Venäjä liikuttelee joukkojaan – Upin Aaltola: "Sota on tehnyt paluuta Eurooppaan"

Turvallisuuspolitiikka

Venäjän on kerrottu lisänneen viime aikoina jälleen joukkoja Ukrainan rajan läheisyydessä, mutta kenelläkään ei tunnu olevan tarkkaa tietoa alueen tilanteesta.

Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan mukaan onkin tavattoman huolestuttavaa, etteivät läntiset tiedustelupalvelut oikeastaan edes tiedä, mitä Ukrainan rajan läheisyydessä on tapahtumassa.

–  Liikutaan alueella, jolla ei pitäisi olla. Pitäisi aina olla saatavilla tietoa tietyllä varoitusajalla, että tiedettäisiin, mitä on tapahtumassa, hän sanoo.

Aiemmin syksyllä Venäjä myös rajoitti Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyjin tarkkailijoiden oleskelua alueella, mikä vähensi osaltaan alueelta saatavan riippumattoman tiedon määrää.

Yhdysvallat on kuitenkin kertonut Venäjällä olevan Ukrainan rajan läheisyydessä 100  000 sotilasta ja sanonut seuraavansa tilannetta huolestuneena. Ukrainan ulkoministeriö on puolestaan kertonut maansa ympärillä olevien venäläisten joukkojen määrän olevan noin 90  000.

–  Venäjän asevoimien rauhanajan vahvuus, onkos se alle miljoonan nyt tällä hetkellä, pohtii erikoistutkija majuri Jukka Viitaniemi Maanpuolustuskorkeakoulun sotataidon laitoksen Venäjä-ryhmästä.

Yhdysvaltain ja Ukrainan ilmoittamat lukumäärät vastaisivat siis noin kymmenesosaa Venäjän joukkojen kokonaismäärästä.

Viitaniemi tukeutuu uusien joukkojen laskemisessa Konrad Muzykan ylläpitämän puolalaisen Rochan Consulting -sivuston tietoihin. He listaavat verkkosivuillaan tuoreita lisäyksiä joukko-osastoittain.

Sivuston tietojen mukaan joukkoja olisi tuoreeltaan lisätty muun muassa Pogonovoon, Krimille ja Jelnjaan.

–  Kun laskee nuo määrät, niin puhutaan ehkä noin kymmenestä tuhannesta. Hänen mukaansa, Viitaniemi sanoo viitaten Muzykaan.

–  Tässäkin on epävarmuustekijöitä. En pysty varmentamaan näitä tietoja mistään, hän lisää.

Viitaniemen mukaan on poikkeuksellista, että Ukrainan rajan läheisyyteen laitetaan joukkoja näin huoltokaudella, jonka aikana ei yleensä ole totuttu näkemään joukkojen siirtelyä tai harjoittelua. Sitäkin kiinnostavampaa olisi tietää, mikä Venäjän motiivi tälle on voinut olla.

–  Se on ilmeisesti asia, mikä ei ole vielä kansainvälisestikään tarkasteltuna ihan täysin selvä kysymys, hän sanoo.

Joukkojen keskittäminen voi olla Venäjän reaktio kuohuntaan.

Itäisessä Euroopassa on ollut kasvavaa levottomuutta laajemmallakin alueella.

Aaltolan mukaan tämä on Venäjän näkökulmasta yhtäältä huolestuttavaa, toisaalta taas Venäjälle on ollut aina tärkeää olla itse tilanteen päällä.

–  Vaikka on levottomuutta, nähdään myös mahdollisuuksia, kunhan itse tehdään siirtoja, eikä anneta asioiden tapahtua omin päin, Aaltola sanoo.

Hänen mukaansa Venäjällä on ollut aina oma turvattomuutensa, joka on liittynyt siihen millaiseen tilaan maa jäi Neuvostoliiton romahdettua.

–  Sillä on epäilyksensä, että länsi käyttää tilannetta hyväksi ja järjestelee erinäisiä värivallankumouksia. Nehän ovat aiheettomia pelkoja, mutta ne kuitenkin motivoivat Venäjää proaktiiviseen, omasta mielestään taktisesti järkevään toimintaan.

