Erkki Tuomioja paljastaa suurimman munauksensa – "Mitään niin suurta virhettä en muista tehneeni"

Saksan liittopresidenttinä helmikuussa aloittanut Frank-Walter Steinmeier yllätti Suomen tämän hetken kokeneimman ulkopoliitikon Erkki Tuomiojan (sd.).

Pitkäaikainen ulkoministeri junaili entiselle kollegalleen erittäin korkean saksalaisen kunniamerkin, jonka Saksan suurlähettiläs luovutti Tuomiojalle tammikuussa. Kirjeessään Steinmeier kiitteli hyvästä yhteistyöstä.

Tuomioja on säännöllisesti kieltäytynyt kunniamerkeistä. Nyt se ei ollut mahdollista.

– Olin aika nolona. Kun ei etukäteen kysytty, en voinut kieltäytyä.

Lämmin kirje kuitenkin ilahdutti. Steinmeier kun lupasi pitää mielessä myös Tuomiojan kutsun saapua joskus rapujuhliin Suomeen.

Steinmeier oli, sen Tuomioja myöntää, pohjoismaiden ministerien jälkeen hänen läheisin kollegansa ulkoministerikaudella.

Kollegasarja on mittava. Siihen kuuluvat muiden muassa Venäjän Sergei Lavrov, Ruotsin Carl Bildt sekä Yhdysvaltain Colin Powell, Condoleeza Rice, Hillary Clinton ja John Kerry.

Asioiden hoitoa helpotti Tuomiojan mahtava kielitaito: suomi, ruotsi, englanti, ranska, saksa ja viro.

Hän harmittelee, että motivaation loppuminen katkaisi aikanaan hyvään alkuun päässeet venäjän opinnot.

– Mitään niin suurta virhettä en muista tehneeni.

Historioitsijana Tuomioja murehtii erityisesti sitä, että venäjänkielisten alkuperäislähteiden käyttö on tulkkien varassa. Lavrovin kanssa keskustelu sujui hyvin englanniksi, jonka tämä hallitsee täydellisesti.

Viime vuonna 70 vuotta täyttänyt Tuomioja liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen nuorena radikaalina ja rauhanliikkeen aktivistina 50 vuotta sitten vuonna 1967.

Rauhanliikkeen merkki pysyy Tuomiojan rintapielessä. Hän ei poistanut sitä edes mennessään ensi kerran tapaamaan ulkoministeri Powellia. Ei, vaikka Suomen ulkoministeriön edustajat kuiskivat, että Powell on kenraali, jonka edessä olisi hyvä laittaa merkki taskuun.

Onkin yllättävää, että Tuomioja kävi 1960-luvun puolivälissä armeijan. Palvelu sotatieteellisessä kirjastossa oli ansiokasta, nuori mies kotiutettiin alikersanttina. Ylennysten myötä arvo on nyt ylikersantti.

Tuomioja myöntää, että armeijaan meno oli vaikea, miettimistä vaatinut ratkaisu.

– Kyllä minä ymmärrän, että rauhan turvaamiseksi joskus täytyy olla myös sotilaallisia keinoja käytössä, hän sanoo nyt.

Eduskuntaan Tuomioja ponnisti 1970. Hän sai politiikan ilmapiiristä kyllänsä 1979 ja vetäytyi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi. Veri veti kuitenkin takaisin parlamenttiin 1991.

Tuomioja istui hetken kauppa- ja teollisuusministerinä ennen kuin nousi Tarja Halosen (sd.) jälkeen ulkoministeriksi vuonna 2000. Viiden eri pääministerin hallituksessa hän toimi ulkoministerinä 4 048 päivää (2000–2007 ja 2011–2015). Se on Suomen ennätys.

SDP:n johtoonkin hän on kurkottanut neljä kertaa, mutta sitä paikkaa hänelle ei ole suotu. Ei kuitenkaan isosti harmita.

– Olisi jäänyt monta muuta asiaa tekemättä, hän hymähtää.

Tuomiojalla on politiikkaan sakea veren perintö.

Molemmat isoisät ja isoäiti istuivat eduskunnassa, kukin eri puolueen (edistys, SDP ja SKDL) edustajana. Isä Sakari Tuomioja toimi pääministerinä ja muun muassa ulkoministerinä. Hän oli myös kokoomuksen presidenttiehdokas, vaikka ei poikansa mukaan oikeistolainen ollutkaan.

– Kodin henki oli hyvin vapaamielinen sanan parhaassa merkityksessä. Voi sanoa, että kodin henki oli isoisästä alkaen ståhlbergiläinen, hän luonnehtii.

Erkki Tuomioja on valtiotieteen tohtori, jonka rakkaus historian tutkimukseen on yhä palava. Hän on tuoreen Historioitsijat ilman rajoja -yhdistyksen alulle panija.

Miten historioitsija katsoo Suomen presidentti-instituutiota, jota Urho Kekkonen hallitsi 25 ja sosialidemokraatit 30 vuotta? Nyt maalla on ensimmäinen kokoomuslainen presidentti sitten J. K. Paasikiven.

– Puoluetaustalla on ollut ratkaiseva merkitys vain valintahetkellä. Nyt sillä on merkitystä entistä vähemmän. Ei Sauli Niinistö nojaa kokoomukseen, ei todellakaan.

