Asiantuntija: Ukrainalle työstettävät turvatakuut muovataan sellaisiksi, että ne varmasti pitävät
Turvatakuiden saralla Ukrainalle ei nyt riitä pelkkä julkinen vakuutus siitä, että sen turvallisuudesta huolehditaan. Näin arvioi STT:lle Maanpuolustuskorkeakoulun strategian pääopettaja, everstiluutnantti Christian Perheentupa.
Tällainen ratkaisu olisi samantyyppinen kuin mitä nähtiin Ukrainan luopuessa omista ydinaseistaan, ja lupaus osoittautui sittemmin tyhjäksi.
Perheentuvan mukaan turvatakuut tullaan nyt muovaamaan sellaisiksi, että ne varmasti pitävät.
– Jos isot eurooppalaiset valtiot sitoutuisivat nyt jonkinlaisella takuumekanismilla Ukrainan turvallisuuteen, ja sitten se turvallisuus pettää, se kyseenalaistaisi laajemminkin eurooppalaisia turvallisuusratkaisuja.
Toisaalta turvatakuitakin tärkeämpänä Perheentupa pitää Ukrainan oman puolustuskyvyn vahvistamisen varmistamista.
Turvatakuiden toteutus on toistaiseksi vielä auki. Vaihtoehtona voi Perheentuvan mukaan olla esimerkiksi ilmavalvontaoperaatio yhdistettynä merelliseen läsnäoloon.
Mikäli maajoukkoja hyödynnettäisiin, voisi toteutus vaihdella koulutuksen antamisesta aina joukkojen läsnäoloon Ukrainassa ja yhteiseen harjoitteluun ukrainalaisten kanssa.
Turvatakuut voitaisiin antaa astetta formaalimpana sitoumuksena myös ilman, että niihin liittyisi konkreettista sotilaallisten joukkojen käyttöä. Kulisseissa todennäköisesti viestittäisiin Venäjälle muista mahdollisista seurauksista julkilausuttavien lisäksi.
Tärkeää turvatakuiden uskottavuuden kannalta on Perheentuvan mukaan se, että Venäjää vastaan muodostuu riittävä pelote. Ratkaisun on oltava myös sellainen, että sitä pystytään ylläpitämään pitkäkestoisesti.
Se, että Ukrainassa olisi aluksi läsnä ulkomaalaisia joukkoja, mutta ei enää myöhemmin, edellyttäisi Ukrainan puolustuksen riittävää vahvistumista.
Päätöksentekorakenteeseen vaikuttaa se, luodaanko yhteinen turvatakuiden antajien joukko vai antaako jokainen valtio takuut Ukrainalle erikseen.
– Kun kyse on isoista eurooppalaisista valtioista, Yhdysvalloista puhumattakaan, niin silloin yksittäisenkin maan pelotevaikutus voi olla riittävä.
Perheentupa pitää todennäköisenä, että päätöksenteko olisi viime kädessä yksittäisten valtioiden kontolla, mutta turvatakuiden vaikuttavuutta lisättäisiin sillä, että niistä viestittäisiin yhdessä.
Ainakin alkuvaiheessa joukkojen mahdollinen läsnäolo tarkoittaisi Perheentuvan mukaan todennäköisesti yksiköitä, jotka olisivat kansallisessa johdossa.
– Tuskin tällä aikataululla ehditään kovin pysyviä johtorakenteita rakentamaan. Jonkinnäköisestä koordinaatiosta varmaankin puhutaan.
Turvatakuiden luonteeseen liittyy tietty epämääräisyys. Perheentuvan mukaan tämä on tarkoituksellista. Hän ei ota kantaa siihen, miten pitkäksi aikaa turvatakuisiin jouduttaisiin sitoutumaan, sillä niiden yhteydessä ei oikeastaan koskaan anneta tarkkoja vuosimääreitä.
– Mikään maa tuskin sitoo johonkin aikamääreeseen. Idea on juuri se, että ne (turvatakuut) ovat samaan aikaan riittävän vakuuttavat, mutta seuraukset hyökkääjälle vaikeasti arvioitavat.
Tällöin jos Venäjä suunnittelisi jatkavansa sotatoimiaan Ukrainassa, sen olisi hyvin vaikea päätyä itselleen edulliseen lopputulokseen.
Kyse on kaksisuuntaisesta pelotteesta. Perheentuvan mukaan jossain vaiheessa kysymykseen tulee porkkanan tarjoaminen Venäjälle esimerkiksi sanktioiden purkamisen muodossa.
Turvatakuissa ei ole kyse pelkästään sotilaallisesta kysymyksestä, Perheentupa muistuttaa. Pitkän ja pysyvän rauhan aikaansaamisessa ne osaltaan takaisivat Ukrainan elinkelpoisuuden. Näin voitaisiin taata esimerkiksi se, että Ukrainasta lähteneet pakolaiset uskaltaisivat palata kotimaahansa.
Saavutettavan rauhan tulisi turvatakuiden myötä myös näyttäytyä pysyvänä elinkeinoelämän näkökulmasta, jotta Ukrainaan saadaan ulkomaisia investointeja ja jälleenrakennus todella käyntiin.