"Estonia ei ollut merikelpoinen" – Ruotsin ja Viron viranomaisilta uusi, alkuperäisestä poikkeava arvio
Estonia-tutkimusten alustavien johtopäätösten mukaan Estonia ei ollut merikelpoinen, kertovat autolautan uppoamista selvittäneet viranomaiset.
Ruotsin ja Viron onnettomuustutkintaviranomaiset SHK ja OJK ovat arvioineet asiaa Estonian uppoamista käsitelleen kansainvälisen tutkintakomission (JAIC) vuoden 1997 loppuraportissa esitettyjen seikkojen perusteella.
Alustava johtopäätös poikkeaa vuoden 1997 loppuraportista. Tuolloin päädyttiin siihen, että vuonna 1994 uponnut autolautta Estonia oli Tallinnasta lähtiessään merikelpoinen. Eri tahot ovat vuosien varrella esittäneet epäilyjä aluksen merikelpoisuudesta.
Viranomaiset perustavat arvionsa kahteen seikkaan.
Ensinnäkin keulavisiirin rakenteessa oli vikoja, jotka olisi voitu löytää, jos keulan osat olisi tarkastettu.
Toiseksi keularampin sijainti törmäyslaipion yläpuolisena jatkeena perustui käytännön päätökseen poiketa säännöksistä. Tällaisen poikkeuksen ehto olisi viranomaisten mukaan pitänyt kirjata todistuksiin, mutta näin ei tehty. Jos asia olisi merkitty asiaankuuluvaan todistukseen, alus ei olisi liikennöinyt Tallinna–Tukholma-reitillä, viranomaiset arvioivat.
Vuoden 1997 loppuraportin mukaan ”jotta Estonian ramppia olisi voitu käyttää törmäyslaipion jatkeena vuoden 1960 tai 1974 SOLAS-sopimuksen mukaisesti, rampin olisi pitänyt sijaita taaempana ja siten olla huomattavasti pitempi”. SOLAS on kansainvälinen meriturvallisuutta käsittelevä sopimus.
– Komissio on sitä mieltä, että SOLAS 1974 -sopimuksen tai vuoden 1981 sääntömuutosten mukaan rakennettu jatkettu törmäyslaipio olisi lisännyt Estonian mahdollisuuksia selviytyä visiirin menettämisen jälkeen, tuolloisessa loppuraportissa arvioitiin.
Vuonna 1994 uponneen Estonian hylyn luona aloitettiin uudet tutkimukset vuonna 2021. Uusiin tutkimuksiin päädyttiin, kun syksyllä 2020 tv-dokumentissa esitettiin kuvia hylyssä olevista repeämistä.
Alustavan arvioinnin päämääränä on ollut selvittää vaurioiden alkuperä ja arvioida, onko vuoden 1997 raportin johtopäätöksiä syytä arvioida uudelleen.
Arvioinnissa on pyritty myös saamaan varmuus siitä, onko Estonian uppoamisen turvallisuustutkintaa syytä avata uudelleen.
Toistaiseksi tutkimuksissa ei viranomaisten mukaan ole löydetty mitään, mikä merkittävästi muuttaisi vuoden 1997 loppuraportin teknisiä havaintoja tai siinä esitettyjä päätelmiä siitä, miten onnettomuus tapahtui.
Vuoden 2020 dokumentissa esiteltyjen, hylyn kyljessä havaittujen vaurioiden sijainti vastaa arviointityön tutkimusten mukaan merenpohjan peruskallion muotoja.
Tähän asti kerättyjen todisteiden perusteella ei viranomaisten mukaan ole mitään viitteitä siitä, että Estonia olisi törmännyt toiseen alukseen tai kelluvaan esineeseen, tai että laivan keulan alueella olisi tapahtunut räjähdys.
Alustavaa arviointia johtaa lippuvaltio Viro. Vedenalaisia tutkintatoimia hylyn luona ovat tehneet Viron ja Ruotsin onnettomuustutkintaviranomaiset. Myös Suomen onnettomuustutkintakeskus (Otkes) on ollut mukana arviointityössä, sillä onnettomuus tapahtui Suomen aluevesillä.
Alustavassa arvioinnissa on kestänyt kauemmin kuin alun perin ajateltiin. Tutkimusryhmän mukaan arviointityössä siirrytään nyt analyysivaiheeseen, jossa tulokset kaikista tehdyistä tutkimuksista yhdistetään kokonaiskuvan luomiseksi.
Suunnitelmissa on vielä muun muassa ferromagneettista tutkimusta, biologisten näytteiden hankintaa ja lastikannen tutkimista. Myös keularampin nostamista on suunniteltu.
Myös onnettomuudesta selviytyneiden ja muiden siihen liittyvien ihmisten haastatteluja jatketaan edelleen.
Alustava arviointi saadaan viranomaisten mukaan päätökseen luultavasti ensi vuonna.