle Iranin ydinohjelmaan ei ole Messmerin mukaan kadonnut mihinkään. Voisiko Iran sitten palata neuvottelupöytään esimerkiksi vain Yhdysvaltojen kanssa? Keväällä Yhdysvallat ja Iran kävivät muutaman neuvottelukierroksen, mutta diplomatia kariutui kesäkuussa kun Yhdysvallat ja Israel pommittivat Iranin ydinlaitoksia.
Toistaiseksi paluu neuvotteluihin tuntuu Messmerin mielestä kaukaiselta ajatukselta. Iran ei ole ollut halukas yhteydenpitoon Yhdysvaltojen kanssa kesäkuun iskujen jälkeen.
– E3-maat (Britannia, Ranska ja Saksa) yrittivät toimia välittäjinä, mutta käynnistettyään pakotteiden palautusmekanismin ne käytännössä menettivät uskottavuutensa välittäjinä Iranin silmissä, Messmer sanoo.
Myös Simonen arvioi, että Euroopan maiden aktivoima pakotteiden palautus teki hallaa diplomatialle.
– Tämä ei auta tuomaan Irania neuvottelupöytään.
Simosen pelkona on, että Iran lopulta päättää jättää kansainvälisen ydinsulkusopimuksen ja tulla ydinasevaltioksi. Jos Iran tekisi niin, se seuraisi Pohjois-Koreaa, joka vetäytyi sopimuksesta 2003. Messmerin mukaan Pohjois-Korean esimerkki on motivoinut Iranin ydinaseohjelmaa.
– Pohjois-Koreaan kohdistuu järeitä pakotteita, mutta hallinto on edelleen pystyssä. Heitä vastaan ei ole hyökätty sen jälkeen kun he hankkivat ydinaseita.
Jos neuvotteluihin joskus päästään, voisi kuopatun ydinsopimuksen sisältöä Simosen mielestä hyödyntää mahdollisessa tulevassa diilissä.
– Se toimi hirveän hyvin. Se oli erittäin kehittynyt asevalvontasopimus. Kansainvälisellä atomienergiajärjestöllä IAEA:lla oli erittäin kattava ja asevalvonnan kielellä intrusiivinen eli syvälleluotaava läsnäolo siellä, ja se kävi Iranille, Simonen sanoo.
– Oli hirveän sääli, että Yhdysvallat vetäytyi.
Nykytilanne onkin tutkijoiden mielestä vaarallinen.
– Olemme menettäneet näkymän tilanteeseen Iranissa. IAEA:lla oli erittäin tärkeä rooli, he tarjosivat läpinäkyvyyttä ja riippumatonta arviointia Iranin tilanteesta. Se loi yhteiset faktat, Messner katsoo.