Hamasia johdetaan sekä Gazan sisältä että maanpaosta – johtajien rikkaudet on nyhdetty alueen tunneleista
Gazaa hallitsevan äärijärjestö Hamasin raaka terrori-isku Israeliin 7. lokakuuta teki Hamasin johtajien tuhoamisesta Israelille tärkeän tavoitteen. Hamasilla ei kuitenkaan ole yhtä selkeää johtohahmoa, jonka surmaaminen hajottaisi järjestön rivit.
Israel on jo vuosien ajan pyrkinyt eliminoimaan järjestön johtajia, mutta useimmat heistä ovat pysytelleet hengissä.
Osa Hamasin johdosta on maanpaossa, mikä tekee heistä vaikeampia kohteita Israelin asevoimille. Esimerkiksi Hamasin kokonaisjohtajana pidetty järjestön poliittisen siiven johtaja Ismail Haniya, 61, on asunut viime vuodet Gazan ulkopuolella.
Tiistaina Israel kertoi räjäyttäneensä Hamasin kakkosmiehenä pidetyn Saleh al-Arurin kodin Aruran kylässä Länsirannalla. Aruri, jota Israel syyttää monien terrori-iskujen suunnittelusta, elää nykyään maanpaossa Libanonissa.
Israelin asevoimat sanoi niin ikään tiistaina tappaneensa yllätyshyökkäykseen liitetyn Hamasin komentajan Ibrahim Biarin. Biari kuoli Israelin mukaan sen iskussa palestiinalaisten pakolaisleiriin Gazassa.
Monet Hamasin johtohahmoista ovat asettuneet Qatariin. Järjestöllä on ollut poliittinen toimisto Qatarissa vuodesta 2012, ja myös Hamas-johtaja Haniyan on kerrottu elävän luksuselämää Qatarin pääkaupungissa Dohassa.
Qatar on pyrkinyt toimimaan välittäjänä lukuisissa kriiseissä Lähi-idässä ja muuallakin, ja se on perustellut myös Hamasin toimiston isännöintiä rauhanrakentamisella.
– Sen (poliittisen toimiston) tarkoitus on toimia viestintävälineenä ja tuoda rauhaa ja vakautta alueelle, ei lietsoa sotaa, Qatarin pääministeri, sheikki Mohammed bin Abdulrahman al-Thani sanoi 13. lokakuuta lehdistötilaisuudessa.
Hamasilla ei ole sellaista yhtä näkyvää johtohahmoa kuin esimerkiksi al-Qaidan Osama bin Laden oli. Järjestöllä on erikseen poliittinen siipi ja aseellinen siipi. Hyökkäys Israeliin näyttää olevan aseellisen siiven varsin pienen piirin salassa suunnittelema, tosin Qatarissa asuvaa poliittisen siiven johtajaa Haniyaa on pidetty iskun aivoina.
Gazan sisällä Hamasia johtaa Yahya Sinwar, jonka Israelin asevoimat lupasi lokakuussa surmata.
Hamasin johtohahmoihin kuuluu myös lähestulkoon myyttisen maineen saavuttanut Mohammed Deif, josta ei ole tiedossa yhtään valokuvaa viime vuosikymmeniltä. Useita terrori-iskuja suunnitellut Deif johtaa Hamasin aseellista siipeä. Hän karkasi vankeudesta Israelissa 2000-luvun alussa, ja hänen liikkeistään sen jälkeen tiedetään vain vähän. Israel on yrittänyt Deifin surmaamista useasti siinä kuitenkaan onnistumatta.
Koska Hamasilla on useita johtohahmoja, on järjestön sisällä myös käyty köydenvetoa oikeasta lähestymistavasta taistelussa Israelia vastaan.
Ennen lokakuun hyökkäystä Hamas vaikutti olleen menossa maltillisempaan suuntaan ja pyrki myös neuvottelemaan Israelin kanssa. Oli tämä sitten aitoa kehitystä tai pelkkää Israelin hämäämistä, on selvää, että radikaalit ainekset ovat nyt niskan päällä.
– Lokakuun 7. päivän isku osoitti, että maltilliset äänet Hamasin sisällä on syrjäytetty ja radikaalimmat äänet ovat päässeet valtaan, sanoo Suomen Lähi-idän instituutin säätiön tutkija Antti Tarvainen.
Hamasin julkilausuttuna ideologisena tavoitteena on ”koko Palestiinan vapauttaminen sionistiselta viholliselta”. Järjestö ei ole tunnustanut Israelin oikeutta olla olemassa, toisin kuin Länsirannalla toimiva palestiinalaishallinto.
Mikä sitten oli strateginen tavoite lokakuun terrori-iskun takana? Konkreettisin ja välittömin saavutus olivat Israelista siepatut parisataa panttivankia, jotka ovat Tarvaisen mukaan Hamasille merkittävä poliittinen pelinappula ja resurssi.
Palestiinalaiset vastarintaliikkeet ovat tottuneet historian aikana käyttämään panttivankeja tavoitteidensa saamiseksi läpi. Esimerkiksi siepattuja israelilaisia sotilaita on usein käytetty vankienvaihtoon Israelin hallussa olevien palestiinalaisten vankien vapauttamiseksi.
Tarvainen katsoo myös, että lokakuun iskulla Hamas osaltaan halusi nostattaa itsensä palestiinalaisen vastarinnan symboliksi ja saada itselleen brändiarvoa.
