Sinun metsäsi ei ole sinun
”Keskustan ongelmana 2010-luvulla on ollut se, että ilmasto- ja luontokysymyksiä ei ole otettu tosissaan. Tämän vuoksi puolueessa on jäänyt syntymättä myös syvällisempi ymmärrys asiasta, mikä on näkynyt ulospäin poukkoilevina tai pinnallisina kannanottoina, hajanaisuutena tai sanoittamisen vaikeutena. Ilmastonmuutos ja luontokato ovat systeemisiä ongelmia, joiden ratkaisujenkin täytyy olla systeemisiä: moninaisia, rakenteellisia ja syvälle käyviä.”
Näin kirjoitettiin Keskustan 2010-luvun strategisia valintoja arvioineen työryhmän raportissa viime syksynä. Sitaatissa mainittu tilannekuvan puute on näkynyt viime viikkoina Stora Enson hakkuiden aiheuttaman ympäristötuhon ympärillä käydyssä keskustelussa. Esimerkiksi Keskustan kenttä -Facebook-ryhmässä saa päivä toisensa perään todistaa tuhojen vähättelyä, etelän median maalaisjärjen puutteen ihmettelyä ja velvoittavien suojelutoimien kiivasta vastustamista.
Tätäkö se on, keskustalainen erityinen luontosuhde? Viljelyn ja varjelun, ylisukupolvisuuden ja kohtuuden puolueessa asuu ahne, ilkeä metsäläinen.
Metsäläinen ei näe metsää puulta, sillä hän näkee vain puut. Puiden lajit ovat tukkipuu, kuitupuu ja energiapuu. Puiden arvo mitataan kuutioissa ja euroissa, ei metsän rauhassa tai lajien kirjossa.
Metsäläistä liikuttaa puun hinnan lisäksi ilkeys, jopa viha. Jos metsäläinen jotain vihaa, niin kasvissyöjiä, elokapinaa ja hiilinielulaskelmia. Omassa toiminnassaan metsäläinen ei näe moitteen tai muutoksen sijaa.
Olen toiminut keskustaliikkeessä yli puolet elämästäni. Tänä aikana olen joutunut huomaamaan, että puolueellemme ominainen kohtuuden ja kompromissin eetos yltää vain harvoin keskusteluun luonnosta.
Keskustan perinteinen kannattajapohja ja vahvat suhteet metsäalan edunvalvojiin on vakuuttanut meidät siitä, että venettä ei sovi keikuttaa ja metsäkoneen tulee saada kulkea – vaikka 300 kertaa raakkujoen yli.
Tässä vaivihkaa syntyneessä silmien ummistamisen kultuurissa kysymykset jäävät kysymättä, keskustelut käymättä ja uudet avaukset tekemättä.
Olemme ummistaneet silmämme siltä, että luonto on meillä kulloisellakin sukupolvella vain lainassa tulevaisuudelta.
Taantumus uhkaa keskustaa ennennäkemättömällä tavalla monelta suunnalta, mutta väitän, että puolueemme tulevaisuuden kannalta kriittisin on tupajumi luonto- ja ilmastokysymyksissä.
Yksisilmäinen tapa tarkastella luontoa ensisijaisesti tulonhankinnan välineenä hukkaa keskustalaisuudelle ominaisen maahengen. Alkiolainen ajatus luontoyhteydestä kumpuavasta kohtuutaloudesta ei toteudu nykyisillä hakkuumäärillä ja metsänhoidon periaatteilla.
Olemme ummistaneet silmämme siltä, että luonto on meillä kulloisellakin sukupolvella vain lainassa tulevaisuudelta. Sinun metsäsi ei ole yksin sinun.
Selvästi yli puolet suomalaisista (Syke, 2024) pitää sekä ilmasto- että luontokatoa huolestuttavana tai erittäin huolestuttavana yhteiskunnallisena kysymyksenä.
Jos keskusta ei pysty tarjoamaan kestävän vihreitä ratkaisuja enemmistöä huolestuttaviin kysymyksiin, on keskustalaisuus pian raakkuakin uhanalaisempi laji.