– Minulla on ollut hänen kanssaan hyvä yhteistyösuhde. Toisin kuin hänen valtiovarainministerikaudellaan, jolloin minullakin oli hänen kanssaan huutomatseja, Tuomioja muistelee naureskellen.

Tarkoittaako tämä, että vakauspolitiikasta puhuva Niinistö on hoitanut presidentin tehtävän hyvin?

– Kyllä niin voi sanoa. Siis tämän perustehtävän, ulko- ja turvallisuuspolitiikan johtajuuden yhdessä hallituksen kanssa.

Presidentin sisäpoliittisten valtaoikeuksien leikkaus vahvistaa Tuomiojan mielestä presidentin ulkopoliittista asemaa. Presidenttiä ei tarvitse vastustaa sisäpoliittisista syistä.

Konkari katsoo, että Niinistö on saanut vahvemman aseman siksikin, että hallituksen ulkopoliittinen ote ei ole vahva. Muut hallituspuolueet eivät halua samaistua ulkoministeri Timo Soinin poppooseen, eikä Soini ole hänen mielestään osoittanut ulkopoliittista johtajuutta.

– Ei hän ole ministerinä tehnyt virheitäkään, kun on uskollisesti noudattanut virkamieskunnan tekstejä. Puoluejohtajuus on sitten eri asia.

Suomen ulkopolitiikan pitkä linja lähtee toisesta maailmansodasta. Linjaa hahmottelivat suurvaltajohtajat Franklin D. Roosevelt, Winston Churchill ja Josif Stalin Teheranissa 1943, kun he keskustelivat Suomen irrottamisesta sodasta.

Suomalaiseksi linjaa muokkasivat Mannerheim ja J. K. Paasikivi, sitten sitä laajensi Kekkonen.

Tuomioja määrittelee linjan näin: Tavoitteena on pitää Suomi konfliktien ulkopuolella. Siihen kuuluu oma uskottava puolustus, joka nostaa hyökkäyskynnyksen riittävän korkeaksi. Uskottavuuteen kuuluu luottamus siihen, että Suomi ei salli kenenkään käyttää Suomen aluetta toisia vastaan.

Lisäksi Tuomioja korostaa pitkän linjan toista puolta, laajempaa roolia.

– Suomi on maa, jolla on mahdollisuuksia vaikuttaa kansainvälisessä järjestelmässä konfliktien ennalta ehkäisemiseksi ja niiden syiden purkamiseksi. Näitä mahdollisuuksia pitää käyttää täysimääräisesti EU-maana, pohjoismaana ja YK:ssa, hän sanoo.

Ulkopolitiikan ekspertti painottaa myös Suomen turvallisuuspolitiikan kolmatta vahvuutta.

– Meidän on pidettävä kiinni kansallisesta yhtenäisyydestämme. Vaikka eriarvoisuus on kasvanut, Suomi ei ole kauhean pahasti jakautunut yhteiskunta.

– Tällä on iso merkitys. On naurettavaa spekuloida, että täällä voisi operoida infosodilla ja pienillä vihreillä miehillä. Ei täällä ole sellaista yhteiskuntaa, josta sellaiselle löytyisi yhteistyökumppaneita.

On naurettavaa spekuloida, että täällä voisi operoida infosodilla ja pienillä vihreillä miehillä.

Tuomioja toivoo, että presidentinvaalikeskustelussa puhuttaisiin myös maapallon todellisista uhkakuvista, ilmastonmuutoksesta ja ydinaseista.

Ykkösaiheiksi noussevat kuitenkin Suomen Venäjä-suhde, Yhdysvallat, nykyisellään vakaa Nato-suhde ja EU, vaikka se ei suoraan presidentille kuulukaan.

Välit Venäjään on Tuomiojan mielestä hoidettava niin, että niissä ei ole Suomen liittyviä eikä Suomesta riippuvia ristiriitoja eikä konfliktin aiheita.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on Tuomiojan mielestä ainakin vielä arvaamattomampi kuin Vladimir Putin.

Erityisen mielenkiintoisena maailmanpolitiikan piirteenä hän pitää sitä, että vakuuttavimmin avoimien markkinoiden ja rajojen puolesta puhuu nyt Kiinan Xi Jinping.

Ruotsin rooli on parin vuoden aikana vahvistunut ennennäkemättömän läheiseksi Suomen turvallisuuspolitiikan kohtalonkolmiossa Moskova–Tukholma–Berliini.

Tuomioja lisää kuvioon Washingtonin ja huomauttaa vielä, että tänä päivänä Suomen turvallisuuteen vaikuttavat hyvinkin kaukaiset asiat.

Onko Ruotsin yhteistyöinnon takana halu myydä ilmavoimille hävittäjiä ensi vuosikymmenellä?

– En pitäisi sitä tässä ratkaisevana.

– Mutta onhan se Suomellekin mielenkiintoinen kysymys. Ruotsilla on vahva puolustusvälineteollisuus ja osaaminen. Kannattaa katsoa, miten voisimme siitä hyötyä.

– Mutta emme me ryhdy maksamaan siitä mitään ylihintaa, Tuomioja lisää.

Haastattelu ilmestyi alun perin Suomenmaan viikkolehdessä 24.3. Viikkolehteen voi tutustua täällä .