Sukupuoli on luovuttamaton osa identiteettiä

Tuoreessa julkaisussa kehotetaan opettajia puhuttelemaan lapsia nimeltä.

Kyse on Opetushallituksen julkaisemasta Tasa-arvotyö on taitolaji -nimisestä oppaasta. Siinä neuvotaan opettajia sukupuoleen viittaamisen sijaan käyttämään puhutellessa lapsen etunimeä. Tämä on herättänyt ristiriitaisia tuntemuksia opettajissa, vanhemmissa mutta myös asiantuntijoissa.

Lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan sukupuoli on luovuttamaton osa lapsen identiteettiä. Hänen mukaansa ajatus siitä, että häivytämme tyttönä tai poikana olemisen, liittyy enemmän aikuisten tasa-arvopyrkimyksiin.

Aito tasa-arvoasenteeni pyrkii antamaan molemmille sukupuolille enemmän liikkumatilaa, ei poistamaan tyttö-poika -sukupuolijaottelua. Työmarkkinoiden segregaation purkaminen ei edisty sukupuolen häivyttämistietä. Lastenpsykiatri Sinkkosen mukaan sukupuoli on keskeinen osa ruumiinkuvaa, identiteettiämme ja ihmisoikeuksiamme. Myös tyttö- ja poikayhteisöt ovat lapsille tärkeitä.

Molemmissa opetellaan kommunikoimaan oman sukupuolen kanssa ja identifioituminen nimenomaan tytöksi ja pojaksi tapahtuu tässä oman sukupuolen yhteisössä. Kun puhutellaan ”tyttöjä”, puhutellaan tätä tyttöjen yhteisöä, tuodaan se näkyväksi ja siten lisätään sen yhteenkuuluvuutta.

Miksi sukupuolineutraalin ideologian vuoksi lähdetään kyseenalaistamaan pitkäaikaisia perinteitä, jotka ovat syvällä suomalaisessa elämäntavassa? Miksi se tehdään valtiovallan toimesta? Miksi herkässä iässä olevia ihmisiä kasvatetaan näin? Pieni vähemmistökö sanelee suuren enemmistön puolesta?

Moni kokee, että yhteiskunnallisista ongelmista saa keskustella ainoastaan vähemmistön oikeuksia puolustamalla.

Sirkka-Liisa Anttila

Medialla on oma roolinsa tässä hajottavassa identiteettipolitiikassa, sillä moni ihminen kokee, että yhteiskunnallisista ongelmista saa keskustella ainoastaan vähemmistön oikeuksia puolustamalla. Vaikka ne ovat tärkeitä kehityskohteita, kansan suuri enemmistö ei ole löytänyt samaistumispintaa tästä keskustelusta.

Moni kokee jäävänsä syrjään yhteiskunnan kehittämisestä meitä kaikkia kansalaisia oikeudenmukaisesti kohtelevaan suuntaan. Sama koskee maahanmuuton ongelmia. Niistä perustellustikaan ei saa puhua saamatta rasistin leimaa otsaansa.

Saan paljon palautetta ihmisiltä, jotka eivät enää hädin tuskin uskalla avata suutaan, kun jo leimataan konservatiiviksi, rasistiksi tai joksikin muuksi. Tällaista ”mielipidediktatuuria” vastaan aion kyllä taistella jatkossakin. 

Peräänkuulutan terveen arkijärjen käyttöä.  Rasismia, vihapuhetta tai muita laittomuuksia ei pidä hyväksyä, mutta mielipiteitä kansanvallassa tulee ja saa olla. Kaikkia ihmisiä on kunnioitettava ja kohdeltava tasaveroisesti. Se on itsestään selvää.

Sukupuolijaottelu tyttöihin ja poikiin ei sulje pois sitä, että on ihmisiä jotka eivät koe kumpaakaan sukupuolta omakseen. Heitä kunnioitamme ja varmistamme heidän oikeuksiensa toteutumisen sukupuolisensitiivisyyden kautta. Suurin osa ihmisistä kokee sukupuolen erityisen tärkeäksi osaksi omaa identiteettiään.

Pidetään yhdessä huolta siitä, että lapsiamme saa kutsua tytöiksi ja pojiksi. Huolehdimme siitä, että heillä on tietoa ja työkaluja kasvaa tasapainoisiksi aikuisiksi, joille sukupuoli on rikkaus ei rajoite.