Asiantuntijat: Hyvinvointialueiden määrää pitää arvioida uudelleen – mekaanisesti laskien 6–11 aluetta riittäisi
Hyvinvointialueiden määrää pitää arvioida uudelleen, sanovat asiantuntijat tuoreessa raportissaan. Asiantuntijoiden mukaan suuremmat ja taloudellisesti vakaammat alueet voivat kantaa vastuunsa itsenäisemmin.
Kyse on hyvinvointialueuudistuksen väliarvioinnista, jonka asiantuntijat laativat ministeriöiden pyynnöstä. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) on sanonut odottavansa tätä raporttia, kun häneltä on kysytty vaikeasta tilanteesta osalla hyvinvointialueista.
Hän on sanonut antavansa kevätkauden alussa eduskunnalle pääministerin ilmoituksen tämän väliarvion pohjalta.
Raportissa ei suoraan ehdoteta, kuinka paljon hyvinvointialueita pitäisi jatkossa olla. Tällä hetkellä on 21 hyvinvointialuetta ja Helsinki.
– Hyvinvointialueiden nykyinen määrä oli sovitteluratkaisu sille, että sote-uudistukselle saatiin aikanaan poliittinen hyväksyntä, raportissa sanotaan.
Asiantuntijoiden mielestä ennen kevään 2027 hallitusneuvotteluja pitää määritellä kriteerit sille, miten alueiden määrää ja rakennetta arvioidaan.
Odotuksena on, että tarve valtion lisärahoitukselle vähenisi, kun alueet olisivat suurempia ja taloudellisesti vakaampia.

Tutkimusprofessori emeritus Markku Pekurinen sanoo raportissa, että hyvinvointialueilla asuu varsin vähän ihmisiä, kun verrataan terveydenhuollon järjestäjiin esimerkiksi muissa EU-maissa.
Väkimäärät vaihtelevat Keski-Pohjanmaan ja Kainuun vajaasta 70 000 asukkaasta Helsingin noin 680 000 asukkaaseen.
– EU-maiden tietoja soveltaen, puhtaasti mekaanisesti arvioiden Suomessa sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuun toteuttamiseen riittäisi 6–11 hyvinvointialuetta, Pekurinen kirjoittaa.
Tiedotustilaisuudessa Pekurinen korosti laskelman olevan tekninen. Hänen mukaansa sopiva määrä riippuu siitä, mihin koko hyvinvointialuejärjestelmää halutaan kehittää.
Professori Arto Haveri Tampereen yliopistosta nosti tiedotustilaisuudessa lisäksi esiin, että tämänhetkisessä järjestelmässä alueita saatetaan joutua yhdistämään arviointimenettelyn kautta.
– Se taas johtaa hieman sattumanvaraiseen kehitykseen. Ihan tätäkin silmällä pitäen on järkevää, että katsotaan kansallista tilannetta kokonaisuutena ja tehdään kokonaisarvio.
Hallituksen ministerit kommentoivat alueiden määrää varovaisin sanankääntein tiedotustilaisuudessa, joka järjestettiin etäyhteyksillä Microsoft Teamsin välityksellä.
Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) sanoi, että kun uudistusta aikanaan tehtiin, yksikään asiantuntija ei suositellut näin isoa alueiden määrää.
– Ajattelen, että tästä on paikallaan käydä keskustelua pitkän aikavälin kysymyksenä. On hyvä tunnistaa, että näin suuret muutokset olisivat ennen kaikkea hallitusohjelmatason linjauksia, Ikonen sanoi.
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) taas sanoi, ettei olisi varmaankaan hyvä mennä alueiden vähentämiseen arviointimenettelyn kautta, vaan jos sitä halutaan, tulisi tehdä poliittinen päätös.
– Tämä olisi todella iso uudistus, että lähdettäisiin näitä alueiden määriä vähentämään. Mutta se, että mikä on se optimaalinen määrä, niin siihen varmaan mielipiteitä tulee monelta taholta, Juuso sanoi.

Asiantuntijat ehdottavat myös, että sairaala- ja päivystysverkon tiivistämistä arvioidaan. Arvioida pitäisi, mitkä erikoissairaanhoidon palvelut kullakin hyvinvointialueella on mahdollista ja tarkoituksenmukaista tuottaa.
Sairaala- ja päivystysverkosta pitäisi asiantuntijoiden mielestä tehdä ehdotus kevään 2027 hallitusneuvotteluihin.
Asiantuntijat tekevät väliarvioinnissa lukuisia ehdotuksia sosiaali- ja terveyspalveluiden parantamiseksi. Edellä mainittujen lisäksi he ehdottavat muun muassa, että hyvinvointialueiden rahoitusmallia korjataan ja alueiden kansallista ohjausta vahvistetaan ja selkeytetään.
Väliarvioinnin mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden laatu ja yhdenvertaisuus ovat parantuneet. Palveluiden saatavuus on valtakunnallisesti pysynyt pääosin samalla tasolla kuin ennen sote-uudistusta. Alueiden välillä on kuitenkin eroja.
Väliarvioinnin laati joukko tutkijoita eri tutkimuslaitoksista ja korkeakouluista. Arvioinnin käynnistivät sosiaali- ja terveysministeriö, valtiovarainministeriö ja sisäministeriö, ja se on osa alivaltiosihteeri Marina Erholan saamaa toimeksiantoa.