Tyhmä kansa
Kansanvalta on puhunut ja pulinat pois, totesi Johannes Virolainen hävittyään Paavo Väyryselle taistelun keskustan puheenjohtajuudesta vuonna 1980.
Tuon jälkeen moni tappion kokenut poliitikko on kätkeytynyt noiden suuriksi kasvaneiden sanojen taakse. Todellisuudessa moni olisi varmasti halunnut lausua, että kansalaiset ovat väärässä tai peräti tyhmiä.
Kukaan poliitikko ei tietenkään voi sanoa ääneen mitään noin ylimielistä. Siitä syntyisi somemyrsky, tervaus ja höyhenten levitys.
Todellisuudessa suomalaisten politiikkatietämyksessä on parantamisen varaa.
Helsingin Sanomien kyselyn mukaan vain neljä kymmenestä suomalaista osasi kertoa, mitkä viisi puoluetta muodostavat hallituksen (27.12.2019). Aiempina vuosina tulokset ovat olleet yhtä kelvottomia.
Tutkijat käyttävät termiä kiinnittyminen: kiinnittyneet kansalaiset ovat kiinnostuneet politiikasta, seuraavat yhteiskunnallisia asioita ja muodostavat punnittuja mielipiteitä.
Lauri Rapeli ja Vesa Koskimaa vertasivat eduskuntavaalitutkimus 2019 -julkaisussa Suomea muihin eurooppalaisiin demokratioihin, ja tulos on selvä.
Vaikka osallistuminen on keskiarvon yläpuolella, suomalaisilla on erittäin heikko sisäinen kansalaispätevyys eli usko omiin kykyihin ymmärtää, mistä politiikassa on kyse. Vain kreikkalaiset jäävät kysymyksessä suomalaisten taakse.
Tutkijat selittävät heikkoa tulosta suomalaisen poliittisen järjestelmän vaikeaselkoisuudella. Puolueita on paljon, hallituskoalitioita muodostetaan hyvin joustavasti, syy- ja seuraussuhteita on hankala hahmottaa.
Analyysi on helppo allekirjoittaa. Jopa politiikkaa työkseen seuraavan pitää välillä kaivella aivopoimujaan. Oliko nyt tosiaan niin, että toissa vuonna Suomessa istui kolme eri hallitusta?
Sana demokratia tulee sanoista demos (tavallinen kansa) ja kratos (valta, hallita). Mutta mitä tapahtuu, jos kansa ei enää kiinnity politiikkaan?
Ei kaikkien toki tarvitse katsoa torstaisin kyselytuntia tai seurata yötä päivää Twitterin yhteiskunnallista debattia, mutta jotain olisi hyvä ymmärtää.
Tällä hetkellä iso osa kansasta tietää politiikasta vain hyvin pinnallisesti ja samalla vaaliosallistuminen laskee.
Perussuomalaiset ovat huomanneet tässä sauman iskeä. He rummuttavat yksinkertaista viestiä ja motivoivat heikosti politiikkaan kiinnittyneet ihmiset uurnille. Motivaattoriksi käy vaikkapa pelko siitä, että maahanmuuttajat vievät sosiaalituet ja naiset.
Taistelua näistä sieluista ei pitäisi jättää vain perussuomalaisille.
Puolueiden pitäisi olla laajasti huolissaan kansanvallan tilasta, suomalaisten politiikkatietämyksestä ja siitä, miltä politiikka ja yhteisten asioiden hoitaminen näyttävät niiden silmissä, jotka eivät halua, kykene tai jaksa seurata tarkasti.
Vähintä mitä voisi tehdä, olisi hioa oma viesti tarpeeksi selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Luulenpa, että keskustalaisistakin moni siteeraisi vaali-iltana mieluummin SMP:n Veikko Vennamoa kuin Virolaista.
Vennamollahan oli tapana sanoa: “Kyllä kansa tietää”.