Ukrainankin osalta Venäjä on kääntänyt hanaa vuorotellen päälle ja pois seuraten tämän jälkeen lännen reaktioita.

Joukkojen keskittäminen voi olla myös Venäjän reaktio kuohuntaan, ja maa pyrkii pysymään asioiden päällä konflikteista, jotka liikkuvat todellisuudessa omia polkujaan.

–  Venäjä pyrkii kikkailemaan ja taktisesti tekemään järkeviä, mutta hyvin rajattuja siirtoja, Aaltola summaa.

Viitaniemen mukaan silläkin on spekuloitu, että Venäjä valmistautuisi jopa hyökkäämään Ukrainaan. Hän ei kuitenkaan usko siihen, että Venäjä hyökkäisi aseellisesti, vaikka onkin jo miehittänyt Krimin.

–  Pidän sitä epätodennäköisenä, mutten pois suljettuna, hän tarkentaa.

Viitaniemen mielestä riskit ovat kuitenkin Venäjän näkökulmasta liian suuret ja hyökkäys hankaloittaisi globaalia tilannetta äärimmäisen paljon.

Aaltola ei niin ikään näkisi, että Venäjällä on alueella kauheammin saavutettavaa. Isommista selkkauksista olisi seurauksena läntisiä pakotteita ja lisääntyvää tukea Ukrainalle, mitkä taas eivät ole Venäjän intresseissä.

Presidentti Vladimir Putinin aikana Venäjän on kuitenkin onnistunut laajentua alueellisesti, mikä näyttäisi Aaltolan mukaan teoriassa positiiviselta. Venäjän käyttämät kikat ovat kuitenkin nykyään aiempaa läpinäkyvämpiä ja herättävät yhä enemmän vastenmielisyyttä entisissä neuvostotasavalloissa.

–  Eli Venäjä vaihtoehtoisena mallina lännelle on menettänyt paljonkin tenhovoimaansa. Venäjä ei kykene tarjoamaan korruptoituneille eliiteille välttämättä sitä, mitä se aikaisemmin kykeni tarjoamaan, Aaltola summaa.

Venäjän ja Valko-Venäjän välinen etenevä valtioliitto on uhka Ukrainalle ja Puolalle.

Samaan aikaan Venäjä on kuitenkin lähentynyt entisestään rajanaapurinsa Valko-Venäjän kanssa. Venäjä on seissyt viime aikoina Valko-Venäjän itsevaltaisen johtajan Aljaksandr Lukashenkan ainoana liittolaisena, kun muu maailma on katkonut yhteyksiään mieheen.

Lukashenkaa on kritisoitu muun muassa viime vuonna ottamansa vilpilliseksi tuomitun vaalivoiton ja sitä seuranneiden mielenosoitusten sekä Puolan ja Valko-Venäjän rajakriisin vuoksi. Länsimaiden mukaan Valko-Venäjä on tuonut EU:n ulkorajalle siirtolaisia kostoksi maalle asetetuista pakotteista.

Venäjän ja Valko-Venäjän välinen etenevä valtioliitto on uhka myös Ukrainalle ja Puolalle. Lähentyminen voisi tuoda tullessaan lisää venäläisjoukkoja Valko-Venäjän rajojen sisälle, ja Venäjä voisi tehdä operaatioitaan aiempaa laajemmalla raja-alueella.

Venäjän kerrotaan lisänneen joukkojensa määrää muun muassa Jelnjassa, joka on Viitaniemen mukaan ennemminkin Valko-Venäjän suunnalla ja noin 250 kilometriä Ukrainan rajasta.

Viitaniemi kertoo myös Venäjän asevoimien strategisten pommittajien käyneen muutama päivä sitten harjoittelemassa Valko-Venäjän ilmatilassa. Lisäksi Valko-Venäjällä järjestettiin maiden maahanlaskujoukkojen yhteisharjoitus lähellä Puolan ja Liettuan rajaa.

