Essee: Macronin Sorbonnen puhe oli osin huolestunut toisinto seitsemän vuoden takaisesta esiintymisestä
Ranskan presidentti Emmanuel Macron piti seitsemän vuotta sitten pian valituksi tulonsa jälkeen linjapuheen, jota vain harva lopulta ymmärsi.
Viime viikon torstaina Macron palasi Sorbonneen. Hänen kaksituntisen linjapuheensa takaa paljastui samojen teemojen lisäksi äärimmäinen huoli Euroopan tulevaisuudesta.
Emmanuel Macronin syyskuussa 2017 pitämä Sorbonnen linjapuhe oli aikoinaan monella tapaa kiinnostava ja uusia näkökulmia avaava. Virkakautensa juuri aloittanut presidentti linjasi tällöin useita konkreettisia tavoitteita, mihin suuntaan hän halusi EU:a ja Eurooppaa rakentaa. Kaiken ytimesssä oli Euroopan strateginen autonomia ja tavoite, jonka mukaan EU:n tuli olla yksi kolmesta suuresta geopoliittisesta toimijasta Kiinan ja Yhdysvaltojen rinnalla.
Strateginen autonomia sai torstaina uudelleen pontta ja sisältöä presidentin huomauttaessa useaan otteeseen, kuinka maailmanpolitiikan ”pelin säännöt ovat muuttuneet”. Macron tarkoitti käytännössä sitä, että sääntöperusteinen maailmanjärjestys on hyvää vauhtia rapautumassa.
Macronin päänsärky on ollut varsinkin Bidenin hallinnon jättimäinen IRA-lakiesitys.
Macronin mukaan talouden ja politiikan suurimmat toimijat, kuten Kiina ja Yhdysvallat eivät noudata enää samoja aikaisemmin sovittuja sääntöjä, tai ne on heidän taholtansa pitkälti kyseenalaistettu.
Käytännössä Macron kritisoi kummankin maan valtiontukijärjestelmiä, jotka vaikeuttavat eurooppalaisten ja ranskalaisten yritysten kilpailukykyä maailman markkinoilla.
Erityisesti Macronin kritiikki kohdistui Kiinan ja Yhdysvaltojen julkisrahoitteisiin toimiin kriittisen infrastruktuurin aloilla, joihin perinteisesti luetaan mm.energiantuotanto, tietoliikenne, logistiikka ja vesi- ja jätehuolto.
Macronin päänsärky on ollut varsinkin Bidenin hallinnon jättimäinen IRA-lakiesitys, jonka avulla amerikkalaiset yritykset ovat saaneet merkittävää kilpailuetua valtiontukien muodossa esimerkiksi ranskalaisiin yrityksiin nähden. Historiallisessa mielessä asetelma on jopa paradoksaalinen: Ranska on perinteisesti ollut valtiokapitalismin mallimaa, joka nyt kritisoi ankarasti Yhdysvaltojen vastaavaa politiikkaa.
MACRON HAHMOTTELEE YHTEISTÄ EUROOPPALAISTA PUOLUSTUSTA
Torstain puheessaan Macron nosti esiin uutena visionaan yhteisen eurooppalaisen puolustusaloitteen. Macronin perusajatus oli tuttu: Vain vahva Eurooppa voi toimia uskottavana vastapainona niin Kiinan, Yhdysvaltojen kuin Venäjänkin silmissä.
Macronin lähtökohdat puolustusaloitteelleen olivat hyvin kunnianhimoiset. Yhteisen eurooppalaisen puolustusteollisuuden luomisen lisäksi Macron halusi luoda eurooppalaisen rahoitusjärjestelyn, jonka kautta voitaisiin rahoittaa maanosan valtioiden puolustuksen ja aseteollisuuden tarvitsemia hankintoja.
Macron näki tärkeänä niin ikään yhteisen eurooppalaisen puolustusneuvoston ja eurooppalaisen nopeantoiminnan joukkojen perustamisen. Jostain syystä Macron ei viitannut siihen, että EU:n tasolla nopean toiminnan joukot ovat jo olemassa ja ovat jo osa EU:n luomaa strategista kompassia.
Puolustualoite piti sisällään myös idean mahdollisesta yhteisestä eurooppalaisesta ohjusjärjestelmästä ja usein Macronin vaatimia panostuksia yhteiseen kyberpuolustukseen ja kyberturvallisuuteen.
Euroopan turvallisuuden takaamiseen liittyi keskeisenä huomiona myös yhteinen maahanmuuttopolitiikka, ja siinä erityisesti yhteiset käytänteet turvapaikanhakijoiden palauttamisen suhteen. Nyt varsinkin viimeksi mainittu on ollut krooninen ongelma lähes kaikkialla Euroopassa.
Koska Euroopassa ollaan oltu jo vuosikymmeniä pitkälti palkka-armeijassa, koulutettu reservi on pieni.
Macronin kaikki edellä linjaamat ajatukset ovat lähtökohtaisesti hyviä, mutta niiden toteuttaminen voi olla jopa mahdotonta. Esimerkiksi mainittu yhteinen rahoitusjärjestely tarkoittaa käytännössä yhteistä lainaa, johon osa jäsenmaista suhtautuu jo lähtökohtaisesti kielteisesti.
Euroopan strategisen autonomian tiellä on niin ikään useita muuttujia: Eurooppa on vaarallisella tavalla edelleen riippuvainen mm. Kiinasta ja Afrikan maista tuotavista maametalleista, joita jo nykyinenkin eurooppalainen puolustusteollisuus kipeästi tarvitsee. Nopeantoiminnan joukkojen osalta tilanne on niin ikään hankala.
