Hoitajamitoituksen laskentatavalle pyyhkeitä lausuntokierroksella – "ei ole kaikilta osin ymmärretty, mitä ollaan säätämässä"
Hallituksen kaavailemassa hoitajamitoituksessa on ilmennyt uusia pulmia.
Lausuntokierroksella monen tahon huomio on kiinnittynyt siihen, että esitysluonnoksessa hahmoteltu tapa laskea henkilöstömitoituksen toteutumista on epäselvä tai monitulkintainen.
Laskentatavan toimivuus on olennaista sen kannalta, että suunniteltu 0,7:n hoitajamitoitus todella toteutuu vanhusten ympärivuorokautisessa hoivassa.
Tavan olisi hyvä olla myös valtakunnallisesti yhtenäinen, jotta hoivakotien tilanteita pystyttäisiin vertailemaan.
0,7:n mitoitus tarkoittaisi käytännössä sitä, että jokaista kymmentä hoidettavaa kohti olisi seitsemän työntekijää.
Henkilökunnan riittävän määrän seuraamista monimutkaistaa se, että mitoitukseen luettavat työtehtävät on eritelty tarkkaan.
Yksittäisen työntekijän työajasta osa voi mennä mitoituksessa huomioitavaan välittömään asiakastyöhön ja osa taas mitoituksen ulkopuoliseen, välilliseen työhön.
Esimerkiksi Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymän mukaan voi olla vaikeaa laskea välilliseen työhön kuluvaa aikaa.
– Välillisiin tehtäviin kuluva aika voi vaihdella eri päivinä ja eri vuoroissa. Vastuuhenkilöt ja valvonnan vastuuhenkilöt tulevat tarvitsemaan tähän koulutusta ja ohjausta.
Osin tämän jaon vuoksi mitoituksen seuranta vaatisi käytännössä paljon käsin tehtävää työtä, mikä taas lisää hallinnollista työtä. Moni lausunnonantaja kaipaa yhtenäistä järjestelmää ja tiedonkeruun automatisointia.
– Tällä hetkellä tietotekniset ratkaisut eivät välttämättä tue suunnittelua siltä osin, kun mitoitukseen lasketaan vain osa tietyn työntekijän työpanoksesta, Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymä huomauttaa lausunnossaan.
Esitysluonnoksen mukaan mitoitus laskettaisiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n määrittelemän laskentakaavan mukaisesti.
Tästä huolimatta moni lausunnonantajista kaipaa tarkempaa selvyyttä siihen, mikä olisi lopullinen tarkkailujakso, eli seurattaisiinko henkilöstömitoitusta esimerkiksi kolmen viikon jaksoissa, viikkotasolla vai jopa päivittäin.
THL on käyttänyt Vanhuspalvelujen tila -seurantatutkimuksessaan tarkkailujaksona viikkoa.
Epäselvyydet laskentatavassa herättävät kysymyksiä siitä, kuinka paljon uutta työvoimaa lopulta tarvittaisiin mitoituksen toteuttamiseen.
Helsingin kaupungin lausunnossa huomautetaan, että jos tavoitteena on toteuttaa vaadittu mitoitus päivittäisellä tasolla, lisähenkilöstöä tarvitaan huomattavasti arvioitua enemmän.
– Vaikuttaa siltä, että lakiluonnosta laadittaessa ei ole kaikilta osin ymmärretty, mitä ollaan säätämässä, Helsingin kaupunki kirjoittaa.
– Laskentatavasta riippuen yksistään Helsingin lisätarve voi olla 1 000 1 200 henkilöä, vaikka laskelmissa oli esitetty koko Uudellemaalle ainoastaan 923 henkilön lisätarvetta.
Sosiaali- ja terveysministeriön aiemman arvion mukaan mitoituksen toteuttamiseen tarvittaisiin nykytasolla ainakin 4 400 uutta työntekijää.
Esitysluonnoksessa ennakoidaan, että vuonna 2025 lisähenkilöstön tarve olisi kaikkiaan 5 300 työntekijää.
Työntekijöiden saatavuus on herättänyt laajaa huolta. Pulaa pyritään ratkomaan muun muassa koulutusmahdollisuuksien lisäämisellä.
Lausunnoissa nostettiin esiin, että koulutuksen lisäksi on huolehdittava myös hyvistä työoloista sekä riittävästä palkkauksesta. Hoiva-avustajien koulutukseen kaivataan valtakunnallista yhtenäisyyttä.
Uuden hoitajamitoituksen toteuttamisen on arvioitu maksavan vuositasolla noin 230 miljoonaa euroa.
Kuntatyönantajat KT kirjoittaa lausunnossaan, että kustannukset voisivat olla 256 miljoonaa euroa. KT huomauttaa, että lisäkustannuksia voi syntyä koulutuspaikkojen lisäämisestä sekä mitoituksen seurantaan tarvittavista tietojärjestelmistä.
Viimetalvisen hoivakotikohun keskiössä ollut hoivayhtiö Attendo huomauttaa, että mitoituksen taloudelliset kustannukset on arvioitu alakanttiin yli sadalla miljoonalla eurolla.
Attendon mukaan rahaa tarvittaisiin vähintään 330–350 miljoonaa euroa.
Kysymyksiä rahojen riittävyydestä on esitetty pitkin syksyä.
Pääministeri Antti Rinne (sd.) myönsi syyskuussa, että tällä vaalikaudella ei saada 4 000:ta hoitajaa ja lääkäriä lisää. Syynä on Rinteen mukaan se, että rahaa ei ole riittävästi.
Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) on kuitenkin moneen kertaan vakuutellut, että rahoitus riittävän henkilökunnan palkkaamiseen turvataan.
– Siinä vaiheessa, kun siirtymäaika päättyisi, valtiontalouden ponnistusten on oltava kunnossa ja rahojen oltava järjestäjillä, Kiuru kommentoi lokakuussa.
Henkilöstömitoituksen arvioidaan tulevan voimaan ensi vuoden elokuussa. Ehdotukseen kuuluu pitkä siirtymäaika, joka kestäisi vuoden 2023 aprillipäivään.
Hallituksen tavoitteena on viedä lakiesitys eduskuntaan tämän vuoden aikana.
Lausuntokierros päättyy perjantaina. Keskiviikkoiltapäivään mennessä tulleissa lausunnoissa nostettiin esiin myös mitoituksen myönteisiä puolia.
Moni pitää työtehtävien tarkkaa erottelua ja eri henkilöstöryhmien huomioimista pääosin hyvänä asiana. Esimerkiksi Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super kehuu kirjausta.
– Jatkossa koulutetulle hoitohenkilökunnalle jää aikaa koulutusta vastaavaan hoitotyöhön. Tällä saadaan nostettua hoidon laatua, joka on merkityksellistä asiakkaiden inhimillisen elämän kannalta, liitto kirjoittaa lausunnossaan.
Osa lausunnonantajista kuitenkin huomauttaa, että pelkkä mitoitus ei välttämättä takaa hoivan laatua. Muun muassa Järvenpään kaupunki haluaisi, että palveluille määriteltäisiin laatutaso.