– Voi pitää hyvin huolestuttavana suuntana, että tällainen nationalistinen ääritulkintaa ajava uskonnollinen liike kaappaa palestiinalaisen vastarinnan valtikkaa itselleen. Tätähän esimerkiksi Länsirannalla vastustetaan suuresti.
Nähtäväksi jää, mitä nykyinen konflikti tekee Hamasin kannatukselle, jos järjestö selviää Israelin hyökkäyksestä.
– Luulen, että aika moni palestiinalainen on kaikkea muuta kuin onnellinen siitä, mihin Hamasin teot ovat johtaneet.
Tarvaisen mukaan valtaosa palestiinalaisista pitää Hamasia korruptoituneena ja täysin epäluotettavana. Järjestön johtajien syytetään käyttäneen Hamasin valta-asemaa Gazassa itsensä rikastuttamiseen. Useiden Hamas-johtajien kerrotaan tulleen miljonääreiksi tunnelitaloudesta kerätyillä veroilla.
Hamas keräsi aikoinaan suosiota tekemällä paljon ruohonjuuritason työtä esimerkiksi sosiaalihuollon parissa. Järjestö näyttäytyi monille palestiinalaisille jo tuolloin vastarinnan symbolina verrattuna palestiinalaishallintoon, jota pidettiin korruptoituneena ja joka teki yhteistyötä Israelin ja länsimaiden kanssa. Tämä johti Hamasin voittoon vuoden 2006 vaaleissa, minkä jälkeen järjestö on hallinnut Gazaa eikä palestiinalaisalueilla ole vaaleja pidetty.
Mistä Hamas sitten saa aseistuksensa, kun Gazan kaista on ollut pitkään Israelin saartama? Yksityiskohtia on mahdotonta tietää ulkopuolelta käsin, mutta aseilla on kaksi pääasiallista alkuperää. Niitä tuodaan Gazaan tunneleita pitkin ja myös valmistetaan Gazan maanalaisissa asetehtaissa.
Egyptistä Gazaan kulkevat tunnelit ovat pitkään olleet keskeinen keino saada alueelle tavaraa ilman Israelin lupaa.
– Jossakin vaiheessa tunnelitalous oli hyvin keskeinen tapa, jolla Hamas kahmi myös taloudellista valtaa itselleen. Eristyksen oloissa tunnelit toimivat paitsi aseiden myös kaiken kauppatavaran keskeisimpänä väylänä, ja Hamashan keräsi itselleen hyvät osuudet kaikesta, mikä siellä tunneleissa liikkui, Tarvainen kertoo.
Edellisessä Gazan operaatiossaan Israelin tavoitteena oli nimenomaan tuhota Hamasin tunneliverkosto. Tarvaisen mukaan tunnelit eivät varmastikaan enää ole samassa kunnossa kuin 2010-luvulla, mutta jonkin verran tavaraa niissä edelleen liikkuu.
Aseistusta on myös rakennettu Gazassa siviilitarvikkeista.
Hamasilla on myös tukijoita Palestiinan ulkopuolella. Israelin arkkivihollinen Iran on Hamasin tärkeä tukija, ja sillä lienee roolinsa järjestön rahoittamisessa ja aseistamisessa, vaikka Iranin osuudesta lokakuun terrori-iskuun ei olekaan todisteita.
Hamas on kammottavan hyökkäyksen jälkimainingeissa rinnastettu esimerkiksi äärijärjestö Isisiin, jonka raakuudet Lähi-idässä ja Euroopassa järkyttivät maailmaa etenkin 2010-luvun puolivälissä. Vaikka molemmat järjestöt ovat syyllistyneet kaameisiin veritekoihin, Tarvaisen mukaan vertaus on huono ja vaikeuttaa kokonaisuuden ymmärtämistä.
Hamasin ideologia rakentuu poliittisille islamille ja palestiinalaiselle nationalismille, ja se toimii nimenomaan Israel–Palestiina-konfliktin kontekstissa. Tarvainen sanoo, että Hamasin toimintaa ei voida ymmärtää erillään Israelin miehitys- ja saartopolitiikasta, joka on vienyt Gazan jatkuvan humanitäärisen kriisin ja epätoivon partaalle. Isis taas pyrki rakentamaan maailmanlaajuista kalifaattia ja karsastaa kaikenlaista nationalismia.
Hamasin uskonnolliset tulkinnat eivät myöskään ole yhtä äärimmäisiä kuin Isisillä. Gazassa ei surmata järjestelmällisesti ei-muslimeja, toisin kuin Isisin hallitsemilla alueilla.
– Hamasilla ei ole kalifaattia rakenteilla, se edustaa enemmän tällaista nationalistista uskonnollista vastarintaliikettä, Tarvainen sanoo.
Hän toteaa, että uskonnolliset ja äärinationalistiset voimat ovat vallalla myös Israelissa.
– Ylipäätään tällä hetkellä erilaisten uskonnollisten poliittisten tulkintojen rooli alueella kasvaa. Siinä on sitten vaara tällaisille laveille pensseleille ja yksinkertaisille vastakkainasetteluille, joista eri väkivaltaiset toimijat saavat ilmaa siipiensä alle. Ovat ne sitten poliittista islamia edistäviä voimia tai islamofobisia voimia.