Amerikkalaispommittajien visiitti Suomen taivaalla on ennennäkemätön tapahtuma – kylmässä sodassa B-1 -koneet olivat valmiudessa ydiniskuun
Suomen taivaalla nähdään viikonloppuna jotain aivan uutta: suuria amerikkalaisia pommikoneita.
Yhdysvaltain ilmavoimat tekee lauantaina Suomen Ilmailuliiton lentonäytöksessä Turussa kolme ylilentoa taktisilla B1-B ”Lancer” -pommikoneilla.
Suurvaltojen pommikoneiden vierailut Suomen kentillä tai ilmatilassa eivät tulleet kylmän sodan aikana kysymykseenkään, eikä niitä ole nähty sen jälkeenkään.
Ilmavoimien ja Puolustusvoimien entinen komentaja, nykyinen kansanedustaja Jarmo Lindberg (kok.) myöntää, että pommikoneiden näyttäytymisessä ei ole kyse aivan tavallisesta tapahtumasta koko sotien jälkeinen historia huomioidenkaan.
– Sen jälkeen kun meidän Junkersit ja Dornierit vedettiin Luonetjärvellä rälläkällä päreiksi, ei aktiivisia, operatiivisessa käytössä olevia pommikoneita tule mieleen yhtäkään.
Pommikoneet kiellettiin Suomelta Pariisin rauhansopimuksessa. Lindberg huomauttaa kuitenkin, että Suomella oli 1960-luvun alusta 1980-luvun alkuun neuvostoliittolaisia Iljushin IL-28 -koneita.
Kyse oli kevyestä kaksimoottorisesta suihkupommikoneesta, jota Suomessa käytettin lähinnä maalinhinaustehtäviin ja ilmakuvaukseen. Pommiluukut oli hitsattu umpeen.
– Jos siis mennään ihan ilmailufriikkien hifistelyyn, meillä on itsellämme ollut koneita, jotka alun perin ovat olleet pommikoneita.
Myös ilmatilaloukkauksissa kriteerit ovat saattaneet täyttyä. Ainakin kesäkuussa 2013 Suomen ilmatilaa ryykkäsi Suomenlahdella neljän venäläiskoneen osasto, jossa oli mukana kaksi Tu-22 -pommittajaa.
Ruotsissa on nähty kuuluisia B-52 -pommikoneitakin, viime syksynä jopa ylilennossa Tukholman yllä Gripen-hävittäjien saattamina. Lindbergin mukaan ruotsalaiset ovat pommikoneiden kanssa harjoittelussa olleet aktiivisempia kuin suomalaiset.
– Heillä on viime vuosina ollut erilainen linja tekemisessä, Lindberg sanoo.
Kääntyväsiipisen Rockwell B-1 -pommikoneen historia yltää 1960-luvulle, kun Yhdysvaltain ilmavoimat alkoi kaivata uutta kahden machin nopeuteen yltävää pommittajaa Convair B-58 Hustlerin korvaajaksi.
B-1:stä piti tulla alun perin kaksinkertaisella äänennopeudella ja korkealla lentävä pommikone, mutta neuvostoliittolaisten ilmatorjuntaohjusten ja hävittäjien kehitys muutti suunnitelmia.
Koneen tehtäväksi määriteltiin iskeminen Neuvostoliiton kohteisiin matalalla tutkien katveessa. Nopeus rajattiin 1,25 machiin (noin 1530 km/h).
Vuoden 1976 presidentinvaalikampanjassa Jimmy Carter otti B-1 -hankkeen vaaliaseekseen arvostelemalla sitä veronmaksajien dollareiden tuhlaukseksi.
Päästyään Valkoiseen taloon Carter ottikin hankkeen luupin alle ja peruutti sen. Carterin tiedossa oli, että salassa kehitteillä oli jo B-1:tä tehokkaampi pommikone, josta kehittyi häivepommittaja B-2.
Vuoden 1980 presidentinvaalikampanjassaan Ronald Reagan syytti Carteria heikkoudesta puolustusasioissa ja nosti yhdeksi esimerkiksi B-1 -pommikoneen peruuttamisen. Presidentiksi noustuaan Reagan joutui Carterin tavoin pohtimaan hankkeen mielekkyyttä, mutta päätti vuonna 1981 sadan koneen tilaamisesta.
Operatiiviseen käyttöön B-1 -koneet tulivat 1986. Jarmo Lindbergin mukaan koneet olivat ensijaisesti ydinasevalmiudessa ja kovassa valmiudessa ydinaseiskuihin. Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen linja muuttui.
– Ne on modifioitu niin, että ne eivät voi ydinaseita kantaa.
Merkittävän pommikuormansa vuoksi koneet ovat Lindbergin mukaan toimineet perinteisten pommien ja muun muassa Suomen Hornetienkin aseistukseen kuuluvien JASSM-ohjusten kanssa.
B-1B -pommikoneet kantavat Yhdysvaltain ilmavoimien taistelukoneista suurimman perinteisen asekuorman. Koneiden toimintamatka on yli 11 000 kilometriä, ja sitä voidaan pidentää ilmatankkauksella.
Koneiden pituus on liki 45 metriä ja siipien kärkiväli avattuna 42 metriä. Toimintaan B-1 osallistui ensi kerran Irakissa joulukuussa 1998 Operaatio Desert Foxissa. Sen jälkeen konetta on käytetty ainakin Kosovossa, Afganistanissa ja Irakissa.