Laajemmassa mittakaavassa kuohunta aiheuttaa huolta Puolan ja Liettuan välissä Itämeren rannalla sijaitsevasta Kaliningradista aina Mustallemerelle jatkuvan käytävän epävakaudesta. Itämeren alueen epävakautuminen ei olisi myöskään Suomen ja Ruotsin intresseissä.

–  Siinä on selkeästi sellainen epävakauden käytävä. Se pääkäytävä on Mustanmeren ja Itämeren välinen käytävä, mutta sitten siihen liittyy Balkan sekä toisaalta tämä Armenian ja Azerbaidzhanin kuvio, Aaltola sanoo viitaten jälkimmäisellä maiden välillä käytyyn sotaan. Tilanne on sekin osoittanut jälleen kärjistymisen merkkejä.

Euroopassa pohditaan mahdollisuutta laajamittaiseen eskalaatioon.

Aaltolan mukaan on huolestuttavaa, että Euroopassa pohditaan mahdollisuutta laajamittaiseen eskalaatioon. Huolen määrästä kertoo, ettei Euroopassa tiedetä tarkkaan, mitä Puolan ja Valko-Venäjän rajalla on käynnissä tai mitä Venäjä aikoo Ukrainan suhteen.

–  Siinä on omat epävarmuudet, jotka kertovat siitä, että sota on tehnyt paluuta Eurooppaan ja sodan todennäköisyys Euroopassa on kasvanut, Aaltola summaa.

Samaan aikaan pitäisi Aaltolan mukaan kuitenkin muistaa, että Venäjä on aikaisemmin käyttänyt joukkojen lisäyksiä ja sotilaallisia harjoituksia aiheuttaakseen kauhistelua lännessä. Näin läntiset johtajat joutuvat ottamaan yhteyttä Putiniin, ja Venäjä tulee sitä kautta noteeratuksi tärkeänä toimijana.

Aaltola muistuttaa myös, ettei Yhdysvaltain merkitystä alueella tulisi unohtaa. Kun tilanne Ukrainan rajalla kärjistyi viime keväänä Venäjän joukkojen keskittämisen ja sotaharjoituksen myötä, oli Yhdysvaltain presidentillä Joe Bidenilla iso rooli tilanteen liennyttämisessä.

Tälläkin erää Venäjä tavallaan kommunikoi Aaltolan mukaan sekä Puolan että Ukrainan kohdalla suoraan Yhdysvalloille, jonka se haluaisi tunnustavan itsensä vertaisekseen.

Aaltolan mukaan Venäjä oli kaiken lisäksi odottanut, että länsimaat reagoisivat maltillisesti sen tuoreimpiin toimiin Ukrainan rajan tuntumassa. Sen sijaan viime päivät ovat osoittaneet, että Yhdysvaltain lisäksi myös Ranska, Saksa ja Britannia ovat ilmaisseet hyvinkin vahvoin sanoin puolustavansa Ukrainan alueellista koskemattomuutta.

–  Jopa Ruotsissa väläyteltiin koulutusapua Ukrainan puolustusvoimille. Eli kyllä siinä selkeästi tämä läntinen ääni on ollut yhä yhteneväisempi ja Ukrainaa tukevampi, Aaltola sanoo.

Samaan aikaan Ukraina on sotaa käyvänä maana vähitellen kehittänyt omaa puolustuskyvykkyyttään. Maa ei olekaan enää samanlainen vastustaja kuin se oli vuonna 2014, jolloin Krim oli helposti miehitettävissä.

Aaltolan mukaan Ukrainasta on vähitellen tulossa varteenotettava sotilaallinen tekijä alueella, ja hän painottaa Ukrainan joukkojen olevan sotaa kokeneita.

Tämän lisäksi muun muassa Yhdysvallat on lähettänyt mittavaa sotilaallista tukea Ukrainalle, ja Britannia on myynyt kalustoa Ukrainan laivastolle.

–  Kyllä Ukraina on ihan varteenotettava, ja Putin on maininnut Ukrainan sotilaallisen kyvyn kehittymisen keskeisenä kansallisena uhkana, joka kohdistuu Venäjään, Aaltola sanoo.