Pienviljelijät sata vuotta Suomea rakentamassa ja kehittämässä
Professori Hannes Gebhard oli suomalaisen osuustoiminnan perustaja ja innostaja.
Hän oli mukana mm. osuuskassojen ja -meijereiden kehittämisessä Suomen maalaispitäjissä.
Marraskuussa 1922 hänen toimestaan perustettiin Pienviljelijäin Keskusliitto.
Jo sitä ennen oli tanskalaisen mallin mukaan perustettu omatoimisesti yksittäisiä pienviljelijäin yhdistyksiä.
Ensimmäiset yhdistykset olivat syntyneet Loimaan seudulle: vuonna 1917 Metsämaalle ja Mellilään. Tänä vuonna viettää satavuotisjuhliaan Loimaan Pienviljelijäin yhdistys, joka perustettiin vuoden 1921 elokuussa.
Se on myös vanhin edelleen toimiva PVY Suomessa.
Pienviljelijäyhdistykset olivat keskittyneet etenkin maa- ja karjatalousneuvontaan.
Suomeen syntyi torpparilain ja myöhemmin sodanjälkeisen siirtolaisten asuttamisen seurauksena suuri määrä pienviljelystiloja, ja niiden elinkelpoisuuden säilyttäminen vaati pysymistä ajan hermolla.
Neuvonnan lisäksi PVY:t hankkivat jäsentensä käyttöön yhteisiä koneita.
Osana toimintaa oli myös virkistys-, huvi- ja retkitoiminta. Pienviljelijäin Keskusliitto järjesti paitsi valtakunnallisia kokouksia myös kesäjuhlia. Retkitoiminta kehittyi ja laajeni, kun linja-autoilla liikkuminen lisääntyi.
Aiemmin retkeläisiä oli totuttu kuljettamaan paikallisen kuorma-auton kyydissä. Maatalousnäyttelymatkat olivat varmasti ikimuistoisia retkiä isompiin kaupunkeihin – monestakin syystä!
Merkittävää oli, että naiset saivat itse päättää, mitä kursseja kylällä haluttiin järjestää.
Täällä omalla kylälläni Orisuolla toimii Suomen toiseksi vanhin edelleen aktiivinen PVY, jolle sata vuotta täyttyy vuonna 2023.
Sen pöytäkirjat ja kymmenen toimintavuoden väliajoin laaditut historiikit ovat visusti tallessa.
Pöytäkirjat kertovat maatalouden, karjanhoidon, puutarhanhoidon ja kotitalouden kehittymisestä eri vuosikymmeninä.
Alkuvuosina yhdistys omisti jäsenten käyttöön tarkoitetun pellavaloukun ja lihdan, sittemmin väkilannoitteiden levittäjän ja sokerijuurikkaan viljelyyn tarkoitettuja koneita.
Jäsenille tarjottiin monenlaista koulutusta, kurssitusta ja valistusta.
Yhdistyksille toimitettiin valtakunnan tasolta kirjallisuutta – kuulemma myös romaaneja lukemisen edistämiseksi ja siihen innostamiseksi. Karjanhoito-, kananhoito- ja viljelykursseja pidettiin vuosittain.
Keskusliitolla oli valtakunnallisia neuvojia, joista yksi oli mm. Hannes Gebhardin tytär Maiju Gebhard.
Myöhemmin yhdistyksiin alettiin perustaa naisosastoja. Se tiesi kodinhoitoon liittyvien kurssien lisääntymistä: mm. kankaankudontakursseja, puutarhanhoitokursseja ja ruuanlaittokursseja järjestettiin.
Merkittävää oli, että naiset saivat itse päättää, mitä kursseja kylällä haluttiin järjestää.
Omalla kylällämme naisosastolle annettiin tehtäväksi myös kesäisten retkien suunnittelu. Naisosastoista muodostuivat 1970-luvulla Maa- ja kotitalousnaisten yhdistykset.
Pienviljelijäyhdistykset ovat yksi osoitus siitä, että yhteiset arvot, tarve oppia uutta ja yhteisöllisyys kantavat yli sukupolvien, niin että yhdistykset pysyvät aktiivisina toimintaympäristössä tapahtuneista suurista muutoksista huolimatta.
Kuten kylämme PVY:n 50-vuotiskertomuksessa sanotaan, ”näyttää siltä, että tämäntapaista maataloudellista järjestö- ja ammattitoimintaa tarvitaan tulevinakin vuosikymmeninä”.