Brittiläinen lentotukialus yllätti suomalaiset housut kintuissa 1941 – erikoinen episodi hukkui suursodan pyörteisiin
Suomi ehti toisessa maailmansodassa taistella kahdesti Neuvostoliittoa ja kertaalleen entistä aseveljeä Saksaa vastaan.
Britanniaa vastaan oltiin muodollisesti sodassa vuoden 1941 itsenäisyyspäivästä lähtien, mutta jo sitä ennen ehtivät kaukana pohjoisessa puhua aseetkin.
Kesällä 1941 Lappiin oli ryhmitetty kauttakulkusopimuksen varjolla 40 000 saksalaissotilasta. Vastavetona Iso-Britannia oli katkaissut kauppaliikenteen Petsamon Liinahamarin satamaan 14. kesäkuuta. Suomi katkaisi puolestaan diplomaattisuhteet Britanniaan 28. kesäkuuta, kolme päivää jatkosodan syttymisen jälkeen.
Heinäkuun 31. päivänä Karhusaaren suunnalla höyrysi saattue brittiläisiä sotalaivoja. Osaston muodostivat lentotukialukset Furious ja Victorious, raskaat risteilijät Suffolk ja Devonshire ja kuusi hävittäjää.
Iltapäivällä Jäämeren rannikon ulkovartiot näkivät taivaalla 40 lentokoneen ryhmän. Hieman aiemmin kohti itää oli lentänyt Kirkkoniemestä lähtenyt saksalaisten Stuka-laivue, joten koneita ei osattu epäillä vihollisen lähettämiksi.
Furiousin lähettämään ensimmäiseen hyökkäysaaltoon kuului yhdeksän Albacore-torpedopommittajaa ja toiseen yhtä monta vanhempaa Swordfish-tyypin torpedopommittajaa. Koneita suojasi yhdeksän Fulmar -hävittäjää ja saattuetta suojaamassa ilmassa oli muutamia Sea Hurricane -hävittäjiä.
Koneet lensivät meren pintaa hipoen Kalastajasaarennolle, ylittivät Maattivuonon, tekivät koukkauksen Petsamovuonon itäpuolen tuntureilla ja syöksyivät kohti Liinahamarin satama-allasta, tulittaen konekivääreillä ja torpedoita pudottaen.
Useita rakennuksia syttyi palamaan ja satamalaituri vaurioitui. Viisi ihmistä kuoli ja rommilastissa ollut norjalainen kauppalaiva upposi. Joitakin pienehköjä rakennuksia ja sataman lautavarasto paloi, ja kalajauhotehdas sekä muut satamavarastot saivat muutamia osumia.
Iskussa kuoli kaksi saksalaissotilasta ja yksi kauppalaivaston merimies. Neljä suomalaista siviiliä haavoittui, yksi vaikeasti.
Sataman ilmatorjuntatuli oli voimakasta ja pudotti yhden Albacore-pommittajan ja kaksi Fulmar-hävittäjää.
Muut koneet palasivat tukialukselle kello 17 mennessä. Neljä koneista oli saanut osumia, ja seitsemän brittisotilasta oli saanut surmansa.
Samaan aikaan toinen brittiläinen lentotukialus HMS Victorious lähetti Kirkkoniemeen toiset kaksi hyökkäysaaltoa, johon kuului yhteensä 21 Albacore-torpedopommittajaa ja 12 Fulmar-hävittäjää.
Koneet saivat tuhottua yhden rahtilaivan ja vahingoittivat toista. Brittiläisten epäonneksi saksalaisten Messerschmitt Bf 110 -koneet olivat juuri startanneet Stuka-pommittajien saattolennolle Murmanskiin, ja ne suunnattiin mereltä lähestyvää hyökkäystä vastaan.
Lisäksi Messerschmitt Bf 109 -koneet ehtivät ilmaan ennen hyökkäyksen alkua. Syntyneessä taistelussa saksalaishävittäjiä pudotettiin kolme tai neljä, mutta brittiläiskoneita putosi kolmetoista.
Lisäksi kahdeksan brittikonetta vaurioitui. Brittien 827. torpedopommittajalentue tuhoutui hyökkäyksissä kokonaan.
Britannian sodanjohdon korkeimmalla tasolla päätetty, itsensä Winston Churchillin määräämä isku oli osa operaatiota, jolla Britannia halusi osoittaa tukeaan Neuvostoliitolle. Kesällä 1941 toinen maailmansota roihusi jo lähes täydellä voimallaan, joten sen merkitys jäi vähäiseksi.
Hyökkäys kohdistui saksalaisia sota-aluksia ja varustuksia vastaan, mutta koska se sattui Suomen maaperällä, se antoi Suomen hallitukselle hyvin tervetulleen syyn vastalauseen esittämiseen.
Britannian lähetystöä oli Hitlerin painostuksesta yritetty häätää Helsingistä jo kauan. Diplomaattisuhteiden katkaisemiselle saatiin nyt hyvä peruste suoraan ilmasta.
Suomi esitti Britannialle vastalauseen ja korvausvaatimuksen. Britannian ulkoministeriö torjui molemmat ja totesi, että Suomen alue oli joutunut sotatoimien piiriin johtuen Suomen hallituksen päätöksestä sallia suurten saksalaisjoukkojen asettuminen maahan. Britannian Helsingin-lähettiläs Gordon Vereker puolestaan selvitti ulkoasiainministeri Rolf Wittingille, että kysymyksessä oli ”traaginen erehdys”.
Britannia piti kuitenkin jonkinlaisia suhteita yllä vielä puoli vuotta, ennen kuin se julisti sodan Suomelle.
Saksalaisille hyökkäys oli osoitus Petsamon nikkelintuotannon haavoittuvuudesta, ja myöhemmin saksalaiset rakensivatkin Kolosjoen kaivoksen nikkelituotannon turvaksi Euroopan vahvimman alueellisen ilmatorjunnan.
Suomen maaperälle ainutlaatuisen iskun tehnyt lentotukialus Furious kunnostautui myöhemmin sotatoimissa Välimerellä ja Norjan rannikolla iskussa saksalaista taistelulaiva Tirpitziä vastaan. Syyskuussa 1944 jo iäkäs alus siirrettiin reserviin. Se romutettiin vuonna 1948.