Syystunnelmia täältä päin

Asettelin verkkoja nuorten pihapuiden runkojen ympärille. Vaahtera, luumupuut, kaksi syyshortensiaa ja pylväshaavat saivat suojauksensa. Muovinen verkko kietoutuu ohuiden puiden ympärille etevästi. Syyshortensiat ympäröin katiskaverkolla.

Parimetrinen hevoskastanja on nyt niin vahvan suojauksen sisällä, että rusakolla pitää olla paremmanpuoleiset peltisakset tai pienet sivuleikkurit matkassaan.

Kastanjasta tulee komea puu. Se on kasvanut puoli metriä vuodessa.

Lehtipuiden lehdet olen silpunnut nurmikkoon ruohonleikkurilla. Kova puuha, mutta niistä saa hyvää, ekologista lannoitetta.

Karviaismarjapensaiden päältä keräilin rastasverkot pois. Niistä ei ollut apua. Supikoirat ryömivät verkkojen alta tai tekivät niihin reikiä – ja puhdistivat pensaat paremmin kuin ammattipoimija. Pensaiden ympärille oli tallautunut oikein polku.

Harmin paikka. Karviainen on mitä parhain marja, ainakin maultaan.

Kiitokseksi pihanurmelle jäi kaksi käymälää. Supikoiran tapana on ulostaa monta kertaa peräkkäin samaan paikkaan.

Luulen, että nämä eläimet ovat kovasti runsastuneet, vaikka niitä ei juuri näekään muualla kuin raatoina teiden varsilla. Mutta siellä niitä sitten onkin. Muutama viikko sitten laskin tien laidalla viisi yliajettua supikoiraa Mäntsälän ja Helsingin välillä.

On oikeastaan aika helpottavaa tietää, että minä ja me muut maalaiset emme sittenkään ole puuhinemme niin syyllisiä ilmastonmuutokseen, kuin miltä on viime aikoina tuntunut.

Pikemminkin päin vastoin, voi tulkita uusinta tutkimustyötä.

Kun arvioimme hiilijalanjälkeämme on avainsana kulutus, ei se, missä asumme.

”On sama, missä asuu, jos muut asiat ovat yhtäläisesti”, sanoi Aalto-yliopiston professori Seppo Junnila äskeisessä Ylen Prisma Studion keskustelussa. Siihen voi tutustua vielä Ylen Areenassa.

Junnilan mukaan arvioistamme puuttuu yhä kokonaisnäkemys. Hiilijalanjälki kun koostuu monista elementeistä:

Asuminen, liikenne, palvelut, tavarat, ruoka ja ulkomaanmatkailu.

Sijoittakaamme tähän yhtälöön kaupunkisosiologi Pasi Mäenpään samassa ohjelmassa esittämä tiivistelmä:

”Kaupungit kiihdyttävät kulutusta. Kaupungit ovat kulutuskoneita.”

Kulutuksen arvioinnissa avainsanoja ovat kohtuullisuus ja tyytyväisyys.

Niinpä minullekin riitti oikein hyvin ekologinen katuvalaistus maanantai-iltana, kun marssin kunnanhallituksen kokoukseen. Kuutamo oli niin kirkas, että olisi nähnyt vaikka lukea.

Yleensä on tosin pimeää. Hyvä apu on silloin Suomenmaan Tuhannen Kilometrin Kerhon viimevuotinen kerhotuote, kunnollinen otsalamppu.

Paitsi rusakkoverkkoja, otsalamppua ja jotain muuta sellaista pientä tarvitsemme täällä maalla lujaa tulevaisuuden uskoa.

Se voi olla joskus vähän heikoissa kantimissa.

Väki vähenee, kun lapsia ei synny. Nuoret lähtevät, kun kaupungin valot kiiluvat niin. Elämä näyttää vaatimattomalta ja pieneltä.

Lohdutan: kaikki on aaltoliikettä.

Kohtuullinen maalaiselämä on hyvä lääke ilmastonmuutoksen uhkaan.