Euroopan viimeisen fasistidiktaattorin kuolemasta 50 vuotta
Fasismi on termi, joka yhdistetään yleensä 1930-luvun Eurooppaan ja toiseen maailmansotaan 1939–1945.
Fasismin toi valtavirtaan vuonna 1922 Italian johtoon noussut diktaattori Benito Mussolini. Tunnetuin fasisti on Adolf Hitler, joka loi kansallissosialistisen diktatuurin Saksaan 1933. Kansallissosialismi eli natsismi ei ole määritelmällisesti oppikirjafasismia vaan ennemmin sen alamuoto tai äärilaji.
Tunnettuja diktaattoriksi yrittäneitä fasisteja tunnetaan 1930-luvulta myös useampia. Britanniassa Oswald Mosley jäi yrityksistä huolimatta marginaaliin, samoin Vihtori Kosola Suomessa.
Usein jää tajuamatta, että fasistisia diktaattoreja oli Euroopassa vielä vuosikymmeniä toisen maailmansodan jälkeenkin.
Portugali ja Espanja säästyivät toisen maailmansodan taistoilta. Espanja olisi saattanut sotaan liittyäkin, ellei se olisi ollut tähän kyvytön 1930-luvun lopun sisällissotansa jäljiltä. Yksittäisiä osastoja kyllä taisteli Hitlerin riveissä Neuvostoliiton-vastaisella rintamalla.
Portugalin António de Oliveira Salazarin hallinto tosin oli kevytversio fasismista, mutta kuitenkin osa viitteellistä fasistileiriä. Varsinaisen fasistipuolueen Salazar kielsi jo 1930-luvulla. Salazar jopa auttoi natsien vainoa paenneita juutalaisia. Hallinto oli joka tapauksessa autoritaarinen, ja vaikka Salazar kuoli jo 1970, Estado Nuovo pysyi vallassa vuoteen 1974 asti, jolloin neilikkavallankumous syrjäytti Salazarin jälkeisen sotilasjuntan ja maa alkoi demokratisoitua.
Espanjassa fasistihallinto pysyi aina vuoteen 1975 asti.
Kuten muuallakin, Espanjassakin fasismiin tuli kotimainen väri. Puhuttiin falangismista.
Falangistit ja nationalistit olivat voittaneet tasavaltalaisia vastaan käydyn Espanjan sisällissodan 1936–1939. Valtaan nousi kenraali Francisco Franco.
Tasan 50 vuotta sitten 20. marraskuuta 1975 vuonna 1892 syntynyt caudillo Franco kuoli. Hänen kuolemansa jälkeen Espanjaan palasi monarkia, sillä Franco oli nimennyt entisen kuninkaan pojan, kruununprinssi Juan Carlosin seuraajakseen.
Monarkian mukana tulivat myös perustuslaillisuus ja demokratia. Pääministeriksi 1976 noussut Adolfo Suárez alkoi toteuttaa demokraattisia uudistuksia sallien poliittiset puolueet ja vapaat vaalit 1977. 1978 Espanja sai demokraattisen perustuslain.
Francon hirmuhallinnon rikokset ovat paljastuneet pikkuhiljaa, mutta vuoden 1977 armahduslain tähden tuomioita ei ole juuri annettu.
Falangin valta-aikana Espanjassa katosi tai teloitettiin noin 130 000 ihmistä. Satoja tuhansia espanjalaisia vangittiin poliittisista syistä ja noin 30 000 lasta otettiin pois vanhemmiltaan 1940- ja 1950-luvuilla.
Francon kuolemaan otettiin Euroopassa ja muualla hyvin erilaisia lähestymistapoja.
Kylmän sodan jakolinjat näkyivät tässä. Lännessä Francoon suhtauduttiin liittolaisena ja lännen osasena, idässä Franco tuomittiin Hitleriin ja Mussoliniin verrattavana fasistina.
Lännessä oli myös toivetta Espanjan saamisesta tiiviimmin omaan leiriin.
Yhdysvaltojen entinen ja silloinen presidentti Richard Nixon ja Gerald Ford ottivat kunnioittavan lähestymistavan. Nixon kutsui Francoa Yhdysvaltojen ystäväksi, Ford lähetti surunvalittelunsa.
Surunvalittelut lähettivät myös esimerkiksi Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II ja Ranskan presidentti Valéry Giscard d’Estaing.
Neuvostoliittolainen Izvestija totesi, että Francon tie valtaan oli päällystetty sadoilla tuhansilla ruumiilla. Uutistoimisto TASSin Espanjan-kirjeenvaihtaja puhui Francosta terävähampaisesti fasistina, joka nyt sitten otti ja kuoli.
Suomestakin lähetettiin viralliset surunvalittelut presidentti Urho Kekkosen nimissä. Ruotsin pääministeri Olof Palme lausui toivovansa, että uusi tilanne ”antaisi espanjalaisille mahdollisuuden rakentaa vapaudelle, yhteiskunnalliselle oikeudenmukaisuudelle ja demokratialle perustuvaa yhteiskuntaa.”
Francon kuolinpäivässä oli symboliikkaa, ja on huhuttu, että hän vaati lääkäreitään pitämään itsensä elossa marraskuun 20. päivään asti. Päivämäärä oli myös falangistien marttyyri José Antonio Primo de Riveran (1903–1936) kuolinpäivä.