Analyysi: Valtion miljardiomaisuus uuden kasvun siemeneksi?

Juha Sipilän (kesk.) hallitus kertoo maalis-huhtikuun vaihteessa, mitä se aikoo tehdä valtion osakkeille ja muille omistuksille. Tarkoituksena on myydä nykyistä omaisuutta ja investoida tuotot uusiin kasvualoihin.

Ennen eduskuntavaaleja Sipilä lupasi panna ”taseen töihin”. Keskusta esitteli kasvurahaston, jonka avulla piti pyrkiä kohti 200 000 uutta työpaikkaa.

Sipilä sanoi olevansa valmis myymään vaikka kaikki valtion sijoitusyhtiö Solidiumin osakeomistukset, että uuteen kasvuun tarvittavat varat saataisiin kootuksi.

Aivan näin lennokkaita puheita ei viime aikoina ole enää kuultu, ja kasvurahastokin on vaipunut unhoon. Hallitus aikoo kuitenkin yhä luopua joistain osake-, maa-, ja kiinteistöomistuksista ja käyttää rahat uusien työpaikkojen luomiseen erityisesti biotalouden alueella, sekä digitalisaation vauhdittamiseen.

Solidiumin kautta valtio omistaa kuuden miljardin euron arvosta pörssiyhtiöitä. Valmet, Tieto, Elisa, TeliaSonera ja muut vastaavat yritykset eivät ole valtiolle strategisesti tärkeitä ja saattavat päätyä myyntiin.

Lisäksi valtio omistaa enemmistön kolmesta pörssiyhtiöstä: Finnairista, Fortumista ja Nesteestä. Jälkimmäisille tuskin tapahtuu mitään, mutta British Airways on tiettävästi kiinnostunut Finnairista.

Valtioneuvoston kanslian omistajaohjausosaston osastopäällikkö Eero Heliövaara totesi Suomen Kuvalehden haastattelussa keväällä 2014, että Finnair pitäisi yksityistää. Tätä hän perusteli esimerkiksi yrityksen kilpailukyvyn säilyttämisellä.

Finnairin bisnes lepää sen varassa, että yhtiö saa käyttää Venäjän ilmatilaa. Tarvitaan vain Vladimir Putinin sana, ja lentoyhtiö on liemessä. Myymällä Finnairin valtio voisi suojata itseään itänaapurin painostukselta.

Valtio omistaa enemmistön myös noin neljästäkymmenestä pörssiin listaamattomasta yrityksestä, kuten VR:stä. Junayhtiön osittainenkin myynti pillastuttaisi monet hallituspuolueiden edustajat, eikä liene suunnitelmissa.

Todennäköisempi myyntikohde on alkoholiyhtiö Altia.

Keskustan politiikka- ja toimintapäivillä Tampereella Sipilä ei myöntänyt Altian olevan myyntilistalla. Hän kuitenkin kertoi, että eteläpohjalaisilla olisi halua sijoittaa paikallisesti tärkeään Koskenkorvan viinatehtaaseen, ettei se päädy ulkomaiseen omistukseen. Eräskin pohjalaisisäntä oli ollut valmis panemaan hankkeeseen heti 30 000 euroa.

Sipilä tuntui hahmottelevan mallia jonkinlaisesta kansankapitalismista, jossa paikalliset voisivat ostaa siivuja yrityksestä.

Ongelmana on, että jos Altiaa myytäisiin ilman kunnollista tarjouskilpaa suoraan eteläpohjalaisille sijoittajille, jäisi epäilyksiä siitä, saatiinko osakkeista varmasti paras mahdollinen hinta. Reilumpaa olisi järjestää osakeanti, johon kaikki saisivat osallistua.

Jos Altiaa halutaan myydä nimenomaan piensijoittajille, voidaan osakkeiden ostolle asettaa enimmäismäärä. Tällöin hinta ei todennäköisesti olisi paras mahdollinen.

Jos taas tavoitellaan korkeaa hintaa, löytyisi paras ostaja todennäköisesti ulkomailta. Se taas ei välttämättä olisi kansantalouden kokonaisedun – eikä hallituksen kannatuksen – kannalta järkevää.

Mitä järkeä on myydä hyvin tuottavia omistuksia, kun valtio saa lainaa jopa miinuskorolla?

Etenkin eduskunnan vasemmalla laidalla ihmetellään, mitä järkeä on myydä hyvin tuottavia omistuksia, kun valtio saa lainaa jopa miinuskorolla. Toisin sanoen, lainanantajat maksavat Suomen valtiolle siitä, että tämä pitää näiden rahoja muutaman vuoden hallussaan.

Eduskunnassa nousee melkoinen meteli, jos hallitus panee vuosikymmenten saatossa kertyneet omistukset kerralla lihoiksi.

Todennäköisesti hallituksen suunnitelmat ovat hivenen maltillisempia. Poliitikot kun polttavat yrityskaupoissa helposti näppinsä.

Historia tuntee lukuisia esimerkkejä epäonnistuneista kaupoista. Autokatsastus yksityistettiin huokeaan hintaan, Kemiran lannoitteet ja Soklin kaivosoikeudet lähes lahjoitettiin Norjaan, tuottoisat tv- ja radioverkot menivät Digitan mukana Ranskaan.

Fortumin sähköverkot kaupattiin pääosin kansainvälisille sijoitusyhtiöille. Viime viikkojen Caruna-kohu lieneekin pannut monelle päättäjälle jäitä hattuun.