Trump kaivoi naftaliinista yli 200-vuotiaan Monroen opin – "Turha odottaa minkälaista johdonmukaisuutta"
Yhdysvaltain presidentti Donald Trump herätti joulukuun alussa annetulla julistuksellaan henkiin yli 200-vuotiaan Monroen opin, joka on ohjannut maan suurvaltapolitiikkaa erityisesti Latinalaisessa Amerikassa.
Trump julisti päivittäneensä Monroen oppia ”Trumpin korollaarilla” eli lisäyksellä, jonka mukaan ”Amerikan kansa päättää omasta kohtalostaan omalla pallonpuoliskollaan, eivät ulkomaat tai globalisti-instituutiot”.
Ylikansallisten järjestöjen maalaaminen torjuttavaksi vastustajaksi päivitetyssä Monroen opissa on Trumpilta totuttua linjaa, kertoo Yhdysvalloissa asuva maan historian professori Marko Maunula STT:lle.
– Trumphan on aina halveksinut kansainvälisiä instituutioita. – – Trump on anti-institutionalisti sekä sisä- että ulkopolitiikassa. Hän ei pidä amerikkalaisista instituutioista ja vielä vähemmän ylikansallisista turvallisuus- ja talouspoliittisista sopimuksista ja instituutioista.
Monroen oppi ja Trumpin lisäys mainitaan myös Yhdysvaltain uudessa kansallisen turvallisuuden strategiapaperissa.
Monroen opin tai doktriinin muotoilivat Yhdysvaltain kongressille vuonna 1823 maan perustajaisiin kuulunut presidentti James Monroe (1758–1831) ja tämän ulkoministeri, myöhemmin itsekin presidentiksi noussut John Quincy Adams (1767–1848).
Monroe paalutti, että läntinen pallonpuolisko on Yhdysvaltain etupiiriä, jota Euroopan valtojen piti kunnioittaa. Linjaus jäi vähälle huomiolle ennen 1800-luvun loppua.
– Kun Yhdysvaltain kaupalliset intressit Latinalaisessa Amerikassa kasvoivat 1800-luvun myötä koko ajan, silloin Monroen oppi kaivettiin uudestaan naftaliinista, kertoo STT:lle Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen emeritusprofessori Markku Henriksson.
Vuonna 1898 käytiin Yhdysvaltain ja Espanjan välinen sota, jossa Yhdysvallat laajeni saatuaan haltuunsa Puerto Ricon ja Guamin. Vuosisadan vaihde toi Monroen oppiin presidentti Theodore Rooseveltin (1858–1919) lisäyksen.
– Sen mukaan eurooppalaisten sekaantumisen estämiseksi Yhdysvallat voi itse sekaantua läntisen pallonpuoliskon valtioiden politiikkaan, kertoo Henriksson.
Monroen oppi oli Yhdysvaltain ulkopolitiikan perusajatuksia aina 1900-luvun maailmansotiin asti.
– Ensimmäinen maailmansota oli ensimmäinen kerta, kun Yhdysvallat pani sotilaidensa saappaita Euroopan maaperälle. – – Yhdysvallat alkoi hiljalleen ymmärtää, että modernin teknologian aikakaudella maan turvallisuus vaatii aktiivisempaa ulkopolitiikkaa, kertoo Marko Maunula.
Toinen maailmansota muutti Yhdysvaltain ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa peruuttamattomasti.
– Pearl Harbor vuonna 1941 viimeistään osoitti amerikkalaisille, että valtameret eivät enää takaa turvallisuutta. Yhdysvaltain turvallisuus ei enää voinut perustua siihen, että pysytään erossa muun maailman asioista, kun muu maailma tuli väkivaltaisesti kylään, Maunula sanoo.
Latinalaisessa Amerikassa Yhdysvallat ei kuitenkaan kokonaan luopunut Monroen opista. Siihen vedottiin esimerkiksi Kuuban ohjuskriisin aikaan 1960-luvulla.
Monroen oppi teki paluuta parrasvaloihin jo Donald Trumpin ensimmäisellä presidenttikaudella, ja Trump vetosi siihen esimerkiksi vuonna 2018 pitämässään YK-puheessa.
Trumpin toisella kaudella opin sävyjä nähtiin alkukauden uhkauksissa Panaman kanavan ja Grönlannin haltuun ottamisesta. Nyt vanha Monroen opin varjo lankeaa erityisesti Venezuelan ylle, kun sota maan itsevaltaisen presidentin Nicolas Maduron syrjäyttämiseksi näyttää yhä todennäköisemmältä.
– Ihan selvästi siinä haetaan legitimiteettiä Venezuelan tilanteeseen puuttumiselle. Miten puuttuminen tapahtuu, se jää nähtäväksi, emeritusprofessori Henriksson sanoo.
Professori Marko Maunula puolestaan sanoo, että Trumpin ideologisiin linjanvetoihin ei kannata kiinnittää liikaa huomiota, sillä presidentin aatteellisuus on hyvin tilannekohtaista ja transaktionaalista.
– Trumpilta on koskaan turha odottaa minkälaista johdonmukaisuutta politiikassa tai ideologiassa, Maunula sanoo.
Maunula näkee nykytilanteessa yhtymäkohtia vuosien 1814–1815 Wienin kongressiin, jolloin Euroopan suurvallat piirsivät Euroopan kartan uusiksi luodakseen uuden pitkäaikaisen turvallisuusjärjestelyn mantereelle.
– Näyttää siltä, että Yhdysvallat ja Venäjä ovat keskenään sumplimassa uudenlaista turvallisuusvisiota Euroopalle Euroopan päiden yli.
Etupiiriajattelussaan ja monessa muussa mielessä Yhdysvallat näyttääkin lähestyvän Venäjän poliittista ajattelutapaa.
– Yhdysvallat lähestyy (Venäjää) kaikenlaisessa ajattelussa, sanoo Henriksson.
Samalla linjalla näyttää olevan Venäjä itse. Kremlin mukaan Yhdysvaltain uusi kansallisen turvallisuuden strategia sopii hyvin yhteen sen maailmankuvan kanssa.
Muut lähteet: Yhdysvaltain kansallinen arkisto ja Yhdysvaltain ulkoministeriö