Koska Euroopassa ollaan oltu jo vuosikymmeniä pitkälti palkka-armeijassa, koulutettu reservi on pieni. Jo pelkästään EU:n nopean toiminnan joukkojen määrä (5000 sotilasta) asiantuntijoineen (200 henkilöä) on kriisitilanteessa riittämätön.
Täysin oman ongelmansa Macronin tavoitteille muodostavat oikeistopopulistiset voimat, joiden mahdollinen kesän EU-vaalien vaalimenestys voi jarruttaa merkittävällä tavalla kaikkia Macronin esittämiä visioita.
EUROOPPA ON MYÖHÄSSÄ JA TAVOITTEET OVAT EPÄREALISTISIA
Missä suhteessa Eurooppa voi toimia yhtenä kolmesta suuresta geopoliittisesta toimijasta oli ja on edelleen hyvin avoin kysymys. Peruslähtökohta on edelleen sama: Eurooppa ja EU eivät ole edelleenkään uskottava poliittinen toimija ilman Yhdysvaltojen sotilaallista läsnäoloa.
Macronin torstain puheen tavoite, jonka mukaan Euroopan tulisi olla vuoteen 2030 mennessä johtava maanosa avaruusteollisuudessa, kvanttitietokoneiden kehittämisessä, bioteknologiassa, sekä keinoälyn ja puhtaan energian kehittämisessä on niin ikään epärealistinen.
Eurooppa on esimerkiksi keinoälyn suhteen kaksi vuosikymmentä jäljessä Yhdysvaltoja. Eurooppalaiset alan toimijat ovat amerikkalaisiin yrityksiin verrattuna aivan liian pieniä. Tässäkin kohtaa Eurooppa on nukkunut vuosikymmenet ja syntynyttä takamatkaa on lähes mahdoton kuroa umpeen.
Macronille itselleen on tosin annettava tunnustusta siitä, että hän on pitänyt keinoälykysymystä esillä koko poliittisen uransa ajan. Puheiden lisäksi Macron myös toiminut keinoälytutkimuksen puolesta aktiivisesti ja Ranskaan on syntynyt osin presidentin aloitteista, useita keinoälyyn keskittyneitä tutkimuslaitoksia.
NYKYINEN EUROOPPA VOI KUOLLA – PUTININ VOITTO ON KUOLEMANSUUDELMA DEMOKRATIAN ARVOILLE
Torstain puheessa huomio kiinnittyi myös muutamaan muuhun tärkeään ulottuvuuteen. Ranskalle jo Charles de Gaullen ajoista lähtien Eurooppa on ollut maanosa Atlantilta Uralille, tai Lissabonista Vladivostokiin, kuten Macron itse sen vielä 2019 asemoi.
Nyt Macron määritteli Euroopan ilman Uralia tai Vladivostokia, maanosana Atlantilta Mustallemerelle ja Baltian alueelta Välimerelle. Nyanssi on pieni, mutta merkittävä.
On hyvä muistaa, että Venäjä on vain yksi kuudesta muusta Mustanmeren alueen valtioista Ukrainan, Georgian, Turkin, Bulgarian ja Romanian ohella.
Toisekseen Macron oli äärimmäisen huolestunut maanosan tulevaisuudesta, Eurooppa käy nyt eloonjäämiskamppailua ja Ukrainan kohtalo sinetöi samalla Euroopan tulevaisuuden. Viesti oli jopa vielä synkempi kuin helmikuisessa Ranskan televisiolle myöntämässään haastattelussa, joka herätti ehkä viimeistään Euroopan johtajat tosiasioiden eteen. Liberaalin Euroopan arvot, vapauskäsite, oikeusvaltio ja demokratian tulevaisuus ovat nyt politiikan pelilaudalla.
Ranskalainen yksi 1800-luvun merkittävimmistä filosofeista François Guizot määritteli politiikan ideaalin totuuden, oikeudenmukaisuuden ja laillisuuden viitekehyksessä.
Guizot´n mukaan oli selvää, että tilanteessa, jossa politiikasta katoaa tietoisesti totuuden tavoittelu ja juridiset instituutiot politisoituvat ollaan aina vaarallisella tiellä.
Guizot´n mukaan edellä mainittu kehitys johtaa lopulta aina despoottiseen ja mielivaltaiseen hallintoon ja kehityksen päätepysäkki on lähes poikkeuksetta väkivaltainen vallankumous. Kaikista näistä Guizot ajatuksista ja politiikan ideaalista myös Macron itse on puhunut jo vuosikausien ajan.
Eurooppaa ei enää ole, jos Ukraina luhistuu.
Kuten hyvin tiedetään, Venäjän historiassa on esimerkkejä kaikista edellä mainituista ilmiöistä. Putinin nykyinen hallinto on puolestaan edustanut kehitystä jo pian neljännesvuosisadan.
Macronin synkkää viestiä voi siten tulkita myös filosofi Guizot´n ajatusten kautta. Eurooppaa ei enää ole, jos Ukraina luhistuu. Totuus, oikeudenmukaisuus ja laillisuus menettävät politiikassa merkityksensä ja samalla demokratialta, kuten se länsimaissa ymmärretään, putoaa pohja.
Ukrainan luhistuminen ja Venäjän selkävoitto vie maan varmuudella samanlaisen yhteiskunnallisen kehityksen äärelle, kuin mitä Venäjä edustaa. Ukrainan kohtalo ratkaisee pelin.
Pekka Väisänen väitteli vuonna 2022 Ranskan presidentti Emmanuel Macronin poliittisesta ajattelusta. Väisänen tutki Macronin ajattelua muun muassa riskiyhteiskunnan, ranskalaisen liberalismin ja kolmannen tien politiikan teorioiden kautta.
